tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tilanne tällä hetkellä

Tässä muutama kuva, miltä tilanne näyttää 375-litraisessa tällä hetkellä:





Keskiosasta otettu lähikuva vastaa parhaiten altaan värimaailmaa tällä hetkellä. Tunnelma on melko hämyinen turveveden lisäyksen johdosta. Lisäksi lumme, kilpukat ja pakolliset pinnalla kelluvat köynnöstävät (aina siis joku varsi päättää nousta mulla pintaan) varjostavat.  Kuvissa allas näyttää kirkkaammalta kuin on todellisuudessa. Olen kyllä suhteellisen tyytyväinen tuohon nyt, kunhan vaan vielä kasvit jaksavat kasvaa ja levistyä. Kantojakin voinee lisäillä, jos tulee sopivia jossain vastaan. 

Altaassa on nyt tilapäisesti 3 sisäsuodatinta (ulkosuodattimen puuttumisen johdosta), luultavasti vain sitten yksi jää lopullisesti. Proffan sain siis onneksi myytyä ja nyt olisi tilattu tilalle JBL:n 1501 eli Greenline-versio 1500:sta. Mietiskelin, että vaikka pumppausteho on tuossa hieman heikompi kuin normiversiossa (sähkönkulutus siis tässä pienempi, joten jostainhan se on pois), niin riittää kyllä tähän altaaseen.

Perjantaina pitäisi hakea Turusta vähän lisää kalaa altaaseen. Silti olen hiukan pihalla vieläkin, mitä tuolta lopulta tulee löytymään. Ainakin levänsyöjäosasto on täysin auki. Mutta voi olla, että kalakauppareissulla tulee vielä hyviä ideoita ;)... 

P.S. Ai niin joo. Kääpiöakaratkin olivat sitten päättäneet värkätä kudun altaaseen. Kutu on jo pari päivää sitten kuoriutunut (tai ainakin hävinnyt kannon päältä), nyt vaan koitan ottaa selkoa, että onko mammalla jotain hoidettavaa vai ei. Mahdollisesti on, kun tuntuu viihtyvän tuolla yhdessä helkkarin pusikossa niin hyvin, etten näe mitä siellä tapahtuu. Ja kääpiösuppusuutkin tuntuivat ainakin eilen olevan romanttisella tuulella. Vielä kun nuo monniset innostuisi... 

Lisäksi lehtikalatkin olivat päättäneet jälleen kutea toisessa altaassa, olipa jopa muutama poikanen jättiläisvallisnerian lehdellä roikkumassa, mutta vanhemmat tuntuvat olevan melkoisia huithapeleita ja hiihtelevät mieluummin vaikka ruuan perässä ympäri allasta kuin vahtivat jälkikasvuaan.

Ja hohtomillisvauvoja on 54-litraisessa varmaan 30 ja Juwelissa saman verran vähintäänkin... tuntuvat lisääntyvän sielläkin päivä päivältä. Huokaus. Toisaalta, onpahan elämää mitä seurata altaissa.





perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kalasto alkaa hahmottumaan - vai alkaako?

Jos jotain negatiivista on sattunut (suodatinepisodi jälleen kerran), niin sentään jotain positiivistakin. Eilen huomasin kääpiöakaroiden kuteneen altaan vasempaan päätyyn kannon sakaraan :). Eivät tainneet raukat tietää, että niiden pitäisi olla onkalokutijoita, eli kutea luolaan. Toisaalta kutu on tuolla paremmassa turvassa partikselta, vaikka se on kyllä niin laiska että mahtaako edes mitään sellaisia huomatakaan...?

Hohtomilliksetkin vaan lisääntyy, vaikkei ole äijiä näkynyt akkojen kanssa samassa altaassa enää aikoihin. Poikasia taitaa Juwelissa olla nyt n. 12, joka päivä tuntuu olevan muutama lisää! Ja tuolla altaassa ei kukaan kovin hanakasti tunnu niitä jahtaavan. Toinen kääpiöakara-akka kyllä hiukan eilen koitti jahdata yhtä pohjalle eksynyttä poikasta, mutta sepäs ehti kivenkoloon turvaan. Toivottavasti nämä ehtivät ensi viikkoon mennessä kasvaa, etteivät mahdu barbien suihin. Tilasin nyt sitten nimittäin 25 kpl rengasbarbeja Turkuun, pitäisi ne ensi viikolla hakea, samoin muutama kääpiösuppusuu lisää. Katotaan sitten, tarttuuko jotain "herätettä" näiden lisäksi mukaan ;). Kovasti teki mieli tilata nigeriankuultomonnejakin, mutta en raaskinut. Joskin nyt vähän harmittaa, kun olen ehkä saamassa paikattua tiliäni ylimääräisten akvakamojen yms. myynnillä. Mutta ehkä parempi nyt olla hötkyilemättä, vaikeaa se kyllä on.

Mietin jossain vaiheessa 4 parvea altaaseen, mutta kuten eräässä keskustelussa todettiin, niin ehkä se olisi liikaa. Aionkin nyt sitten kasvattaa kääpiösuppusuiden parvea x määrään (niitä menee tuonne varmaan 50-60 heittämällä, varmaan enemmänkin) ja nyt sitten tulee ainakin niitä rengasbarbeja. Olin suunnitellut kolmanneksi parveksi pikkulasimonneja, mutta kuulemma barbit (vaikka näiden renkaiden kai pitäisi olla rauhallisemmasta päästä?) rohmuavat niiltä ruuan nenän edestä, joten olen pikkuhiljaa pudottanut lasimonnit kuvioista pois. Sen sijaan olen nyt aivan rakastunut edellä jo mainittuihin nigeriankuultomonneihin. Uskoisin näiden pärjäävän tossa porukassa paremmin ja melkein olen jo päättänyt näitä ottaa. Vannomatta kuitenkaan paras, kun eilen taloa siivotessa vastaan pöllähti vanhat Akvaristi-lehdet, ja niitä tekisi hiukan mieli selata jossain välissä... eipä tiedä, mitä kivaa niistä löytää ;). Voi olla että menee lopullisesti sekaisin, jos niitä erehtyy plaraamaan.

Pohjaosasto on vielä aika auki. Jossain välissä mietin, että ottaisiko akaroita lisää. Toisaalta tekisi kovasti mieli töyhtökääpiöitä, mutta en tiedä, viitsinkö sitten sekoittaa lajeja (tosin monella on useampaa kääpiöahventa samassa altaassa, mutta silti). Lisäksi punaiset noitamonnit kiinnostavat. Ja ne monniset tietysti aina! Eli vielä on hiukan hakusessa. Pintavesi taitaa jäädä taas hiukan autioksi, mutta kyllähän nuo suppusuut sielläkin seilaavat välillä ja toisaalta myös hohtomillisnaaraat, sikäli mikäli ne jäävät tuonne asustelemaan.

Kasviosastopuolta on jatkettu sen verran, että ostin eräältä harrastajalta postin välityksellä blyxa japonicaa pari taimea ja lisäksi sirosuokkia. Etenkin tuo blyxa on aivan ihanaa, toivottavasti saan sen vaan menestymään. Sopii todella hienosti tuohon etualalle. Lisäksi ostin toiselta harrastajalta muutaman ketapang-lehden, niitäkin on nyt altaaseen sijoiteltu. Kai tästä hyvä tulee, toivon mukaan. Ainakin kirjoahvenet mulla tuntuu viihtyvän, kun oikeastaan on tainnut kaikki lajit kutea mitä mulla on tähän saakka ollut ;). Tai no punatimantit ei, mutta ne ei kauaa olleetkaan ja saattoivat olla samaa sukupuoltakin.

Vielä kun saisin monniset innostumaan lisääntymisestä, niin olis kaik hyvin! Ja nuo suodatusasiat kuntoon tietysti...

Ei mene taaskaan niin kuin Strömsössä!

Olen sekavasti kirjotellut tässä blogissani välillä kirjakielellä ja välillä murteella, tää seuraava teksti menee nyt väkisinkin murteeksi, kun pitää päästä sauhut pihalle! Menee vaan niin hermot, ettei jaksa alkaa kielenhuoltotöitä enää tekemään tekstiinsä. Ollaan nyt kohta viikko kuunneltu tuon Professionelin hurinaa eikä ole hiljentynyt juuri yhtään. Eilen posti sitten toi tilaamani roottorin ja akselin. Jätin puuhan suosiolla tuolle miehelle (vaihtoi samalla sen yhden letkun, joka oli kovettunut), kun mä en enää aio koskea noihin Eheimin akseleihin (eikä mulle kyllä annettu ees lupaakaan!). Se kaksi vai kolme kertaa hilasi pöntön pesuhuoneeseen, avasi ja laitteli roottoria + akselia paikoilleen. Ekalla käynnistyskerralla ääni oli aivan kauhea, mutta ilmeisesti kaikki osat ei olleet ihan paikoillaan tms. Lisää säätöä, taas käyntiin -> ei hyvä vieläkään. En tarkemmin seurannut urakkaa (totesin muutenkin että parempi pysyä pois jaloista tai saan kiukut osakseni, kun tiesin että rakkaalla puolisollanikin saattaa käpy vielä palaa tuon projekin kanssa), mutta lopputuloksena oli, että ääni ei hiljentynyt oikeastaan yhtään. Eikä ollut vielä aamullakaan. Tasaista hurinaa kyllä, mutta vähän kuitenkin liian suurella volyymilla ainakin meidän makuun edelleenkin.

Aion nyt joka tapauksessa myydä tämän koneen pois, koska en edes tarvitse näin isoa suodatinta ja toisaalta meistä ei kumpikaan jaksa enää säätää Eheimien kanssa. Meni tolla miehelläkin jo eilen taas hermot ja totes lopulta, että "laita myyntiin vaan" :-P. 

Olen koittanut tässä miettiä ja kysellä, mitä vielä voisi koittaa äänen vaimentamiseksi ja kuullut noin sata kertaa lauseen, että "kyllä sen hiljainen pitäisi olla", mutten yhtään hyvää vinkkiä mitä asialle voisi tehdä. JOO TIEDETÄÄN! En tiedä sitten, ollaanko me vaan liian yksinkertaisia ihmisiä ettei osata noita Eheimejä käyttää vai mitä hittoa?! Muinoinhan se Classic 2215 piti kanssa aika mekkalaa ja lopulta myytiin se pois, kun ei jaksettu tapella sen kanssa. Ajattelin että jos ottaisi vielä kerran tänään koko suodattimen auki, vähentäisi suodatuskoreista massoja/koekäyttäisi vallan tyhjänä ja vielä tsekkaisi kaiken a:sta ö:hön. Sitten saa riittää.

Alun perinkin suunnittelin, jos olisin tuohon Juweliin tilannut hetimmiten sen CristalProfin. Mutta niin hyvässä ja siistissä kunnossa sain tuon Proffan, että olihan sitä koitettava. Mä vaan alan nyt olemaan vakuuttunut, että Eheimit ei yksinkertaisesti ole meitä varten. Tai ainakaan mua, mun ei hermot kerta kaikkiaan enää kestä yhtään rahanmenoa tai säätämistä. Miks ei vaan voi ikinä sujua suosiolla mikään noiden kanssa?! Jääköön sitten suodatin varastoon jemmaan, jos kukaan ei tuota huoli sillä hinnalla, mitä siitä tarvitsisin kaiken tämän "kärsimysepisodin" jälkeen.




maanantai 16. heinäkuuta 2012

Koko päivä siihen meni ja tällainen siitä tuli


Tulipa vietettyä melko rankka synttäripäivä eilen. Ja sitä tuli kuviteltua, että ehdittäisiin elokuviinkin vielä illalla...

Hommat alkoi heti aamupalan jälkeen kymmenen jäljestä. Poika oli onneksi mummolassa, joten työrauha oli taattu. Aloitin kalojen pyydystämisen hohtomiljoonakalapoikasten metsästämisellä ja niitä taisi altaasta löytyäkin sellaset 8-10 kpl. Sen jälkeen kivet, kannot ja kasvit pois ja ei kun kalastamaan... partamonni oli helppo, kun se ei päättänyt irrottaa kannosta edes ilmaan nostettuna :-). Tosin siinä vaiheessa tiputtautui kun kanto oli saavin päällä, mutta aina kätevämpää. Olen selkeästi myös kehittynyt tässä hommassa, jopa tetrat sain suhteellisen inhimillisessä ajassa pyydystettyä :-P. Ensimmäinen tetrojen kiinniottaminen tuosta altaasta (aurinkotetroja, jotka lähtivät uuteen kotiin) oli suoraan sanottuna täyttä helvettiä. Tällä kertaa en menettänyt hermojani kertaakaan, ihme kyllä. Myöhemmin kyllä ne sulakkeet sitten jo paloikin... Altaan tyhjennys meni siis ihan hyvin, asukkaat laitoin isoon saaviin toisen sisäsuodattimen ja lämppärin kera. Ja ei kun siirtämään vanhat rojut nurkasta pois ja uutta tilalle... minulle kyllä sanottiin, että en saisi kanniskella tässä "tilassani" (6. kuulla raskaana) mitään, mutta mitä enemmän minun suuntaani tulee paapomista asian suhteen, sitä enemmän hiillyn. Totesin, että enköhän pysty muutaman metrin sitä allasta kantamaan, kun olen paljon enemmänkin riehunut ensimmäistä lasta odottaessani ;).

Ei sitten muuta kuin ajamaan hiekkaa sisään. Lasten leikkivälineet on käteviä, nytkin työskentelin pojan hiekkalapiolla. Pestynä oli tosiaan odottamassa Kauniston Soran 0,2-1 mm puhallushiekkaa (josta se hienoin aines tosiaan seuloitui pois pesussa), määrä vähän pelotti että riittääkö. Mutta oikeastaan sitä oli ihan sopivasti, kun vielä vanhasta altaasta otettiin n. ämpärillinen hiekkaa & kierteisiä. Enempää en halunnut sieltä vanhaa tavaraa ottaa, koska olin vanhan karkeamman hiekan päälle lisännyt toista hiekkaa ja tuo alempi kerros oli hieman mennyt tukkoonkin.

Tässä muutama kuva altaan vaihdoksesta ja täytöstä:

Allas tyhjä elämästä. Lipaston laatikostot viety olohuoneeseen odottamaan tyhjentämistä.

Allas sivusta.

Siinä se olisi paikallaan...

 
Vaikeaa sisustaa, kun ei näe mitään!


Sillä aikaa kun minä olin tyhjentänyt vanhaa allasta, mies oli mm. laitellut ulkosuodattimen imu- ja suihkuputkia paikalleen. Yksinään tämä homma olisi jatkunut ties mihin asti... suurin työ oli kuitenkin tuo altaan sisustaminen. Minulla kun on paha taipumus perfektionismiin ja yleensä käy vielä niin, että kun saan lopulta kannot ja kivet aseteltua hyvin, niin tuleekin ajatus iskeä johonkin anubiasta, jaavansammalta tms. kasvamaan. Sitten kun menee repimään sen kannon ylös sieltä siksi aikaa, että saat kasvin kantoon kiinni, niin eipä sitä saakaan enää samanlaisesti paikalleen! Näin kävi nytkin ja siinä vaiheessa alkoi keittämään. Ei meinannut saada tavaraa enää altaaseen milään muotoa järkevästi. Tässä vaiheessa alkoi myös alaselkä oireilla, yleinen väsymys painaa päälle ja nälkäkin oli. Ei muuta kuin syömään... tyylikkäästi paikalliselle Heselle ;). Pääasia oli kuitenkin, että sai pikku breikin ja sapuskaa turvasta alas. Minulla kun verensokerit laskee tarpeeksi, niin alkaa kiukuttaa jo ihan pelkästään siitä syystä. 

Muljailu jatkui ruokailun jälkeen. Lopulta törkkäsin kannot ja kivet pohjaan ja aloin kasveja laittamaan ehkä n. 6-7 aikaan illalla. Niissäkin oli oma tahimisensa, mutta asettelusta tuli sentään jollain lailla siedettävä. Tosin eilen siirsin jo paria puskaa eri paikkaan, että saas nähdä. Hieman karu allas tietysti vielä on, mutta yllättävän hyvin sain sinne törkättyä kasvia vanhasta ja oh:n isosta altaasta. Tiikerivallisneriat siirsin pojan 54-litraiseen ja tilalle tuli jättiläisvallua (on kyllä omasta mielestäni ihan ehdoton pitkässä/isohkossa altaassa). 530-litraisesta otin myös mm. ison tiikerilumpeen taimen (pisimmät lehdet taisi huikennella siellä 60-70 cm:ssä, nitä kyllä katkoin), vaikkakin 175:ssa oli jo kasvamassa punainenkin lumme. 

Kun allas lopulta tuli valmiiksi, aloin jo olemaan lähestulkoon nääntynyt. Ei kerinnyt ihan elokuviin ei... kalat sain suht nopeasti altaaseen, vaikka partamonnin pyydystäminen pyöreän saavin seinästä neliskulmaisella haavilla ei olekaan ihan helppoa ;). Ja nyt siis tuolla altaassa uiskentelee:
- partamonni (josta tuli Timo-kala pojan nimeämänä)
- n. 15 hohtomillisnaarasta (näiden kohtalosta en oikein tiedä, että jäävätkö tuonne vai mitä tapahtuu)
- n. 15 kääpiösuppusuuta
- 3 kääpiöakaraa, yksi ukko ja kaksi akkaa
- 10 kultapäämonnista

Ei mitään ryysistä siis...  vanhassa altaasa oli myös robertsin- ja kardinaalitetroja, jotka onneksi pääsivät uuteen kotiin.

Tässä nyt sitten kuvia altaasta: 


Koko allas

Vasenta päätyä.

 Keskiosaa

 
 Oikean laidan kivi-/kantokasaa.

Tekniikasta olen unohtanut kertoa vallan. Altaan mukana tuli sisäsuodattimeksi Eheim 2248 ja ulkosuodattimeksi Eheim Professionel 3 2080. Silmät kirjaimellisesti pyöristyi, kun näin tuon jälkimmäisen. En olisi uskonut, että ulkosuodatin voisi olla noin iso! Kuvittelin tuota 530-litraiseen hankkimaani JBL:ää (CristalProfi 1500) isoksi :-P. Ja tuo ulkopönttö on kyllä jo melkein naurettavankin iso, kun kalasto tulee koostumaan pienistä tai suht pienistä lajeista.  Eipä kyllä tarvitse siivota ainakaan vuoteen. Mutta kuten on jo tullut aiemmissa teksteissä kerrottuakin, minä ja Eheim ei oikein tulla toimeen... nytkin Proffasta yksi letkuista oli sen verran venahtanut ja kovettunut, että se irtosi jo ennen koneen käynnistämistä. Huolimatta siitä, että oli Eheimin omalla "hienolla" muovisella pikakiinnityksellä kiinnitettynä. Koska ei ollut itsellä jemmassa tuota letkua, mies laittoi tilalle kunnon klemmarit/letkunkiristimet (ja leikkasi muutaman sentin letkun päästä pois). Tuolla pärjätään nyt alkuun, mutta ainakin tuo yksi letku pitäisi uusia, sillä etenkin se on kovin lyhyt ja siitä syystä suodatin on nyt niin perällä kaapissa kuin mahdollista. 

Ja se käynnistäminen... en ole tainnut vielä yhtään ainutta Eheimin masiinaa käynnistää ja/tai ottaa käyttöön niin, että olisin täysin tyytyväinen. Näin meni tälläkin kertaa. Letkukuvioiden lisäksi suodatin on päättänyt pitää melkoista hurinaa. Koska lauantaina meni muutenkin kovin myöhäiseksi, ei ko. asian kanssa alettu silloin tappelemaan. Eilen mies sitten avasi suodattimen kahteen kertaan, tarkisti mm. roottorin ja akselin ja laittoi takaisin paikoilleen. Myös massoja vaihdeltiin/korjailtiin/vähennettiin koreista makaroneja yms. Jonkin verran ääni on tullut siedettävämmäksi mutta aika kovaa ääntä pitää edelleen. Roottorin pohjassa kyllä näkyi pientä kulumista, joten saatan joutua tilaamaan sellaisen uuden tilalle. Meinasin vaan repiä pelihousuni, kun katsoin hintaa nettikaupasta. 43 euroa + akseli ja holkit päälle 10 euroa! Ja siihen sitten tietysti vielä postikulut... ihan törkeä hinta yhdestä osasta! Joskin ko. suodattimellakin on uutena arvoa (ovh 399 euroa), mutta siitä huolimatta. Taas pistää raivon partaalle koko merkki. JBL:n ulkosuodattimen kanssa ei ole ollut mitään valittamista tähän asti ja on hiljainen kuin mikä. Tosin siihen nyt ei ole tarvinnut varaosiakaan vielä hommata, mutta noin muuten käyttökokemukset on erittäin hyviä. Jos altaan mukana ei olisi tuota suodatinta tullut, niin varmasti olisin tilannut uuden JBL:n. Ja niin saattaa tapahtua siinäkin tapauksessa, että roottorin uusimisesta huolimatta Eheim jatkaa hurinaansa. Ei tuo ääni varmaankaan kaikkien korvaan ota, mutta meitä häiritsee. Joten... saas nähdä, miten tässä käy. Pysyy ainakin suomalainen verkkokauppa pystyssä, kun tilaan heiltä kahden päivän välein tavaraa ;). Se vaan, että jääkö kaloihin yhtään rahaa, on eri asia. Tosin mulle luvattiin synttärilahjaksi jotain kivaa tonne purkkiin... :)

Koko projektiin meni aikaa kaiken kaikkiaan 12 tuntia. 10 aikaan illalla laitettiin viimeiset tavarat lipaston laatikoista altaiden jalustojen kaappiin tai muuhun jemmaan. Tässä vaiheessa en sitten enää päässyt kunnolla liikkumaankaan, kun alaselkä oli todella pahasti kipeytynyt kumartelusta. Aloitimme kotisohvalla katsomaan elokuvaa, mutta kesken jäi kun väsymys (jostain syystä) yllätti. Pienen sohvalla oleilun jälkeen siirtyminen hammaspesun kautta sänkyyn oli yhtä tuskaa. Selkä huusi hoosiannaa joka askeleella. Eipä ole vielä noin kipeä ollutkaan koskaan.Onneksi yö on hieman korjannut tilannetta, mutta voin kertoa että mitään ylimääräistä kumartelujumppaa tai kanniskelua en ajatellut pariin päivään harrastaa!

P.S. Eilen lähti altaasta sitten myös 3D-tausta (joka on vielä kuvissa). Lauantaina meni noin 5 minuuttia kalojen siirron jälkeen, kun ensimmäiset löysivät tiensä taustan taakse. Taustaa ei oltu siis kiinnitetty silikonilla tai millään, joten reunoissa oli pieni rako, kylläkin verkkoa edessä estämässä pääsyä taakse mutta se ei sitten näköjään riittänyt noille sinteille... ja eilen illalla altaan vähistä asukeista ehkä n. 40-50 % oli jo taustan takana. Tultiin siihen tulokseen, että tuskin saadaan tilkittyä reunoja siten, ettei sinne taakse pääsisi yksikään kala. Ja vaikka kalat pääsisivät sieltä itse poiskin (kuten ainakin osa tuntui tekevän), niin pitemmän päälle olisi todella raivostuttavaa, kun iso osa altaan asukkaista olisi taustan takana eikä edessä. Joten... pienellä kiukuttelulla (minä siis murisin kuin pieni apina kun ei pitänyt mitään muuta tehdä illalla kuin katsoa telkkaria!) alettiin irrottamaan keskitukia ja tyhjentämään allasta puoliksi vedestä (tukien irrottamisen takia). Nyt harmittaa, kun tuo tausta oli ihan näyttävä ja olisi ollut vähän erilainen tausta kuin muissa altaissa. Mutta toisaalta tuli kaloille nyt lisää pinta-alaa ja kannot erottuvat mustasta bitumipaperista paremmin. Eli sisustus oikeastaan näyttää paremmalta tuon mustan taustan kanssa. 






perjantai 13. heinäkuuta 2012

Pää hiekkaa täynnä (ja kalastoajatuksia)


Jospa ehtisi hetkeksi rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksiaan, ennen kuin sitten huomenna rysäyttää altaanvaihdon käyntiin perusteellisesti. 

Viikko on vierähtänyt nopeasti ja joka ehtoo melkein samalla tavalla. Hiekan pesua, hiekan pesua ja vähän vielä lisää hiekan pesua :-p. Nyt olis sellanen 3/4 saavillista täynnä pestyä hiekkaa, saa luvan riittää. Etenkin kun vanhasta akvaariosta tulee vielä hiukan lisäksi. Olen kyllä kurkkuani myöten täynnä jo tuota hommaa, toivottavasti nyt ei vähään aikaan tarvitsisi sitä tehdä! Mutta voinpa vinkata tässä samalla, miten likaista hiekkaa kannattaa pestä, tosin tämän nyt voi kuka tahansa itsekin keksiä tai tehdä jo näin. Mutta siis kätevä tapa pestä pienirakeista, pölyävää (puhallus)hiekkaa on virittää ämpärin päälle sukkahousuista "sihti" (puntit siis leikattu pois ja syntyneet reiät solmittu), jonka päälle kippaa muutaman desilitran hiekkaa kerrallaan ja huuhtelee 3-4 kertaan suihkulla tai vastaavalla. Tuo minun puhallushiekkani oli raekokoa 0,2-1 mm ja samalla tuli sihdattua se hienoin aines pois, mikä lienee ihan hyvä ettei sitten ole suodatinten tukkeena tai muuten pölyämässä pitkin allasta.

Hiekan pesun lisäksi on ollut kaikenlaista pientä nypertelyä. Mies mm. korjaili altaan keskitukia. Ne oli edellinen omistaja välillä irrottanut, jotta saisi tuon 3D-taustan altaaseen sisälle. He olivat silikonin sijaan laittaneet keskituet takaisin rosterisilla metallilevyillä, joiden läpi meni pultit. Noita pultteja mies sitten vaihteli, kun olivat ruostuneet ajan saatossa. Loppuviimeksi kyllä todettiin, että mitä nolla Juwelin keskituilla mahtaa edes olla virkaa, sen verran heppoista muovia ovat. Eli ilmankin varmaan pärjäisi, mutta laitettiin ne nyt takaisin paikalleen. Samoin toinen heijastin kiinnitettiin valaisimeen tänään ja sellaista kaikkea muuta pientä. Mutta on oikein kivaa, että mieskin on osallistunut projektiin ja auttelee noissa jutuissa, mitä en itse ehtisi, osaisi tai huomaisi tehdä :). 

Mainitsemisen arvoista lienee tässä kohtaa vielä se, että sain altaan mukana kaksi lämmitintä, joista toinen oli jo kuulemma valmiiksi rikki (ei vaan ed. omistaja muistanut että kumpi). Toinen lämppäri oli 200W ja toinen 400W. Muistin vasta tänään testata toimivuutta ja totesin, että saa heittää molemmat menemään. 400-wattinen lämmitti asetuksella "25" veden 16 asteesta 34:ään n. tunnissa ja 200-wattinen samalla asetuksella 31:een. 200-wattista testasin vielä siten, että laitoin pienimmälle lämmölle mitä pystyy eli 20:een. Silläkin lämmitti veden 27,5 asteeseen, joten... eipä ole mulla noille käyttöä, kun altaan veden pitäisi kuitenkin olla siinä 25-26 astetta. Onneksi on kesäaika, vanhasta altaasta saan 175W:n lämmittimen ja tarvittaessa sitten vielä 75W:n lämppärin lisäksi, tosin siinä on niin lyhyt virtajohto että saattanee jäädä kokonaan pois. Mutta yksi alitehoinenkin varmaan riittänee näin alkuun, kun talon sisälämpötila on nytkin siinä 23 asteessa ja hiukankin kuumemmilla keleillä 25:ssä.

Kalastoa olen miettinyt koko viikon ja koittanut netissäkin kysellä joistakin kiinnostavista lajeista. Maailmassa on vaan ihan liikaa mielenkiintoisia lajeja! Ja kun altaiden määrä ei lisäänny, niin on huolella harkittava, mitä tuonne ottaisi. Tosin kääpiösuppusuiden pitäminen rajoittaa jo huomattavasti valikoimaa, mitään kovin isoja petoja (ahvenia, monneja tms.) ei voi suunnitella. Mutta pari oikein kivaa mielenkiinnon kohdetta olen jo löytänyt ja jotka taas edelleenkin rajoittavat muuta kalastao. Kovasti tekisi mieli ottaa parvi selkäuimareita (Synodontis nigriventris) tai pikkulasimonneja (Kryptopterus minor). Mieltäni kiehtoo ottaa jotain sellaisia lajeja (sellaisista lajiryhmistä vieläpä), joita minulla ei ole koskaan ennen ollut. Ja noissahan olisi jotain erikoista ja persoonallistakin. Selkäuimarit ainakin tuntuvat olevan monen suosikkeja. 

Molemmat lajit kuitenkin lukemani mukaan ahdistuvat liian vilkkaiden kalojen seurassa, joten eräs suosikkiryhmäni eli seeprakalat on jätettävä taas pois laskuista. Kuitenkin aremmille lajeille olisi hyvä valita allasseuraksi (näin olen itse omien kokemusteni kautta päätellyt ja myöskin muilla harrastajilla tuntuisi olevan samankaltaisia kokemuksia) hieman rohkeampia lajeja ns. suojakaloiksi. Nimittäin mikäli kaikki tai suurin osa altaan kaloista on arkoja tai säikkyjä, niin pian aristelevat ne rohkeimmatkin siellä joukossa. Toisaalta taas jos suurin osa muusta porukasta on rohkeaa, niin aremmatkin uskaltautuvat paremmin esille eivätkä ihan niin helposti säiky.

Pintaveteen minulla on aina ollut ongelmia keksiä mielenkiintoista lajia, joka vielä viihtyisi siinä 25-26 asteessa, joka on esim. rihmakaloille vähän alarajalla. Seeprakalat olisivat aivan mahtavia, mutta jos tosiaan päädyn johonkin arempaan lajiin, niin silloin on harkittava muuta. Muistuipa sitten Akvaariokalat-kirjaa selatessani eräs aikaisempi kiinnostuksen kohteeni, nimittäin roiskuttajatetra (Copella arnoldi). Tuossa altaassa kun on kansikin, niin eivät pääse ainakaan altaasta ulos (tosin vaarana voi olla että niitä löytyy 3D-taustan takaa tai polttavat itsensä loisteputkiin). 

Kivan keskiveden parvikalan valinta on myöskin aina ollut hankalaa. Ja se on sitä taaskin. Saisi olla vilkas muttei liikaa, ja toisaalta ei sitten kyllä ihan flegmaattinenkaan. Barbit kiinnostaisi mutta monet niistäkin ovat ihan adhd-luokkaa. Muutama vähän maltillisempi laji on sentään löytynyt. Viisi-/kuusiraitabarbi, rengasbarbi ja kuparibarbi ovat nyt suurimmat kiinnostuksen kohteeni barbeista, joskin varasijoilla on pari muutakin lajia. Kuparibarbeja näin Särkänniemen Akvaariossa ja ne olivat aivan upeita. Valitettavasti nämäkin saattavat olla perusluonteeltaan liian rauhallisia/arkoja (ottaen siis koko altaan kalaston huomioon), joten nuo kaksi muuta lajia voisivat olla ihan hyviä vaihtoehtoja. Ainoastaan sitä mietin, että viitsinkö enää raitapaitoja ottaa, kun on niitä kääpiösuppusuita jo (ja lisää siis tulossa). Tetroista pikkukirsikka voisi olla kiva. Muuten hiukan vaisua tetrojen osalta nyt. Mutta laitoin tänään näistä mainitsemistani lajeista (ja parista muusta vielä päälle) hinta-/saatavuuskyselyä Turkuun. Nämäkin seikat vaikuttavat olennaisesti altaan tulevaan kokoonpanoon. Rahaa kun ei ole ihan taskunpohjat täynnä... 

Ja levänsyöjä-/pohjakalaosastohan on sinänsä vielä täysin auki. Vanhasta altaasta siirtyy partamonni (laiska kuin perkele, makaa vaan kannonkolossa päivät pitkät, tai no, aina välillä jaksaa kaivaa hitonmoisia monttuja hiekkaan), 10 kultapäämonnista ja 3 kääpiöakaraa. Akaroita (tai jotain kääpiöahvenia ainakin) tulee lisää, samoin toivottavasti monnisia. Tuolle pohja-alalle kuitenkin mahtuisi vielä jotain ja niitä levänsyöjiä ei tosiaan ole. Noitamonneja olen miettinyt (nämä nyt taida levää syödä mutta muuten voisivat olla aika veikeitä), samoin katinkultamonneja. Mutta en ole kyllä oikeastaan jaksanut tähän osastoon vielä perehtyä. Kunhan saisi nyt nuo muutkin vesikerrokset viilattua ensin kuntoon, niin katsotaan sitten.

Tälläkin kertaa tarjoilin lautasella vain pelkkä tekstiä, anteeksi. Allaskin on nyt sellaisessa paikassa, ettei oikein kuvia saa. Jospa sitten huomenna siirtoprojektin aikana ottaisi, ellei ihan ole muuten täysi hiki päällä. Nyt pitää välillä pistää aivot naulakkoon ja mennä huilimaan. Tulee aika rankka synttäripäivä huomisesta, mutta saapahan juhlapäivänsä ainakin viettää mieluisesti (mikäli kalojen pyydystämisessä ei kärvähdä hermot tai jossain muussa kohdin) ;).

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Projekti 2: 175 litrasta 375:een


Ja nyt kun on jota kuinkin selvitty edellisestä projektista, on aika laittaa seuraava pystyyn :-P. Eli tarkoitus olisi laittaa tuo 175-litrainen allas pois ja sen tilalle laittaa 375-litrainen (150x50x50, hiukan kapenee kun mukaan sain 3D-taustan) Juwelin kalusteakvaario (musta), joka haettiin eilen. Käytettynä ostettiin tämäkin, mutta on erittäin siistissä kunnossa. Tämän projektin pitäisi olla suht hätäinen ja pitäisi saada uusi akvaario käyntiin jo ensi viikonloppuna.

Hiukan taustaa asialle: selailin tässä päivänä eräänä facebookin akvaarioryhmiä ja eräässä sattui olemaan myynnissä tuo yllä mainittu allassetti. Mies pöllähti paikalle katselemaan ja totesi, että "onpa hyvännäköinen". Ja alkoi hämmästyksekseni puhumaan, että josko vaihdettaisiin tuo 175-litrainen isompaan. "Ei se näytä miltään tuon ison rinnalla". Ja vaikka meillä on siis 54-litrainenkin allas pojan huoneessa, niin sekin miellyttää silmää meidän kummankin mielestä. Olin hieman hämmästynyt tästä asiasta, kun en tosiaankaan olisi itse uskaltanut ulosheittämisen pelossa ehdottaa tuon altaan vaihtamista isompaan! Mutta siis... eihän hullua tarvitse kovinkaan yllyttää, niin johan innostuu ;). Olen kyllä myöskin aina tuskaillut tämän altaan kanssa. Ikinä ei ole ollut sisustus hyvin (paitsi nyt kun sen lopulta sain 50. mylläyksen jälkeen jonkinlaiseen kuosiin, niin nyt sitten vaihtuu allas, ironista vai mitä?) tai sitten on jotain muuta ongelmaa. Esim. kun kerran karsin kasveja rajusti, niin sen jälkeen meinasi iskeä levät. Ja nyt kun mylläsin sisustuksen uusiksi muutama viikko sitten + lisäsin hiekkaa pohjalle (vähän turhankin paljon ehkä), niin nyt on nitriitti hieman koholla ja sahaa edestakaisin, en käsitä miksi. Altaan mylläys ehkä hetkautti tasapainoa, samoin hohtomiljoonakalanaaraiden siirto altaaseen siinä samassa hötäkässä, mutta kun ei sen pitäisi näin pitkälle enää vaikuttaa. Eikä altaan kalasto vieläkään ole mielestäni kovin raskas, mutta loppuukohan silti suodatuskapasiteetti sitten kesken, kun ei ole ulkosuodatinta? Vanhaa hiekkaa en poistanut enkä mitään vanhoja kantoja tms. Ehkä on tosiaan aika lyödä hanskat tiskiin tämän altaan kanssa. Oma suhteeni siihen on aina ollut kuten Aku Ankalla työpaikkaansa: alku menee hyvin, mutta loppuviimeksi homma pissii, suoraan sanottuna. Enemmän tai vähemmän. Allas on ollut minulla n. vuodesta 2004-2005 lähtien ja silloin lopetin akvaarionpidon juurikin siksi, että altaassa oli jatkuvasti ongelmia. Tosin eipä ollut kyllä sillon tietämyskään ihan tällä tasolla kuin nykyään... silloin saattoi syyttää vain itseään ja jossain määrin saa varmaan syyttää nytkin, mutta siltikin uskon jollain lailla epäonnen koettelevan koko ajan tätä allassuhdetta. Ja mitä nyt olen tutustunut isomman altaan pitämiseen, niin se tosiaankin tuntuu olevan biologiselta tasapainoltaan hyvin vakaa. Sitä ei juuri hetkauta mikään. Toisaalta kuitenkin myös 54-litrainen pikkupurkki on alun jälkeen pysynyt kivasti tasapainossa, vaikka allasta asustaa tällä hetkellä 2 omenakotiloa, kirsikkasukarapuja x määrä ja hohtomiljoonakaloja jonkinlainen lauma (ukkoja ja poikasia, naaraat siirsin hetkeksi evakkoon tuohon em. Murheenkryyniin).

Tällä hetkellä 175-litraisessa altaassa on n. 15 kääpiösuppusuuta, 6 kardinaalitetraa, 6 robertsintetraa, 10 kultapäämonnista, partamonni ja 3 kääpiöakaraa. Sekä n. 15 hohtomillisnaarasta hetken lepotauolla lisääntymisestä. Näistä ehdottomasti aion pitää ainakin monniset (ja luonnollisesti partamonnin jota kukaan ei kuitenkaan edes huolisi mutta toisaalta se kuuluu muutenkin kalustoon vaikka meinaakin tehdä hulluksi kaivamalla aina jumalattomia kraattereita hiekkaan) ja toivottavasti myös kääpiösuppusuut sekä akarat. Lopuista mietin luopuvani, mahdollisesti suppusuistakin jos iskee väkisin hinku saada jotain isompaa kalaa altaaseen...

Homma on nyt edistynyt niin, että yhdestä huoneesta siirsimme toisen työpöydän pois, jonka tilalle pakastin. Keittiön takkakulmaukseen saatiin näin tilaa tuolle isommalle altaalle, jahka nyt saadaan tuo vanha sieltä pois tieltä. Selasin myös tänään M. Varjon Akvaariokalat-kirjaa vaihteeksi edestakaisin ja tein listaa vesikerroksittain, mitkä lajit kiinnostaisivat. Nyt sitten pitäisi alkaa hiukan surffaamaan niistä tietoa ja sitä mukaa sitten karsia listalta lajit, jotka eivät sovi yhteen tms. Vesiarvoista toki lähdin listan teossa liikkeelle ja vähän koonkin mukaan. Kun en noista ihanista raitapaidoistani eli suppusuista haluaisi luopua ;). Tosin niitä saanee hankkia n. 50 lisää ennen kuin näyttävät miltään tuolla uudessa altaassa :-P.

Ja tähän tylsien jaaritusteni loppuun vielä kuva tuosta 175-litraisesta tällä hetkellä (ja anteeksi taas kerran, en ole vielä oppinut yleislinssillä kuvaamaan kaloja kovinkaan hyvin):





Kultapäät vauhdissa

Kalojen kuvaus ei ihan onnistunut, mutta sisustusta tässä koitettiinkin kuvata ;)


530-litrainen heinäkuussa 2012

Blogin kirjoittelu on unohtunut kiireiden keskellä hetkeksi, mutta laitetaanpa tähän nyt lyhyt tiivistelmä siitä, mitä viimeisimmälle projektilleni eli 530-litraiselle altaalle kuuluu.

Hiilarijärjestelmä osoittautui loppupeleissä erittäin hyväksi hankinnaksi. Kokonaishintaa tuli n. 180 euroa, kun pullon sain todella edullisesti ja kontrollerin tilasin erään harrastajan vinkkaamana eBaysta (hintaa tuli tuo 80 e noin suunnilleen postikuluineen). Kontrollerin tarpeellisuutta ja mielekkyyttä tuli alkuun mietittyä, mutta nyt on pakko todeta, että ainakin tuon painepullon kanssa sillä säästyy kaasua. Jostain syystä ilman sitä altaaseen pääsi kaasua välillä turhankin reippaasti pH:n laskiessa 6:een (n. 6,8-7,0:sta), tavoitearvon ollessa n. 6,5! Kaasua ei siis syöttynyt tasaisesti. Nyt ei tarvitse menettää yöuniaan ja pelätä, että koska kalat on kaasutettu hengiltä. 

Lisäksi minulla oli riesana jatkuva ja ärsyttävä piileväongelma. Joka paikka oli täynnä ruskeaa töhnää, eivätkä kasvit kasvaneet. Silikaattitestin mukaan hanavedessä oli silikaatteja jopa n. 2 mg/l (muistaakseni), mikä sitten varmaankin lähellä neutraalia olevan pH:n kanssa ruokki levää kasvuun. Lisäksi valoa oli liikaa suhteessa hiilidioksidin määrään, joten kasvit eivät jaksaneet kasvaa. Nyt kasvit ovat kasvavat melkein riesaksi asti hiilarilisäyksen ansiosta JA piilevä poistunut! Ainakin lähestulkoon, jossain paikoin sitä vielä hieman on muttei todellakaan häiritsevissä määrin. Joten ei mikään turha hankinta tämä.

Tässä vielä pari kuvaa nykyisestä tilanteesta. Ja kalastona tällä hetkellä:
- 6 helmirihmakalaa
- n. 10-12 neonsateenkaarikalaa 
(nämä eivät valitettavasti ole enää kestävimmästä päästä kaloja ja niitä on jokusia 
tippunut kuukausien varrella)
- n. 13-14 keisaritetraa
- n. 27 monnista yhteensä
- 4 nuoliaista 
(piti olla harlekiineja mutta uskoisin näiden kyllä olevan 
ennemminkin klovneja kuvioinnin perusteella)
- 5 leväbarbia
- partamonni
- 5 (?) timanttikirjoahventa, joista yksi on poikanen joka selvinnyt ihan itsekseen altaassa isoksi asti :)
- 4 lehtikalaa, 2 mustaa ja 2 marmorin/luonnonvärin välimuotoa, näistä jälkimmäiset muodostivat parin ja kutivat pari päivää sitten aktiivilevittimen pumpun kylkeen mutta taisivat syödä oman kutunsa toisena yönä tms.

Tässä vielä pari kuvaa. Anteeksi kuvien laatu, ovat pehmeitä (johtuen siitä kun kuvaan manuaalilla ja asetukset on sellaiset, ettei syväterävyyttä juuri tule kun valotuskaan ei tahdo riittää) ja varmaan vinossakin. Mutta kun päivät pitkät käsittelee kuvia töissä, niin ei jaksa enää viilata pilkkua omien kuvien kanssa... kunpa ehtisi myöskin tuota kuvausta harjoittelemaan. Lisävalot, jalusta ja makro olisivat ehdottomat akvaarioiden kuvaamisessa, mutta ehkä sitten 10 vuoden päästä ostan ne, kun on rahaa (jos on).

Allas kokonaisuudessaan tällä hetkellä.

Allas toisesta päädystä kuvattuna. Lehtikaloilla kutu pumpun vasemmassa kyljessä ja timanttikirjoahvenilla poikaskuoppa hiekassa pohjan tuntumassa (vas. alakulma, jossa erottuu toisen vanhemman tumma hahmo)

Kutua. Anteeksi huono tarkennus, surkea kuvaaja ollut asialla ;)

Isukki koitti kutua vahtia, mutta vähän laiskanlaisesti ja toisena yönä sitten kutu olikin hävinnyt. Lienevätkö itse syöneet...?

Timanttikirjoahvenet vahtimassa hiekkamonttujaan ja niiden sisältöä. Nyt onkin lastentarha jo liikenteessä ;).

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Hiilidioksidijärjestelmä - hifistelyä vai tarpeellinen lisä?



Jospa kirjoittelisi pitkästä aikaa tännekin. Ei ole ollut oikein mitään tapahtumia viime aikoina akvaarioiden suhteen, mutta nyt sitten olis varmaan taas uuden pienimuotoisen projektin aika. Kyllästyin nimittäin lopultakin katselemaan noita mun riutuvia miekkakasvejani tuossa isossa altaassa (muut kasvit kasvaa ees joten kuten mutta nämä ei sitten yhtään). Ja toisaalta nurkassa on kierinyt monta kuukautta hiilidioksidipainepullo. Piti sillä alkaa laskemaan 175-litraisen pH:ta, joka tuppasi aina vaan nousemaan. No, nyt nousu näyttäisi jostain syystä tasaantuneen. Tosin, en ole nyt hetkeen mittaillut mutta koska kasvit kasvavat kivasti tuolla ilmankin mitään lisiä (ja esim. pantterimiekkakasvi alkaa olemaan niin iso, että hyvä kun suosiolla mahtuu altaaseen), niin otan kyllä pullon tarpeellisempaan käyttöön. 

Kaiken kaikkiaan homma on jäänyt roikkumaan monesta syystä tähän asti: a) en A-W:tä edes takaisin selaamallakaan löytänyt mistään yksinkertaista, tiivistettyä ohjeistusta painepullon, magneettiventtiilin yms. härpäkkeiden käytöstä ja englantiahan minä en tekniikan osalta suostu kovin äkkiä lukemaan b) patalaiskuus c) kuvien ottaminenkin on joskus niin työlästä. Viimeisen seikan pointtina se, että koska ohjeita ei mistään löytynyt, niin tarkoitus oli avata itse uusi ketju aiheesta kuvineen kaikkineen. Mutta kun... aina muka jotain olevinaan. 

Vaan kyllä sitä vaan patalaiskakin ihminen alkaa toimimaan, kun lopulta kyllästyy levien kasvuun ja kasvien kasvamattomuuteen :-p. Tosin pari muuta asiaa on myöskin altaan osalta korjattu: valaistusaikaa lyhensin reippaasti ja laitoin monen tunnin päivätauon (monimetallit sen verran vahvat valaistusteholtaan että levät väkisinkin hyötyvät siitä, kun taas kasvit eivät, ainakaan ilman sitä hiilidioksidia) sekä aloin lisäämään tymäkämpiä nestemäisiä kasvilannoitteita. Ostin paljon kehuttuja Seachemin Flourish -tuotteita, joista toinen perusravinne ja toinen nitraattiliuos, nitraattiarvotkin kun ovat olleet ja ovat edelleenkin suht matalat. Alhainen nitraattiarvokin muuten vaikuttaa levien, ainakin sinilevän, menestymiseen. Joten siksikin tärkeää lisätä nitraattia ja onhan se olennainen kasvien hyödyntämä ravinne.

Viimeisimpänä kikkana ajattelin ennen hiilaripullon käyttöönottoa kokeilla Easy Carboa, joka on siis nestemäistä hiiltä. Ajattelin että jos se edes hiukan potkisi kasveja kasvuun ja torjuisi leviä. No, en vielä varmaksi osaa sanoa vaikutusta (käytössä ollut n. 1,5 viikkoa). Ehkä saattaa olla vähemmän levää ja tiikerilumme on yhtäkkiä päättänyt lykätä kelluslehden, kun muuten on pysynyt todella matalana. Ja ihan tajutonta vauhtia sen kasvattikin. Samoin hentorotala ja karttulehti ovat lähteneet kasvamaan paremmin. Mutta ei kyllä vielä riitä tämä mulle.

Koska muita tekijöitä on nyt yritetty korjata, niin edelleen ainoaksi järkeväksi syyksi kasvien kasvamattomuuteen tulee hiilidioksidin puute. Se on tällä hetkellä erittäin todennäköisesti minimitekijä, jonka takia kasvit ei kasva, vaikka kaikkea muuta (valoa, ravinteita jne.) olisi tarjolla yllin kyllin. Mutta jos ei ole hiilidioksidia riittävästi, niin ei ole. Tätä sotkee vielä ehkä sekin, että teen melkoisen isoja vedenvaihtoja (koska kannot värjäävät vettä jonkun verran) ja pintavesi kiertää suht hyvin toisessa päässä allasta. Eli vähäinenkin hiilidiksidi taitaa haihtua tuolta purkista taivaan tuuliin. Jännää kuitenkin, että miten akvaariot ja niiden tasapainotilanteet ovat niin erilaisia. Pojan rapulassa/omppulassa (54-litrainen purkki, jossa siis kirsikkasukarapuja muutama sekä omenakotiloita) kun nimittäin isossa altaassa riutunut miekkakasvi alkaa olemaan sen kokoinen, että tulee kohta ulos koko purkista. Ja tosiaan tuo pantterimiekka tuolla 175:ssa... niissä valon suhde (loisteputkivalaistus) onkin varmaan tasapainossa hiilidioksidin määrään nähden.

Mutta en ala tässä nyt selostamaan kaikkia asioita uudelleen, laitan linkin Aqua-Webin ketjuun, jonka aiheesta perustin: Palikkaohjeet hiilidioksidilevitinjärjestelmän käytöstä. Tuon keskustelun jälkeen jopa ehkä tiedän, miten painepulloa käytetään, ja mikä on mikäkin nappeli/mittari ja mitä paineiden pitäisi olla edes noin suunnilleen. Taidan kyllä joka tapauksessa lukaista ekan sivun uudelleen ennen laitteiston käyttöönottoa... pää kun nimittäin on kuin pärekori. 

Tänään pitäisi tulla loput tarvitsemani romppeet, jos hyvin käy. Postin pitäisi tuoda mm. uusi kiertovesipumppu aktiivilevittimeen. Ja munhan ei pitänyt missään nimessä ruveta hifistelemään (mitä tämä sitten on, painepullot magneettiventtiileineen kaikkineen???) ja ainakaan enää hankkia yhtään mitään tuohon lisäksi. pH-kontrollerikin on jo ihan TÄYTTÄ hifistelyä. Paitsi että sellainenkin lähtee tilaukseen Ebaysta. Kun vaan veljeni saisi aikaiseksi sen sieltä tilata. Täytyy nyt siis aloitella järjestelmän käyttöönotto ihan perinteisesti eli manuaalisesti ja toivoa varpaatkin ristissä, että kellokytkin toimii ja katkaisee hiilidioksidin syötön yöksi. Muuten mulla on aika kiva kasa raatoja altaassa aamulla >.<. Tämänkin takia olen ehkä vähän pelännyt ottaa järjestelmää käyttöön: pelkään tappavani kaikki kalat hiilarimyrkytykseen tunaroinnillani. 
Mutta jospa nyt aloitettaisiin tooosi varovasti ja päästeltäisiin vaan 1 kupla/sekunti altaaseen. Tosin ei mulla ole nyt tähän hätään kuplalaskuria, silmämääräinen arvio toivottavasti riittää... ja kellokytkinkin (digitaalinen) on ainakin toistaiseksi pelittänyt pojan purkissa. Kuitenkin pitää ihmisiä muistuttaa siitä, että mekaaniset kellot tuntuvat hajoavan kovinkin heppoisesti, lattialle putoaminen saattaa riittää. Ja halpiskellot eivät välttämättä tarvitse edes putoamista, hajoavat ihan muuten vaan pari viikkoa oston jälkeen :-S. Grässlerin kelloihin luotan parin hajoamisen jälkeen kuitenkin vielä eniten. Mutta halpisliikkeiden kelloja en kyllä enää aio ostaa, vaikka olisi miten.

Nyt sitten pitäisi muistaa seurailla karbonaattikovuutta ja pH:ta (kH, pH ja hiilidioksidi kytkeytyvät toisiinsa). Kontrollerihan syöttää kaasua siten, että pH pysyy kontrolleriin syötetyssä halutussa arvossa. Manuaalisessa pitää seurailla itse, että pH pysyy vakaana (johon karbonaattikovuus taas vaikuttaa) eikä romahda liian äkkiä. Hiilidioksidi siis laskee pH:ta ja karbonaattikovuuden taas täytyy olla mieluiten yli 3, jolloin se puskuroi pH:n muutoksia vastaan. KH on nyt itselläni ollut n. 2, joten sitä pitää ensin nostaa ruokasoodalla 3-4:ään (samalla kyllä pH nousee) ja sitten taas laskea pH:ta tuolla hiilarilla. Yksinkertaista vai mitä ;)? 

Katsotaan nyt sitten, miten ämmän käy. Huvittavaa on se, että olen taas toteuttamassa yhtä niistä asioista, joista olen vannonut, etten ikinäkoskaanmilloinkaan tee. Olenko nyt sitten hifistelijä vai onko tämä välttämättömyys? Riippuu varmaan näkökulmasta. Jollekin olisi tuo kasvien kasvaminen riittänyt, mulle se ei piisaa. Mutta sen olen jo ainakin oppinut, ettei ikinä enää parane sanoa "EN IKINÄ..." Näin olen ehkä lehtikaloistakin joskus todennut ja nyt niitäkin on sitten jo tulossa altaaseen (vaikka onkin jo aika täynnä tuo pohjaosasto). Surkuhupaisaa vai mitä? Joten enpä aio jatkossa ääneen sanoa mitään esimerkiksi siitä, minkä väriseksi en halua ikinä hiuksiani värjätä... muuten voi tapahtua kauheuksia :-p. 

Kuvia koitan saada tänne ennen ja jälkeen (2 vkoa tai enemmän aloituksesta) hiilidioksidijärjestelmän toteuttamisen.







perjantai 3. helmikuuta 2012

Monnisten kudetusyrityksiä

Kertoilenpa myös pikaisesti, että timanttikirjoahvenvauvat jakselee hyvin. Tässä muutama kuva parin viikon takaa:




Pikkupurkkikin on pysynyt paremmin kunnossa levien suhteen, kun siirsin omppukotilot (3 kpl) sinne. Ja ne ovat jopa munineet! Pelkään kyllä että munarypäs on kastelusta huolimatta päässyt kuivahtamaan, kun akvaariossa ei ole kansilaseja. Joka tapauksessa ajattelin tehdä tästä akvaariosta nyt pysyvän, siirretään se 3,5-vuotiaan pojan huoneeseen. Biltemasta on jo haettu hiekkaa ja ostin myös Tampereelta akvaariokirppikseltä sinne pienen mopanijuurakon kappaleen. Ajattelin, että akvaario pysyy näin paremmassa kunnossa, kun siellä on kasvit ja kaikki. Plus että poika saa vinkumansa akvaarion ja minä sinne sukarapuja ;).

Ja uusia monnisiani ajattelin yrittää kudettaa, vaikken edelleenkään tiedä varmaksi niiden lajia. Mutta joka ehtoo naksuttelevat ja uivat ympäri akvaariota (jo ennen valojen sammumista uivat vilkkaasti mutta naksuttelu alkaa vasta täyden pimeyden tultua). Kutuhalukkuudelta vaikuttaisi, tuskin ainakaan stressiä on (tässä vielä linkki uudelleen tutkimukseen monnisten ääntelystä: http://www.biolbull.org/content/197/2/241.full.pdf). Ja eilen huomasin, että monnisten väritys on tummunut. Noihin aiempiin täällä blogissanikin julkaisemiini kuviin verrattuna kuono/pää on lähes yhtä tumma kuin naamio (naamio tietysti hiukan myös tummunut) ja vaalea "raita" hartialla on kirkastunut ja vahvistunut, nyt se hehkuu vahvasti oranssina. Todella kauniita. Toivotaan, että saisin jokapäiväisellä vedenvaihdolla ja raskaalla ruokinnalla kalaseni innostumaan ;). 

Viime yönä tuli nukuttua hyvin huonosti ja olin vähän väliä hereillä. Oli siitä se hyöty, että huomasin kalojen pitävän oikeastaan koko yön naksuttelua aina tasaisin väliajoin. Eli hetkestä, jolloin valot sammuvat, hetkeen, jolloin valot laitetaan päälle. Hienoja ja persoonallisen oloisia kaloja! Jos tekniikka-asiat ei onnistu, niin tässä asiassa (sattumankaupassa että tällaisia sain) on kyllä ainakin käynyt tuuri, kutevat sitten tai eivät.

********************************************

Niin joo, ja isoon altaaseen tilasin nyt nestemäisiä Seachemin Flourish- sekä Flourish Nitrogen -lannoitteita. Jälkimmäisen pitäisi korjata lähes olematonta nitraattitilannetta ja ensimmäinen on yleislannoite. Valaistusaikaa olen lyhentänyt radikaalisti (pidentänyt päivätaukoa), joten toivotaan että valaistuksen korjaamisella ja ravinteiden lisäämisellä saisin kasvit kasvamaan ja levät vähenemään. Tilasin myös Arcadian led-kuuvalon (voidaan upottaa myös veteen), jotta timanttipariskunta voisi vahtia poikasiaan myös yöllä :). Ja kuuvaloa olen muutenkin himoinnut, ja tuo oli juuri sellainen kuin ajattelin (valkoinen led ja spotti/kohdevalo). Nyt vaan odotellaan, että tilaus saapuu...



Kamelin selkä katkesi - akselin lisäksi!!

Nyt riitti. Mä en enää koskaanikinämilloinkaan aio hankkia uusia Eheimin suodattimia, vaikka niitä kuinka kehuttaisiin ja ylistettäisiin! Jo hankitut saa olla, mutta jatkossa ostan kyllä ihan melkein mitä tahansa muuta merkkiä. 

Eilen siis tuli akvaarioon.fistä tilaamani tavarat (kiitos heille jälleen kerran erittäin upeasta ja ihanasta palvelusta!). Kello oli 19, kun hain paketin postista. Noin tunnin päästä siitä ihan upouusi akseli oli taas poikki. Olin samassa tilauksessa tilannut myös uuden roottorin ja kannentiivisteen, joka sekin oli maustettu Eheimin omalla lisällä. Verkkokauppa hinnoittelee muuten tuotteensa erittäin edullisesti, joten Eheim itse laittaa kivan suolaisen hinnan varaosilleen! Ja sitten ne eivät edes kestä! Olen siis kolmea akselia nyt saanut poikki. Ekan kerran tästä Classicista, en edes tiedä miten siinä onnistuin (roottoria pois ottaessa kun tarkistelin ennen käyttöönottoa?), sitten 2252:sta kun puhdistin roottoriosaa hammasharjalla, ja nyt sitten oli kolmas kerta. Ja kolmas kerta sen toden sanoo, tässä menee raja!

Mies oli jo ainakin puolen tuntia ennen paketin hakua askarrellut akvaarion ja ulkosuodattimen (surullisenkuuluisan Classic 2215:n) kimpussa, ja homma tyssäsi sitten kuin seinään siinä vaiheessa, kun minä yritin laittaa akselia paikoilleen moottoriosaan. Koitin myös akselin kanssa varovasti kaivaa vanhaa holkkia pohjalta pois, kun en saanut akselia siihen kunnolla paikoilleen eikä sitä holkkia taida millään muullakaan sieltä pois saada. En ihan oikeasti tehnyt mitenkään radikaaleja vääntämisiä, liikkeitä tms. mutta siltikin tämä oli liikaa osalle ja se napsahti poikki. Olin järkyttynyt ensimmäiset 10 sekuntia, en pystynyt edes ajattelemaan mitään. 

Sen jälkeen tuli kiukku ja raivo. Hyökkäsin koneelle purkamaan raivoani sanallisesti keskustelupalstalle ja lärvilehtiöön. Olin totaalisen raivon partaalla. Akseli ei kestä pienintäkään taipumista, vaan katkeaa välittömästi. Tätä osaa on sitten Eheimin omistajien syytä käsitellä silkkihansikkain! Mulle riitti, koska selkeästi normaali voimankäyttö on liikaa. Olen nyt syytänyt vanhaan suodattimeen varmaan puolitoistakertaisen rahamäärän uuteen verrattuna :(, enää en aio laittaa siihen senttiäkään. Suodatin on nyt myynnissä, toivottavasti löytyy ostaja, jolla suodattimen osat pysyy kasassa. Classicin tilalle tilasin juuri äsken saksalaisesta verkkokaupasta JBL:n CristalProfit e-seriesin 1500 -ulkosuodattimen sekä Arcadian led-kuuvalon (jonka voi asentaa myös veden alle), jotta timanttikirjoahvenet voisivat vahtia öisinkin poikasiaan. Hyvin taas sai rahaa palamaan ja sydän itkee verta, kun on lähestulkoon konkurssi edessä. Pakko vaan on saada lisää suodatustehoa tankkiin, Ecco ja sisäsuodattimet eivät mitenkään riitä kalaston kasvaessa.

Olen muutenkin ollut jo aika ärsyyntynyt Eheimin loputtomaan ylistämiseen ja nostamiseen jonkinlaiselle jalustalle ja nyt akselin kolmannen katkeamisen myötä katkesi sitten myös kamelin selkä. Mulla ei ole ikinä ollut tekniikan kanssa näin paljon ongelma kuin nyt. Ja mikä on syynä: KAIKKI uudet suodattimet on Eheimiä. Ilmadiffuusorit ei läheskään aina pelitä Biopowerissa tai Aquaballissa (ja BP on muuten todella helposti tukossa Substrat Pron kanssa) eikä imukupit pidä enää kuukauden parin päästä, vaan vedenvaihdon yhteydessä kun jäävät vedenpinnan yläpuolelle, irtoavat lasista. Sitten saat niitä kuivata (ja lasin tietysti), että saat ne uudelleen siihen tiiviisti kiinni. Fluvalin imukupit työntävät veden sieltä välistä pois ja pysyvät kuin tauti. 

Ja yleisestikin ottaen: jos sokeasti ostellaan koko ajan vaan Eheimiä (vain koska kun se kerran suurimmalla osalla toimii moitteettomasti ja soraäänien esittäjät nauretaan pihalle), niin kenellä valmistajalla on silloin hyvät mahdollisuudet saada monopoli markkinoille? Ja silloinhan ei tarvitse myöskään panostaa enää niin paljon laatuun (tai tarkistaa hintojaan), kun ostajia riittää kuitenkin. Joten, jo myöskin siitä syystä tekee vain erittäin hyvää ostaa kilpailevilta valmistajilta tuotteita. Ja JBL:n ulkosuodatin on kuulemani mukaan toiminut hyvin ainakin toistaiseksi niillä harvoilla, joilla se on hetken ollut käytössä. Tästä saataneen myöhemmin lisää kokemuksia ja joka tuotteella on varmasti vikansa, mutta esim. Fluvalin sisäsuodattimissa on kiinteät akselit (ainakin vanhoissa malleissa), jolloin sitä ei VOI saada poikki. Ainakin vanhat Fluvalit toimivat kuin junan vessa (toistakymmentä vuotta vanhasta suodattimesta katkesi nyt vasta hiljattain roottorista kaksi lapaa).

Ugh. Olen haukkunut ja arvostellut. 

torstai 26. tammikuuta 2012

Kuulumisia ja tulevia suunnitelmia


Hyvinpä tuli tuossa äskettäin jaariteltua, mutta unohdin sitten kirjoitella pääaltaiden kuulumisista. Kalat voivat paksusti isossa altaassa, eilen meinasivat kyllä saada sydänkohtauksen kahden pojan juostua altaan ohi kahtasataa. Hyvä ettei helmirihmat hypänneet tankista ulos. Toivottavasti ovat tänään jo normalisoituneet. Eilen olivat koko loppuillan aika lukossa ja altaan takaosassa.

Timantit tekivät jälleen uuden (kolmannen) kudun, taas eri paikkaan. Harlekiinit joutuivat nyt muuttamaan tuon isomman kannon alle. Saa nähdä, selviääkö tästäkään satsista mitään. Kakkoskudusta oli hengissä vielä viime viikolla 5-6 poikasta, mutta en tiedä, syötiinkö nekin, kun vanhemmat alkoivat jossain vaiheesa huitelemaan ympäri allasta. Mutta nyt siis kolmas yritys menossa.

Kasvit ei valitettavasti ole lähteneet oikein kasvuun, ainoastaan intianvesitähdikki ja vallisneria sekä melalehdet menestyvät. Muut tuntuvat levättyvän. Levän määrä lisääntyi monimetallien tulon myötä, joten varmasti on valotehoa tarpeeksi (en ymmärrä, miten entinen omistaja on voinut käyttää kahta 150-wattista monimetallia, kun 70-wattisissakin piisaa jerkkua ihan riittävästi!). Minimitekijänä eli kasvua rajoittamassa taitaa nyt olla joko olematon nitraatti tai hiilidioksidi tai molemmat. Pitää laittaa nitraattiliuos ainakin tilaukseen, kun taas joutuu tekemään tilausta nettikaupasta muutenkin. Tokihan tuo voi tuosta nousta kalaston kasvunkin myötä, kun saan monniset ja myöhemmin kongontetrat asutettua tankkiin. Toivottavasti en vaan ole tuon valon kanssa pulassa kevään tullessa...

175-litraisessa kaikki ok. Kuparimonniset on edelleen ihan mahdottoman säikkyjä, eivätkä edes kude. Olen hiukan pettynyt, kun en saa edes tätä peruskalaa kutemaan. No, ei väkisin... pitäisi myös tämänkin tankin kalastosuunnitelmien kanssa edetä suuntaan tai toiseen. Tällä hetkellä siellä on 13-14 kuparimonnista, 15 kardinaalitetraa ja 7 robertsintetraa. Omppukotilot (3 kpl) ovat nyt siivoamassa poikasallasta ja turvassa viimeiseltä loislääkityskierrokselta. Kasvillisuutta on enemmän kuin laki sallii. 

Olen suunnitellut tästä altaasta happaman veden allasta, hingun niin kovasti tulirihmakalaa. Sitten vaan alkaa läträilyt veden kanssa, kun pH pitäisi saada hilattua 6:n paikkeille (nyt viimeksi oli 6,7, pH:n nousu on näköjään ehkä lakannut, jee!), mutta kH on vain 2, sitä pitäisi saada nostettua mieluummin tuonne 3-4:ään. Ja kH:han laskee, jos pH laskee ja toiseen suuntaan sama juttu eli jos toista nostaa, niin toinenkin nousee (siis ruokasoodalla nostettuna). Alhainen karbonaattikovuus taas voi saada pH:n heilahtelemaan. Pitäisi testata tuota Seran Mineral Saltia, jonka pitäisi nostaa ainoastaan karbonaattikovuutta.  Pitäisi vaihtovesi saada säädettyä siten, että pH:ta lasketaan ensin  jollain hapolla ja turveuutteella ja sen jälkeen nostetaan karbonaattikovuus takaisin 3-4:ään (4 jo varmasti hyvin pH:n muutoksia puskuroiva arvo lukemani mukaan).

Tässä siis olisi mahdollisesti tulevaa projektia kevääksi... pitäis vaan jaksaa perehtyä tuohon hiilidioksidinlevitysjärjestelmään, sellainenkin on ollut pitkän aikaa altaan vieressä mut kun ei oo saanu aikaseks... ei sitä nyt kaikkea.

Koko käsi mennyttä (lähes)

Tekee mieli kertoa akvaarioharrastuksen dilemmoista. Ensin pitää saada yksi akvaario. Sitten pitää saada toinen, hieman isompi akvaario. Perusteluna se, että sinne saa isommaksi ja/tai muuten enemmän tilaa tarvitsevia lajeja joita ei siihen pienempään voi ottaa. Sitten hetken päästä: hupsan, pitääkin saada poikasakvaario, kalat lisääntyy. Ei muuta kuin pieni purkki pystyyn sinne minne mahtuu. No, seuraavaksi pitää saada haastetta erikoisemmilla lajeilla. Tässä tapauksessa valinta kallistui monnisiin (josta edellisessä tekstissä kerroinkin). Ja tässä kohtaa ongelma laajenee siihen, että pitää saada karanteeniakvaario, kun ei uskalla kalliita kaloja tosta vaan kipata tankkiin. Tietysti sekin sitten hankitaan. Mitäs nyt sitten?

Noh, sitten kun olet aikasi kiukutellut pikkuakvaarion (50 l poikasallas) kanssa, kun se on aina rähjääntynyt eli kaikki p**ka näkyy liiankin hyvin ilman pohjamateriaalia ja toisaalta levät räjähtää käsiin ilman eläviä kasveja, niin mihinkäs tämä sitten johtaa? Tietysti siihen, että alkaa miettimään jos laittaisi akvaarion "kunnolla" pystyyn kasveineen, hiekkapohjineen kaikkineen. Toisaalta 3,5 v. poika on monta kertaa jo sanonut, että haluaa akvaarion omaan huoneeseen (kirjoitin tähän kohtaan ensin "altaaseen", hehheh) ja toisaalta mies ilmoittanut, että kun tietokone tulee takaisin korjauksesta, niin tietokonepöydälle se sitten palautuu ja akvaario lähtee siitä, PISTE. No niin, eikös tässä ollut hyvät argumentit siirtää pikkuakvaario pojan huoneeseen ja ottaa sinne sitten vaikka rapuja talkkareiksi ;)? Kun ravutkin on kutkutelleet mielessä, mutta eivät varmaan selviäisi hengissä kummassakaan nykyisessä akvaariossa. Ja aina tarvittaessa laitetaan sitten tietenkin tuonne "rapulaan" kalanpoikasia kasvamaan. 

Hehheh, ja kai seuraavaksi, kun nykyiset timanttikirjoahventen poikaset ovat tarpeeksi isoja, ne pitää siirtää 120-litraiseen karanteenialtaaseen :-p. Sitten ollaan taas käsi suussa. Mutta se on sitten sen ajan ongelma. Tämä harrastus vie todellakin sen koko käden, kun sille ensin on antanut pikkusormen. Huomaamatta ja salakavalasti sitä alkaa tulemaan syitä ottaa allas (taikka pari) lisää. Joskin sanon, että rajansa kyllä tälläkin ainakin mun kohdallani. Neljä on se maksimi, mitä jaksan hoitaa. Täytyy sitä sentään muutakin elämää (ja muita harrastuksia) sentään vielä olla ;). Mutta lähipiirin on syytä totutella siihen, että tämän emännän päässä lotisee vesi (eikä paljon muuta) aika vahvasti. 

P.S. Altaasta tulee uusia kuvia KUNNON kameralla kuvattuna, jahka ehdin ottamaan ja timanttien poikasistakin on kuvia. Kunhan muistaisin ne nyt tänne laittaa jossain välissä. 


Monninen tuli taloon

No niin, enpä ole pitkään aikaan kirjoitellut tännekään. Mutta eipä ole mitään sen ihmeempiä tapahtunutkaan, ennen kuin nyt. Tuli hankittua uusia asukkaita 530-litraiseen. Ajattelin kaiken menevän normaaliin tapaan, mutta aika yllätyksiä näiden kanssa sitten lopulta on jo nyt tullut vastaan.

Kaikki lähti vähän ainakin omalta osaltani liikkeelle, kun tutkin Akvaariokalat-kirjaa ja hain uutta kivaa monnislajia isoon altaaseeni. Yritin lähteä liikkeelle lämmönsietokyvystä ja isosta koosta (suunnitelmissa kun oli ottaa niitä käärmekaloja) ja löysinkin kultapäämonnisen, Corydoras gossein. Näitä sitten kuuluttelin Aqua-Webissä sekä kyselin Akvaariokeskukselta Helsingistä ja seurasin myös Akvaariolinnan tukkulistaa (Ruotsinlista). Ei mitään missään, Akvaariokeskuksen mukaan ei ole tuotu puoleen vuoteen Suomeen. A-W:ssä keskustelu kuitenkin virisi hiukan eteenpäin, kun heitin lähinnä puolivitsillä että voisiko noita löytää Saksasta. Ajattelin, että jos sieltä saisi jollain konstilla kaloja tänne Suomen mantereelle, mikäli sieltä lajia löytyy.

No sitten syntyikin sopivalla hetkellä eräs rekisteröimätön yhdistys, Corydoradinae Finland ja huimalla 5 euron jäsenmaksulla liityin jäseneksi (mainostan tässä samalla, että liittykää ihmeessä jäseneksi jos yhtään monniset kiinnostaa ;)). Tätä kautta sitten järjesteltiin kimppatilausta Saksasta, valitettavasti sielläkään ei ollut kaipaamaani gosseita listoilla :(. Kyselin sitten monnisia paremmin tuntevilta, että mitä voisin ottaa lämpimään veteen. Sain listan muutamasta lajista ja kaunomonninen, C. pulcher, alkoi kovasti kiinnostamaan. Mutta kun tuli hinta tietoon, niin oli valitettavasti jätettävä tämä laji väliin, sen verran kova oli hinta. Kyselin sitten jälleen ehdotuksia itselleni sopivasta lajista ja Corydoras sp. CW45 tuntui kiinnostavalta. Hintakin tuntui jokseenkin vielä järkevältä, vaikka tämänkin lajin kappalehinnalla olis saanut peruskuparimonnisia tai muita yleisimpiä lajeja n. 2,5 kpl. Näitä lähti tilaukseen sitten 13 kpl. Piti alkuun ottaa 15 mutta ei persus enää kestänyt noita kahta viimeistä, ja toisaalta 10 olisi ollut liian vähän (etenkin kun laskin sen varaan, että muutama yksilö tipahtaa matkalla tai matkan jälkeen). Parempikin aika kalatilaukselle olisi voinut olla, tammikuussa kun laskuja riittää. Ja kun sitten piti vielä laittaa karanteeniallasta hankintaan, niin kukkaro keveni mukavasti. Karanteenauksen otin uudelleen käyttöön, kun ei ihan uskalla tuon hintaisia/harvinaisempia kaloja tuosta vaan kipata altaaseensa.

Kalat haettiin Rymättylästä/Poikosta viime viikon perjantaina ehtoolla. Siinäpä meni ilta sujuvasti, ensin haettiin kalat (myös parin muun harrastajan omieni lisäksi) ja sitten Maskusta akvaario, 120-litrainen valaisinkannella, kaapistolla, lämppärillä ja minimaalisella suodattimella (en ollut osannut kuvitella vanhaa Fluval 2:sta ihan noin pieneksi :)). Ei kun lennossa sitten kotona allasta pystyyn ja kalat sinne. Kotoa lähdettiin reissulle noin viiden aikaan iltapäivällä ja nukkumaan päästiin puoli yhdeltä. Pitkä oli ehtoo, mutta erittäin antoista. Ja kaikki monniset vielä hengissä! 

Seuraavana päivänä jo taisin hehkutella palstalla, että "mullapa onkin CW45:ia". Jollain lailla mulla oli kuitenkin aina välillä mielessä sellainen ajatus, että "kai sain oikeita kaloja kun näistä harvinaisemmista ei aina tiedä, mitä lopulta saa käteensä", mutta arvelin kuitenkin saaneeni oikeita monnisia. Paitsi että intuitioni osui lopulta oikeaan. Palstalla vinkattiin, että eivät nyt näytä ihan neljävitosilta (tässä keskustelua: http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?f=14&t=196760&start=30). Heräsin sitten itsekin asiaan, että eipä neljävitosella ole tuollasia pisteitä ja kuonokin on noilla monnisilla pidempi. Muun muassa. Sitten vaan selvittämään, mikä laji on kyseessä.

Kiitos MHS:n selvitystyön, saatiin monnisasiantuntija Ian Fullerilta kommenttia, että mikä laji olisi kyseessä. C. ephippifer menee kuulemma lähimmäksi (nearer guess). Ei kuitenkaan voinut sanoa varmaksi, että olisi tämä laji juuri kyseessä. Siksipä käytän nyt kaloistani käsitettä Corydoras sp. cf. ephippifer, jossa cf. tarkoittaa, ettei "varmuudella pysty/osaa/halua sanoa tarkkaa lajia, mutta ulkonäön puolesta voi verrata tuohon lajiin". Puhtaasti samannäköistä kalaa en ole netistä löytänyt. Tiedä sitten, onko tuolla lajilla vain paljon värivariaatiota vai olisiko tosiaan uusi laji kyseessä. Ehkä asia selviää aikanaa. Mutta tähän väliin nyt kuvia:





Tämän kuvan laitoin sen takia, että näkee tuota pyrstöä, joka on varsin mielenkiintoinen. Huom. Vertaa myös ylemmän kuvan keskellä olevaan monniseen. (Laiska kuvankäsittelijä kun olen (omien kuvieni suhteen), niin en jaksanut näitä kuvia alkaa säätämään, ovat hiukan liian punertavia/sinisiä sävyiltään, mutta kyllä niistä nyt suunnilleen näkee mitä pitääkin.)

No, kun jota kuinkin nyt tiedetään, mikä laji on kyseessä niin seuraava ihmettelyn aihe tuli eteen edellisiltana. Karanteeniallas on makuuhuoneessamme ja kun olin todella väsynyt, menin jo yhdeksän jäljestä nukkumaan. Valot olin sammuttanut hetkeä aikaisemmin akvaariosta ja täysi pimeys tietysti laskeutui huoneeseen, kun yritin alkaa koisimaan. Uni kuitenkin karisi hetken päästä silmistä perusteellisesti, kun alkoi kuulumaan kova napsutus. Nostin päätäni tyynystä ja mietin, että mikä hitto nyt hajoaa. Naksutus sinänsä on tuttu ääni, kun harlekiininuoliaisetkin sellaista harrastaa, mutta edes meidän talossamme ei ole ihan niin ohuet seinät, että niiden naksutus kuuluisi makuuhuoneeseen asti väliseinän läpi (vaikka esim. telkkarin äänet kyllä kuuluu kuin ei seinää olisi lainkaan, mutta akvaario on vastakkaisella seinällä eikä tällä makuuhuoneen vastaisella). Hetken päästä ääni hiljeni. Ja sitten alkoi taas uudestaan, hiukan hiljemmalla volyymilla. Sitten taas hiljeni, ja alkoi uudelleen. Olin silloin satavarma, että kyllä ne monniset pitää ääntä, vaikken ole ikinä kuullut, että ne voisivat jonkinlaista mekkalaa pitää. Aamulla kaikki tuntui epätodelliselta, etenkin kun ei ihan tarkkaan enää muistanut miltä se ääni kuulosti, muuta kuin että eräänlaista napsunaa se oli. Kirjoittelin asiasta CF:n facebook-ryhmän seinälle ja MHS:lle sähköpostilla ja kun MHS hiukan epäili tulkintaani äänen aiheuttajan suhteen, aloin itsekin jo epäilemään itseäni. Mutta kun muistelin iltaa, vakuutuin uudelleen, vaikka tietynlainen epäilys kalvoi mieltäni. Oli pakko tehdä pikagoogletus etten saisi hullun leimaa otsaani. Löysinkin sitten tällaisen jutun: "C. paleatus has been known to produce sound; it does this by abduction of its pectoral fins. This is used by males during courtship and intrapersonal communication, and by both sexes and juveniles when distressed", lähteenä tämä artikkeli: http://en.wikipedia.org/wiki/Corydoras_paleatus. Enempää asiasta en ole ehtinyt tietoa kaivelemaan, mutta sen aion kyllä tehdä.

Joten, vaikka eri laji on kyseessä, niin helpotti kummasti oloa kun tietää että edes jokin monninen tosiaan voi aiheuttaa ääntä. Ja kun nuo monniset ovat tuntuneet aktivoituvan uimaan enemmän pitkin laseja/akvaariota nimenomaan iltaisin.  Ja eilen sama tapahtui uudelleen. Jossain määrin ainakin. N. 15-20 minuuttia täyden pimeyden tultua (arvio, en katsonut kelloa) kuului erittäin kova napsahdus parisen kertaa. Kysyin mieheltä, joka tuli hetkeä myöhemmin nukkumaan, että "säkö siellä jotain ihmeellistä teit". Kun tällä kertaa ääni kuulosti siltä, että olis voinut tulla muualtakin kuin akvaariosta (tällä kertaa oli parempi eli oikea korva tyynyssä, joten tämäkin saattoi vaikuttaa asiaan), mutta mies totesi, ettei todellakaan aiheuttanut sellaista ääntä ja sanoi vielä perään, että "päässäs sulla napsuu" :-P.

Olen nyt koittanut asiaa kriittisesti miettiä ja pohtia, olisiko tuo ääni tulla jostain muualta. Mutta ikinä mulla ei ole napsunut ainutkaan lämmitin, suodatin, valaisin tai mikään akvaariotekniikkaan liittyvä ainakaan. Ja jos kyseessä olisi ollut joku elektronisen laitteen häiriö tai vastaava, niin olisin kai sen kuullut muulloinkin kuin valojen sammuttua! Eilenkin tuli toljotettua telkkaria makuuhuoneessa, eikä kuulunut mitään mistään. Olen erityisen itsekriittinen tällaisessa asiassa, josta kukaan ei tunnu kuulleen juttuakaan ja mun on aika vaikea uskoa, että omalle kohdalleni osuisi jotain näin harvinaislaatuista. Mutta muutakaan selitystä en keksi. Ja toisaalta kyseinen laji (jota ei ole edes 100 %:n varmuudella tunnistettu) ei ole mitenkään hyvin tunnettu, jos kohta juuri ollenkaan. Eli pakko tämä asia on nyt todeksi uskottava, pitäkööt sitten muut hulluna jos tahtovat.   Mun monniseni todellakin naksahtelevat :). Tai ainakin niin tekivät, jatkosta en tiedä.

Kalat ovat olleet mulla vasta alle viikon ja ovat osoittautuneet todella mielenkiintoiseksi haasteeksi/tapaukseksi! Joskus käy tuuri hullullakin. Olisiko tuo 13 kpl mulle onnen- eikä epäonnennumero?

LISÄYS: Erittäin mielenkiintoinen tutkimus monnisten ääntelystä, löysin tänään googlettaessa. Tukee omia äänihavaintojani: http://www.biolbull.org/content/197/2/241.full.pdf




maanantai 2. tammikuuta 2012

Ja taas kutee...

No niin, sain aikaiseksi lopultakin kuvata kännykälläni allasta heti vedenvaihdon jälkeen. Vähän inhimillisempi, kun vesi on kirkasta eikä k....nkeltaista kuten parin päivän jälkeen on tilanne :D. Ja pari dinosauruksenmunaa (kiveä) on saatu pois, harmi vaan että kannot pitää kohta muuten repiä ylös kun ovat hiukan homehtuneet. En vaan tiedä, milloin se päivä tulee, että ne jaksaisin tuolta kiskoa ylös. Mutta tässä muutama kuva, vassokuu (tällä hetkellä kuolaan niin paljon järjestelmäkameraa, että sellainen ehkä löytyy vielä jossain kohtaa ja sen seurauksena parempia kuvia):

Koko allas (jälleen kamera polttaa valoisimmat kohdat puhki)



Naaraaksi luulemani ahven, jonka siirsin poikasaltaasta takaisin isoon altaaseen. Taisi kuitenkin olla ukko... ja isompi äijä on tekemässä häätöä kauemmaksi tässä kuvassa.



Näkymä toisesta päädystä

Niin tosiaan, menin hiukan hämilleni ahventen sukupuolten määrittelyssä. Luulin onkineeni äiteen poikasaltaaseen, mutta taisikin sitten olla isä siellä... kun nimittäin eilen huomasin taas kutua altaassa! Olin kyllä siirtänyt jo lapsenvahdin pois pikkualtaasta takaisin isoon, mutta eipä se näyttänyt olevan kutuasussa.Tällä kertaa pariskuntana vain oli tuo 175-litraisesta siirtämäni täysikasvuinen ahven (joka on kyllä ihan varmasti uros, kun on sitä toista vanhaa ahventani selvästi isompi ja vankkarakenteisempi) ja sitten se uusi ahven, jota olin luullut ukoksi (koska siltä puuttuu selvät kylkitäplät). No, kun ei kerran kaksi äijää voi saada kutua aikaan, niin pakko oli muuttaa käsitystään sukupuolista. Eli nyt sitten uudemmista ahvenista se täpläkylkinen onkin äijä. Ja kyllä muuten pitää vanha ahvennaaras pojan vielä kurissa ;). Ja on sekin saanut nyt välillä raitapaidan päälleen, hienoa! Tähän asti on vain mennyt vanhaa körmyä pakoon evät supussa. Selkeästi kirjoahvenet ovat parhaimmillaan sen verran tilavassa altaassa, johon mahtuu useampia pariskuntia/saman sukupuolen edustajia. Näin ei ole vain yksi ajojahdin kohteena ja käyttäytyminen ahventen välillä menee muutenkin mielenkiintoisemmaksi.

Aloin epäilemään, että kannon alla on taas jotain vireillä, kun yksi ahvenista hävisi taas vallan näköpiiristä. Hain pitkän aikaa sitä altaasta, kunnes löysin. Ja samalla sitten huomasin, että on taas liuskekiven päällystä täynnä palleroita (tarkkaan sai kyllä katsoa, että huomasi). Sitten tulikin yllätyksenä, että iso körmy löytyi myös kannon alta. Tänään tuli oltua töistä vapaalla ja seurailin tiiviisti mitä tapahtuu, eli varmaan tunnin välein kurkin kutupaikalle. Iltapäivällä olikin sitten mätimunat kadonneet, oli pelkät paikat jäljellä. Koitin seurata silmä kovana altaan takaosaan, kun vanhemmat olivat siirtyneet tuttuun paikkaan vallisnerioiden juurelle. En vaan nähnyt niin yhtään mitään, epäilin jo että söivätkö vanhemmat tällä kertaa kudun. Kuitenkin näytti, että körmy olisi ottanut kannon alla jotain suuhunsa ja sitten suuntasi uuteen paikkaan. Eli silloin oli poikasten siirtotouhut menossa. Vallisnerioiden viereen oli ilmestynyt melko pieni ja matala kuoppa, ja koitin sitä kovin tiirailla. Alkuun en nähnyt niin yhtikäs mitään, mutta koska vanhemmat olivat paikalla ja äiti täysin mustaksi muuttuneena, arvelin siellä olevan kuitenkin jotain elävää. Ja kyllähän se sitten niin on, että siellä poikasia oli, sen verran juuri ja juuri näin liikettä parissa kohdassa. Ovat kuitenkin sen verran pieniä ja täysin hiekkaan maastoutuvia, että ei niitä kyllä takuulla näe jos ei osaa asiaa epäillä. Ja sittenkin on työtä. Mutta nyt saavat vanhemmat kyllä pärjätä omin nokkineen, en ala kyllä pyydystelemään eri altaaseen. 

Poikasaltaassa olevat poikaset alkavat olla jo hiukan eri kokoa keskenään, muutama on jo päälle sentin pituudeltaan. Onneksi ainakin osa poikasista näyttää huolivan kuivaruokaa (Tetran Mini Junioria), kun ei artemian kasvatus Hobbyn valmiista seoksesta onnistunut. Seran annospussit toimivat hienosti, mutta jostain syystä tuo Hobby ei toimi lainkaan. Lieneekö tuotteessa jotain vikaa...? Osa poikasista siis syö hyvin hiutaletta, osa nirsoilee. Mutta kaipa nälkä nekin opettaa syömään hiutaletta. Syötän tuota Tetra Miniä nyt jonkin aikaa, hetken päästä voisikin jo siirtyä New Life Spectrumin Growhun. Ja poikasista on turha yrittääkään ottaa tavallisella kameralla kuvaa, järkkäri tarvittaisiin tähänkin. Kuola valuen taidan mennä niitä käpälöimään lauantaina Turussa asioidessani :). Tosin hinta kyllä tuossa Canonin EOS 600D:ssä hiukan hillitsee kuolan määrää, mutta valitettavan paljon tuo kiinnostaa... vaihtoehtoisesti Nikonin D5100 voisi olla loistava valinta. Perusobjektiivillahan sitä sitten mentäisin, makroputkeen ei taitaisi tuon keikauksen jälkeen olla hetkeen varaa...

Eli täällä on poikaskasvatusta menossa sekä ihmisten että kalojen toimesta :). Saa nähdä, selviääkö isossa altaassa mikään isoksi asti, mutta sen näkee sitten.