Ja taas kutee...

No niin, sain aikaiseksi lopultakin kuvata kännykälläni allasta heti vedenvaihdon jälkeen. Vähän inhimillisempi, kun vesi on kirkasta eikä k....nkeltaista kuten parin päivän jälkeen on tilanne :D. Ja pari dinosauruksenmunaa (kiveä) on saatu pois, harmi vaan että kannot pitää kohta muuten repiä ylös kun ovat hiukan homehtuneet. En vaan tiedä, milloin se päivä tulee, että ne jaksaisin tuolta kiskoa ylös. Mutta tässä muutama kuva, vassokuu (tällä hetkellä kuolaan niin paljon järjestelmäkameraa, että sellainen ehkä löytyy vielä jossain kohtaa ja sen seurauksena parempia kuvia):

Koko allas (jälleen kamera polttaa valoisimmat kohdat puhki)

Naaraaksi luulemani ahven, jonka siirsin poikasaltaasta takaisin isoon altaaseen. Taisi kuitenkin olla ukko... ja isompi äijä on tekemässä häätöä kauemmaksi tässä kuvassa.

Näkymä toisesta päädystä

Niin tosiaan, menin hiukan hämilleni ahventen sukupuolten määrittelyssä. Luulin onkineeni äiteen poikasaltaaseen, mutta taisikin sitten olla isä siellä... kun nimittäin eilen huomasin taas kutua altaassa! Olin kyllä siirtänyt jo lapsenvahdin pois pikkualtaasta takaisin isoon, mutta eipä se näyttänyt olevan kutuasussa.Tällä kertaa pariskuntana vain oli tuo 175-litraisesta siirtämäni täysikasvuinen ahven (joka on kyllä ihan varmasti uros, kun on sitä toista vanhaa ahventani selvästi isompi ja vankkarakenteisempi) ja sitten se uusi ahven, jota olin luullut ukoksi (koska siltä puuttuu selvät kylkitäplät). No, kun ei kerran kaksi äijää voi saada kutua aikaan, niin pakko oli muuttaa käsitystään sukupuolista. Eli nyt sitten uudemmista ahvenista se täpläkylkinen onkin äijä. Ja kyllä muuten pitää vanha ahvennaaras pojan vielä kurissa ;). Ja on sekin saanut nyt välillä raitapaidan päälleen, hienoa! Tähän asti on vain mennyt vanhaa körmyä pakoon evät supussa. Selkeästi kirjoahvenet ovat parhaimmillaan sen verran tilavassa altaassa, johon mahtuu useampia pariskuntia/saman sukupuolen edustajia. Näin ei ole vain yksi ajojahdin kohteena ja käyttäytyminen ahventen välillä menee muutenkin mielenkiintoisemmaksi.

Aloin epäilemään, että kannon alla on taas jotain vireillä, kun yksi ahvenista hävisi taas vallan näköpiiristä. Hain pitkän aikaa sitä altaasta, kunnes löysin. Ja samalla sitten huomasin, että on taas liuskekiven päällystä täynnä palleroita (tarkkaan sai kyllä katsoa, että huomasi). Sitten tulikin yllätyksenä, että iso körmy löytyi myös kannon alta. Tänään tuli oltua töistä vapaalla ja seurailin tiiviisti mitä tapahtuu, eli varmaan tunnin välein kurkin kutupaikalle. Iltapäivällä olikin sitten mätimunat kadonneet, oli pelkät paikat jäljellä. Koitin seurata silmä kovana altaan takaosaan, kun vanhemmat olivat siirtyneet tuttuun paikkaan vallisnerioiden juurelle. En vaan nähnyt niin yhtään mitään, epäilin jo että söivätkö vanhemmat tällä kertaa kudun. Kuitenkin näytti, että körmy olisi ottanut kannon alla jotain suuhunsa ja sitten suuntasi uuteen paikkaan. Eli silloin oli poikasten siirtotouhut menossa. Vallisnerioiden viereen oli ilmestynyt melko pieni ja matala kuoppa, ja koitin sitä kovin tiirailla. Alkuun en nähnyt niin yhtikäs mitään, mutta koska vanhemmat olivat paikalla ja äiti täysin mustaksi muuttuneena, arvelin siellä olevan kuitenkin jotain elävää. Ja kyllähän se sitten niin on, että siellä poikasia oli, sen verran juuri ja juuri näin liikettä parissa kohdassa. Ovat kuitenkin sen verran pieniä ja täysin hiekkaan maastoutuvia, että ei niitä kyllä takuulla näe jos ei osaa asiaa epäillä. Ja sittenkin on työtä. Mutta nyt saavat vanhemmat kyllä pärjätä omin nokkineen, en ala kyllä pyydystelemään eri altaaseen. 

Poikasaltaassa olevat poikaset alkavat olla jo hiukan eri kokoa keskenään, muutama on jo päälle sentin pituudeltaan. Onneksi ainakin osa poikasista näyttää huolivan kuivaruokaa (Tetran Mini Junioria), kun ei artemian kasvatus Hobbyn valmiista seoksesta onnistunut. Seran annospussit toimivat hienosti, mutta jostain syystä tuo Hobby ei toimi lainkaan. Lieneekö tuotteessa jotain vikaa...? Osa poikasista siis syö hyvin hiutaletta, osa nirsoilee. Mutta kaipa nälkä nekin opettaa syömään hiutaletta. Syötän tuota Tetra Miniä nyt jonkin aikaa, hetken päästä voisikin jo siirtyä New Life Spectrumin Growhun. Ja poikasista on turha yrittääkään ottaa tavallisella kameralla kuvaa, järkkäri tarvittaisiin tähänkin. Kuola valuen taidan mennä niitä käpälöimään lauantaina Turussa asioidessani :). Tosin hinta kyllä tuossa Canonin EOS 600D:ssä hiukan hillitsee kuolan määrää, mutta valitettavan paljon tuo kiinnostaa... vaihtoehtoisesti Nikonin D5100 voisi olla loistava valinta. Perusobjektiivillahan sitä sitten mentäisin, makroputkeen ei taitaisi tuon keikauksen jälkeen olla hetkeen varaa...

Eli täällä on poikaskasvatusta menossa sekä ihmisten että kalojen toimesta :). Saa nähdä, selviääkö isossa altaassa mikään isoksi asti, mutta sen näkee sitten.