Kuulumisia ja tulevia suunnitelmia

Hyvinpä tuli tuossa äskettäin jaariteltua, mutta unohdin sitten kirjoitella pääaltaiden kuulumisista. Kalat voivat paksusti isossa altaassa, eilen meinasivat kyllä saada sydänkohtauksen kahden pojan juostua altaan ohi kahtasataa. Hyvä ettei helmirihmat hypänneet tankista ulos. Toivottavasti ovat tänään jo normalisoituneet. Eilen olivat koko loppuillan aika lukossa ja altaan takaosassa.

Timantit tekivät jälleen uuden (kolmannen) kudun, taas eri paikkaan. Harlekiinit joutuivat nyt muuttamaan tuon isomman kannon alle. Saa nähdä, selviääkö tästäkään satsista mitään. Kakkoskudusta oli hengissä vielä viime viikolla 5-6 poikasta, mutta en tiedä, syötiinkö nekin, kun vanhemmat alkoivat jossain vaiheesa huitelemaan ympäri allasta. Mutta nyt siis kolmas yritys menossa.

Kasvit ei valitettavasti ole lähteneet oikein kasvuun, ainoastaan intianvesitähdikki ja vallisneria sekä melalehdet menestyvät. Muut tuntuvat levättyvän. Levän määrä lisääntyi monimetallien tulon myötä, joten varmasti on valotehoa tarpeeksi (en ymmärrä, miten entinen omistaja on voinut käyttää kahta 150-wattista monimetallia, kun 70-wattisissakin piisaa jerkkua ihan riittävästi!). Minimitekijänä eli kasvua rajoittamassa taitaa nyt olla joko olematon nitraatti tai hiilidioksidi tai molemmat. Pitää laittaa nitraattiliuos ainakin tilaukseen, kun taas joutuu tekemään tilausta nettikaupasta muutenkin. Tokihan tuo voi tuosta nousta kalaston kasvunkin myötä, kun saan monniset ja myöhemmin kongontetrat asutettua tankkiin. Toivottavasti en vaan ole tuon valon kanssa pulassa kevään tullessa...

175-litraisessa kaikki ok. Kuparimonniset on edelleen ihan mahdottoman säikkyjä, eivätkä edes kude. Olen hiukan pettynyt, kun en saa edes tätä peruskalaa kutemaan. No, ei väkisin... pitäisi myös tämänkin tankin kalastosuunnitelmien kanssa edetä suuntaan tai toiseen. Tällä hetkellä siellä on 13-14 kuparimonnista, 15 kardinaalitetraa ja 7 robertsintetraa. Omppukotilot (3 kpl) ovat nyt siivoamassa poikasallasta ja turvassa viimeiseltä loislääkityskierrokselta. Kasvillisuutta on enemmän kuin laki sallii. 

Olen suunnitellut tästä altaasta happaman veden allasta, hingun niin kovasti tulirihmakalaa. Sitten vaan alkaa läträilyt veden kanssa, kun pH pitäisi saada hilattua 6:n paikkeille (nyt viimeksi oli 6,7, pH:n nousu on näköjään ehkä lakannut, jee!), mutta kH on vain 2, sitä pitäisi saada nostettua mieluummin tuonne 3-4:ään. Ja kH:han laskee, jos pH laskee ja toiseen suuntaan sama juttu eli jos toista nostaa, niin toinenkin nousee (siis ruokasoodalla nostettuna). Alhainen karbonaattikovuus taas voi saada pH:n heilahtelemaan. Pitäisi testata tuota Seran Mineral Saltia, jonka pitäisi nostaa ainoastaan karbonaattikovuutta.  Pitäisi vaihtovesi saada säädettyä siten, että pH:ta lasketaan ensin  jollain hapolla ja turveuutteella ja sen jälkeen nostetaan karbonaattikovuus takaisin 3-4:ään (4 jo varmasti hyvin pH:n muutoksia puskuroiva arvo lukemani mukaan).

Tässä siis olisi mahdollisesti tulevaa projektia kevääksi... pitäis vaan jaksaa perehtyä tuohon hiilidioksidinlevitysjärjestelmään, sellainenkin on ollut pitkän aikaa altaan vieressä mut kun ei oo saanu aikaseks... ei sitä nyt kaikkea.

Koko käsi mennyttä (lähes)

Tekee mieli kertoa akvaarioharrastuksen dilemmoista. Ensin pitää saada yksi akvaario. Sitten pitää saada toinen, hieman isompi akvaario. Perusteluna se, että sinne saa isommaksi ja/tai muuten enemmän tilaa tarvitsevia lajeja joita ei siihen pienempään voi ottaa. Sitten hetken päästä: hupsan, pitääkin saada poikasakvaario, kalat lisääntyy. Ei muuta kuin pieni purkki pystyyn sinne minne mahtuu. No, seuraavaksi pitää saada haastetta erikoisemmilla lajeilla. Tässä tapauksessa valinta kallistui monnisiin (josta edellisessä tekstissä kerroinkin). Ja tässä kohtaa ongelma laajenee siihen, että pitää saada karanteeniakvaario, kun ei uskalla kalliita kaloja tosta vaan kipata tankkiin. Tietysti sekin sitten hankitaan. Mitäs nyt sitten?

Noh, sitten kun olet aikasi kiukutellut pikkuakvaarion (50 l poikasallas) kanssa, kun se on aina rähjääntynyt eli kaikki p**ka näkyy liiankin hyvin ilman pohjamateriaalia ja toisaalta levät räjähtää käsiin ilman eläviä kasveja, niin mihinkäs tämä sitten johtaa? Tietysti siihen, että alkaa miettimään jos laittaisi akvaarion "kunnolla" pystyyn kasveineen, hiekkapohjineen kaikkineen. Toisaalta 3,5 v. poika on monta kertaa jo sanonut, että haluaa akvaarion omaan huoneeseen (kirjoitin tähän kohtaan ensin "altaaseen", hehheh) ja toisaalta mies ilmoittanut, että kun tietokone tulee takaisin korjauksesta, niin tietokonepöydälle se sitten palautuu ja akvaario lähtee siitä, PISTE. No niin, eikös tässä ollut hyvät argumentit siirtää pikkuakvaario pojan huoneeseen ja ottaa sinne sitten vaikka rapuja talkkareiksi ;)? Kun ravutkin on kutkutelleet mielessä, mutta eivät varmaan selviäisi hengissä kummassakaan nykyisessä akvaariossa. Ja aina tarvittaessa laitetaan sitten tietenkin tuonne "rapulaan" kalanpoikasia kasvamaan. 

Hehheh, ja kai seuraavaksi, kun nykyiset timanttikirjoahventen poikaset ovat tarpeeksi isoja, ne pitää siirtää 120-litraiseen karanteenialtaaseen :-p. Sitten ollaan taas käsi suussa. Mutta se on sitten sen ajan ongelma. Tämä harrastus vie todellakin sen koko käden, kun sille ensin on antanut pikkusormen. Huomaamatta ja salakavalasti sitä alkaa tulemaan syitä ottaa allas (taikka pari) lisää. Joskin sanon, että rajansa kyllä tälläkin ainakin mun kohdallani. Neljä on se maksimi, mitä jaksan hoitaa. Täytyy sitä sentään muutakin elämää (ja muita harrastuksia) sentään vielä olla ;). Mutta lähipiirin on syytä totutella siihen, että tämän emännän päässä lotisee vesi (eikä paljon muuta) aika vahvasti. 

P.S. Altaasta tulee uusia kuvia KUNNON kameralla kuvattuna, jahka ehdin ottamaan ja timanttien poikasistakin on kuvia. Kunhan muistaisin ne nyt tänne laittaa jossain välissä. 

Monninen tuli taloon

No niin, enpä ole pitkään aikaan kirjoitellut tännekään. Mutta eipä ole mitään sen ihmeempiä tapahtunutkaan, ennen kuin nyt. Tuli hankittua uusia asukkaita 530-litraiseen. Ajattelin kaiken menevän normaaliin tapaan, mutta aika yllätyksiä näiden kanssa sitten lopulta on jo nyt tullut vastaan.

Kaikki lähti vähän ainakin omalta osaltani liikkeelle, kun tutkin Akvaariokalat-kirjaa ja hain uutta kivaa monnislajia isoon altaaseeni. Yritin lähteä liikkeelle lämmönsietokyvystä ja isosta koosta (suunnitelmissa kun oli ottaa niitä käärmekaloja) ja löysinkin kultapäämonnisen, Corydoras gossein. Näitä sitten kuuluttelin Aqua-Webissä sekä kyselin Akvaariokeskukselta Helsingistä ja seurasin myös Akvaariolinnan tukkulistaa (Ruotsinlista). Ei mitään missään, Akvaariokeskuksen mukaan ei ole tuotu puoleen vuoteen Suomeen. A-W:ssä keskustelu kuitenkin virisi hiukan eteenpäin, kun heitin lähinnä puolivitsillä että voisiko noita löytää Saksasta. Ajattelin, että jos sieltä saisi jollain konstilla kaloja tänne Suomen mantereelle, mikäli sieltä lajia löytyy.

No sitten syntyikin sopivalla hetkellä eräs rekisteröimätön yhdistys, Corydoradinae Finland ja huimalla 5 euron jäsenmaksulla liityin jäseneksi (mainostan tässä samalla, että liittykää ihmeessä jäseneksi jos yhtään monniset kiinnostaa ;)). Tätä kautta sitten järjesteltiin kimppatilausta Saksasta, valitettavasti sielläkään ei ollut kaipaamaani gosseita listoilla :(. Kyselin sitten monnisia paremmin tuntevilta, että mitä voisin ottaa lämpimään veteen. Sain listan muutamasta lajista ja kaunomonninen, C. pulcher, alkoi kovasti kiinnostamaan. Mutta kun tuli hinta tietoon, niin oli valitettavasti jätettävä tämä laji väliin, sen verran kova oli hinta. Kyselin sitten jälleen ehdotuksia itselleni sopivasta lajista ja Corydoras sp. CW45 tuntui kiinnostavalta. Hintakin tuntui jokseenkin vielä järkevältä, vaikka tämänkin lajin kappalehinnalla olis saanut peruskuparimonnisia tai muita yleisimpiä lajeja n. 2,5 kpl. Näitä lähti tilaukseen sitten 13 kpl. Piti alkuun ottaa 15 mutta ei persus enää kestänyt noita kahta viimeistä, ja toisaalta 10 olisi ollut liian vähän (etenkin kun laskin sen varaan, että muutama yksilö tipahtaa matkalla tai matkan jälkeen). Parempikin aika kalatilaukselle olisi voinut olla, tammikuussa kun laskuja riittää. Ja kun sitten piti vielä laittaa karanteeniallasta hankintaan, niin kukkaro keveni mukavasti. Karanteenauksen otin uudelleen käyttöön, kun ei ihan uskalla tuon hintaisia/harvinaisempia kaloja tuosta vaan kipata altaaseensa.

Kalat haettiin Rymättylästä/Poikosta viime viikon perjantaina ehtoolla. Siinäpä meni ilta sujuvasti, ensin haettiin kalat (myös parin muun harrastajan omieni lisäksi) ja sitten Maskusta akvaario, 120-litrainen valaisinkannella, kaapistolla, lämppärillä ja minimaalisella suodattimella (en ollut osannut kuvitella vanhaa Fluval 2:sta ihan noin pieneksi :)). Ei kun lennossa sitten kotona allasta pystyyn ja kalat sinne. Kotoa lähdettiin reissulle noin viiden aikaan iltapäivällä ja nukkumaan päästiin puoli yhdeltä. Pitkä oli ehtoo, mutta erittäin antoista. Ja kaikki monniset vielä hengissä! 

Seuraavana päivänä jo taisin hehkutella palstalla, että "mullapa onkin CW45:ia". Jollain lailla mulla oli kuitenkin aina välillä mielessä sellainen ajatus, että "kai sain oikeita kaloja kun näistä harvinaisemmista ei aina tiedä, mitä lopulta saa käteensä", mutta arvelin kuitenkin saaneeni oikeita monnisia. Paitsi että intuitioni osui lopulta oikeaan. Palstalla vinkattiin, että eivät nyt näytä ihan neljävitosilta (tässä keskustelua: http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?f=14&t=196760&start=30). Heräsin sitten itsekin asiaan, että eipä neljävitosella ole tuollasia pisteitä ja kuonokin on noilla monnisilla pidempi. Muun muassa. Sitten vaan selvittämään, mikä laji on kyseessä.

Kiitos MHS:n selvitystyön, saatiin monnisasiantuntija Ian Fullerilta kommenttia, että mikä laji olisi kyseessä. C. ephippifer menee kuulemma lähimmäksi (nearer guess). Ei kuitenkaan voinut sanoa varmaksi, että olisi tämä laji juuri kyseessä. Siksipä käytän nyt kaloistani käsitettä Corydoras sp. cf. ephippifer, jossa cf. tarkoittaa, ettei "varmuudella pysty/osaa/halua sanoa tarkkaa lajia, mutta ulkonäön puolesta voi verrata tuohon lajiin". Puhtaasti samannäköistä kalaa en ole netistä löytänyt. Tiedä sitten, onko tuolla lajilla vain paljon värivariaatiota vai olisiko tosiaan uusi laji kyseessä. Ehkä asia selviää aikanaa. Mutta tähän väliin nyt kuvia:

Tämän kuvan laitoin sen takia, että näkee tuota pyrstöä, joka on varsin mielenkiintoinen. Huom. Vertaa myös ylemmän kuvan keskellä olevaan monniseen. (Laiska kuvankäsittelijä kun olen (omien kuvieni suhteen), niin en jaksanut näitä kuvia alkaa säätämään, ovat hiukan liian punertavia/sinisiä sävyiltään, mutta kyllä niistä nyt suunnilleen näkee mitä pitääkin.)

No, kun jota kuinkin nyt tiedetään, mikä laji on kyseessä niin seuraava ihmettelyn aihe tuli eteen edellisiltana. Karanteeniallas on makuuhuoneessamme ja kun olin todella väsynyt, menin jo yhdeksän jäljestä nukkumaan. Valot olin sammuttanut hetkeä aikaisemmin akvaariosta ja täysi pimeys tietysti laskeutui huoneeseen, kun yritin alkaa koisimaan. Uni kuitenkin karisi hetken päästä silmistä perusteellisesti, kun alkoi kuulumaan kova napsutus. Nostin päätäni tyynystä ja mietin, että mikä hitto nyt hajoaa. Naksutus sinänsä on tuttu ääni, kun harlekiininuoliaisetkin sellaista harrastaa, mutta edes meidän talossamme ei ole ihan niin ohuet seinät, että niiden naksutus kuuluisi makuuhuoneeseen asti väliseinän läpi (vaikka esim. telkkarin äänet kyllä kuuluu kuin ei seinää olisi lainkaan, mutta akvaario on vastakkaisella seinällä eikä tällä makuuhuoneen vastaisella). Hetken päästä ääni hiljeni. Ja sitten alkoi taas uudestaan, hiukan hiljemmalla volyymilla. Sitten taas hiljeni, ja alkoi uudelleen. Olin silloin satavarma, että kyllä ne monniset pitää ääntä, vaikken ole ikinä kuullut, että ne voisivat jonkinlaista mekkalaa pitää. Aamulla kaikki tuntui epätodelliselta, etenkin kun ei ihan tarkkaan enää muistanut miltä se ääni kuulosti, muuta kuin että eräänlaista napsunaa se oli. Kirjoittelin asiasta CF:n facebook-ryhmän seinälle ja MHS:lle sähköpostilla ja kun MHS hiukan epäili tulkintaani äänen aiheuttajan suhteen, aloin itsekin jo epäilemään itseäni. Mutta kun muistelin iltaa, vakuutuin uudelleen, vaikka tietynlainen epäilys kalvoi mieltäni. Oli pakko tehdä pikagoogletus etten saisi hullun leimaa otsaani. Löysinkin sitten tällaisen jutun: "C. paleatus has been known to produce sound; it does this by abduction of its pectoral fins. This is used by males during courtship and intrapersonal communication, and by both sexes and juveniles when distressed", lähteenä tämä artikkeli: http://en.wikipedia.org/wiki/Corydoras_paleatus. Enempää asiasta en ole ehtinyt tietoa kaivelemaan, mutta sen aion kyllä tehdä.

Joten, vaikka eri laji on kyseessä, niin helpotti kummasti oloa kun tietää että edes jokin monninen tosiaan voi aiheuttaa ääntä. Ja kun nuo monniset ovat tuntuneet aktivoituvan uimaan enemmän pitkin laseja/akvaariota nimenomaan iltaisin.  Ja eilen sama tapahtui uudelleen. Jossain määrin ainakin. N. 15-20 minuuttia täyden pimeyden tultua (arvio, en katsonut kelloa) kuului erittäin kova napsahdus parisen kertaa. Kysyin mieheltä, joka tuli hetkeä myöhemmin nukkumaan, että "säkö siellä jotain ihmeellistä teit". Kun tällä kertaa ääni kuulosti siltä, että olis voinut tulla muualtakin kuin akvaariosta (tällä kertaa oli parempi eli oikea korva tyynyssä, joten tämäkin saattoi vaikuttaa asiaan), mutta mies totesi, ettei todellakaan aiheuttanut sellaista ääntä ja sanoi vielä perään, että "päässäs sulla napsuu" :-P.

Olen nyt koittanut asiaa kriittisesti miettiä ja pohtia, olisiko tuo ääni tulla jostain muualta. Mutta ikinä mulla ei ole napsunut ainutkaan lämmitin, suodatin, valaisin tai mikään akvaariotekniikkaan liittyvä ainakaan. Ja jos kyseessä olisi ollut joku elektronisen laitteen häiriö tai vastaava, niin olisin kai sen kuullut muulloinkin kuin valojen sammuttua! Eilenkin tuli toljotettua telkkaria makuuhuoneessa, eikä kuulunut mitään mistään. Olen erityisen itsekriittinen tällaisessa asiassa, josta kukaan ei tunnu kuulleen juttuakaan ja mun on aika vaikea uskoa, että omalle kohdalleni osuisi jotain näin harvinaislaatuista. Mutta muutakaan selitystä en keksi. Ja toisaalta kyseinen laji (jota ei ole edes 100 %:n varmuudella tunnistettu) ei ole mitenkään hyvin tunnettu, jos kohta juuri ollenkaan. Eli pakko tämä asia on nyt todeksi uskottava, pitäkööt sitten muut hulluna jos tahtovat.   Mun monniseni todellakin naksahtelevat :). Tai ainakin niin tekivät, jatkosta en tiedä.

Kalat ovat olleet mulla vasta alle viikon ja ovat osoittautuneet todella mielenkiintoiseksi haasteeksi/tapaukseksi! Joskus käy tuuri hullullakin. Olisiko tuo 13 kpl mulle onnen- eikä epäonnennumero?

LISÄYS: Erittäin mielenkiintoinen tutkimus monnisten ääntelystä, löysin tänään googlettaessa. Tukee omia äänihavaintojani: http://www.biolbull.org/content/197/2/241.full.pdf

Ja taas kutee...

No niin, sain aikaiseksi lopultakin kuvata kännykälläni allasta heti vedenvaihdon jälkeen. Vähän inhimillisempi, kun vesi on kirkasta eikä k....nkeltaista kuten parin päivän jälkeen on tilanne :D. Ja pari dinosauruksenmunaa (kiveä) on saatu pois, harmi vaan että kannot pitää kohta muuten repiä ylös kun ovat hiukan homehtuneet. En vaan tiedä, milloin se päivä tulee, että ne jaksaisin tuolta kiskoa ylös. Mutta tässä muutama kuva, vassokuu (tällä hetkellä kuolaan niin paljon järjestelmäkameraa, että sellainen ehkä löytyy vielä jossain kohtaa ja sen seurauksena parempia kuvia):

Koko allas (jälleen kamera polttaa valoisimmat kohdat puhki)

Naaraaksi luulemani ahven, jonka siirsin poikasaltaasta takaisin isoon altaaseen. Taisi kuitenkin olla ukko... ja isompi äijä on tekemässä häätöä kauemmaksi tässä kuvassa.

Näkymä toisesta päädystä

Niin tosiaan, menin hiukan hämilleni ahventen sukupuolten määrittelyssä. Luulin onkineeni äiteen poikasaltaaseen, mutta taisikin sitten olla isä siellä... kun nimittäin eilen huomasin taas kutua altaassa! Olin kyllä siirtänyt jo lapsenvahdin pois pikkualtaasta takaisin isoon, mutta eipä se näyttänyt olevan kutuasussa.Tällä kertaa pariskuntana vain oli tuo 175-litraisesta siirtämäni täysikasvuinen ahven (joka on kyllä ihan varmasti uros, kun on sitä toista vanhaa ahventani selvästi isompi ja vankkarakenteisempi) ja sitten se uusi ahven, jota olin luullut ukoksi (koska siltä puuttuu selvät kylkitäplät). No, kun ei kerran kaksi äijää voi saada kutua aikaan, niin pakko oli muuttaa käsitystään sukupuolista. Eli nyt sitten uudemmista ahvenista se täpläkylkinen onkin äijä. Ja kyllä muuten pitää vanha ahvennaaras pojan vielä kurissa ;). Ja on sekin saanut nyt välillä raitapaidan päälleen, hienoa! Tähän asti on vain mennyt vanhaa körmyä pakoon evät supussa. Selkeästi kirjoahvenet ovat parhaimmillaan sen verran tilavassa altaassa, johon mahtuu useampia pariskuntia/saman sukupuolen edustajia. Näin ei ole vain yksi ajojahdin kohteena ja käyttäytyminen ahventen välillä menee muutenkin mielenkiintoisemmaksi.

Aloin epäilemään, että kannon alla on taas jotain vireillä, kun yksi ahvenista hävisi taas vallan näköpiiristä. Hain pitkän aikaa sitä altaasta, kunnes löysin. Ja samalla sitten huomasin, että on taas liuskekiven päällystä täynnä palleroita (tarkkaan sai kyllä katsoa, että huomasi). Sitten tulikin yllätyksenä, että iso körmy löytyi myös kannon alta. Tänään tuli oltua töistä vapaalla ja seurailin tiiviisti mitä tapahtuu, eli varmaan tunnin välein kurkin kutupaikalle. Iltapäivällä olikin sitten mätimunat kadonneet, oli pelkät paikat jäljellä. Koitin seurata silmä kovana altaan takaosaan, kun vanhemmat olivat siirtyneet tuttuun paikkaan vallisnerioiden juurelle. En vaan nähnyt niin yhtään mitään, epäilin jo että söivätkö vanhemmat tällä kertaa kudun. Kuitenkin näytti, että körmy olisi ottanut kannon alla jotain suuhunsa ja sitten suuntasi uuteen paikkaan. Eli silloin oli poikasten siirtotouhut menossa. Vallisnerioiden viereen oli ilmestynyt melko pieni ja matala kuoppa, ja koitin sitä kovin tiirailla. Alkuun en nähnyt niin yhtikäs mitään, mutta koska vanhemmat olivat paikalla ja äiti täysin mustaksi muuttuneena, arvelin siellä olevan kuitenkin jotain elävää. Ja kyllähän se sitten niin on, että siellä poikasia oli, sen verran juuri ja juuri näin liikettä parissa kohdassa. Ovat kuitenkin sen verran pieniä ja täysin hiekkaan maastoutuvia, että ei niitä kyllä takuulla näe jos ei osaa asiaa epäillä. Ja sittenkin on työtä. Mutta nyt saavat vanhemmat kyllä pärjätä omin nokkineen, en ala kyllä pyydystelemään eri altaaseen. 

Poikasaltaassa olevat poikaset alkavat olla jo hiukan eri kokoa keskenään, muutama on jo päälle sentin pituudeltaan. Onneksi ainakin osa poikasista näyttää huolivan kuivaruokaa (Tetran Mini Junioria), kun ei artemian kasvatus Hobbyn valmiista seoksesta onnistunut. Seran annospussit toimivat hienosti, mutta jostain syystä tuo Hobby ei toimi lainkaan. Lieneekö tuotteessa jotain vikaa...? Osa poikasista siis syö hyvin hiutaletta, osa nirsoilee. Mutta kaipa nälkä nekin opettaa syömään hiutaletta. Syötän tuota Tetra Miniä nyt jonkin aikaa, hetken päästä voisikin jo siirtyä New Life Spectrumin Growhun. Ja poikasista on turha yrittääkään ottaa tavallisella kameralla kuvaa, järkkäri tarvittaisiin tähänkin. Kuola valuen taidan mennä niitä käpälöimään lauantaina Turussa asioidessani :). Tosin hinta kyllä tuossa Canonin EOS 600D:ssä hiukan hillitsee kuolan määrää, mutta valitettavan paljon tuo kiinnostaa... vaihtoehtoisesti Nikonin D5100 voisi olla loistava valinta. Perusobjektiivillahan sitä sitten mentäisin, makroputkeen ei taitaisi tuon keikauksen jälkeen olla hetkeen varaa...

Eli täällä on poikaskasvatusta menossa sekä ihmisten että kalojen toimesta :). Saa nähdä, selviääkö isossa altaassa mikään isoksi asti, mutta sen näkee sitten.