keskiviikko 8. toukokuuta 2013

720 litraa Afrikkaa

Vähän olisi taas parempi mieli, kiitos tulevan 720-litraisen ja siihen liittyvien suunnitelmien. Ja toki poikasaltaillekin kuuluu hyvää, toisessa oli ainakin vielä eilen yksi kultapäämonninen hengissä sekä 120-litraisessa on tipahtaminen loppunut. Runsaammat päivittäiset vedenvaihdot auttoivat selvästi asiaa. Eilen kyllä meinasi taas pinna kiristyä illalla kyseiseen pakkopullaan, mutta eiköhän nuo nyt tuosta kasvateta vaikka kiukulla myyntikokoon (jotenkin on alkanut tuntumaan, että kasvaako ne poikaset enää lainkaan, mutta ehkä se johtuu vaan tuosta vedenvaihtoahdistuksesta). Kyllä sitä kuitenkin on miettinyt, että ei se niin ihme ole, jos kovin moni Suomen maassa ei jaksa akvaariokaloja kasvatella. Helkkarinmoinen työ, rahaa menee ruokaan ja vedenparannusaineeseen sekä välillisesti myös sähköön ja veteen. Että jos tästä kannattavaa touhua haluaisi tehdä, pitäisi pyytää enemmän hintaa kuin mitä liikkeessä myydään ulkomaisista tukuista tuotuja. Mutta eipä kukaan sellaisia summia maksele. Mutta paljon tästä kyllä oppii, se on sanottava. Ja ehkä minä vielä muistelen tätäkin aikaa joskus paremmalla mielellä :-P. 

Mutta muihin asioihin. Päätin tuossa muutama päivä sitten, että kyllä siitä tulevasta altaasta on tehtävä nyt se Afrikka. Haaveilin Afrikka-altaasta jo aiemminkin (silloin kun tämän 530-litraisen ostin), mutta toisaalta on hyvä, etten perustanut sitä silloin. Nyt on suurempi allas, enemmän tilaa ja sitä kautta enemmän vaihtoehtoja. Lisäksi olen saanut hyviä vinkkejä ja neuvoja kokeneelta Afrikka-harrastajalta eräässä facebookin akvaarioaiheisista ryhmistä. Hän on myös kutsunut tutustumaan omiin altaisiinsa ja onpa ollut keskustelua kalojen saatavuudestakin/hankinnasta (erittäin iso kiitos hänelle, hienoa että on harrastajia, jotka viitsivät auttaa!). Minua kun nimittäin kiehtovat sellaiset hieman harvinaisemmat lajit. Nämä keskustelut ovat herättäneet minussa sen kipinän, joka tuossa hetken aikaa oli täysin hukassa. Nyt en paremminkaan meinaa enää pysyä housuissani, vaan odotan jo tulevaa allasta kovin... tietenkään en voi enkä pysty läjäyttämään allasta kerralla täyteen, mutta pikku hiljaa sitä on ennenkin altaita ja kalastoa "rakenneltu". Suodatustehoakin pitää hankkia lisää. 

Toivon mukaan edes jotain noista mieltäni kiehtovista lajeista pystyisin hankkimaan altaaseeni. Lähtökohtana kalaston rakentamiselle on kirjoahvenet, kuinkas muutenkaan. Suunnitelmissa oli hiukan isommat lajit, mutta koska afrikkalaiset ahvenet ovat monesti muutenkin tulisia luonteeltaan ja ko. mantereen ahventarjonta ei ole niin laaja kuin Etelä- ja Väli-Amerikan, olen ottanut nyt pienemmätkin lajit harkittavakseni, jotka muuten ovat myös yleensä kauniimpia. Mainittakoon tässä nyt ne lajit, jotka minua tällä hetkellä kiinnostavat (ja sopivat hanavetemme vesiarvoihin eli pehmeään ja neutraalin tuntumassa olevaan veteen):
- Enigmatochromis lucanusi (palettikalan tyyppinen pienehkö kirjoahven)
- Pelvicachromis taeniatus, kirjopalettikala
- Pseudocrenilabrus nicholsi, purppurasuuhautoja
- Hemichromis elongatus, hohtotimanttiahven (aggressiivinen laji)
Pelmatochromis nigrofasciatus (maksimissaan 15 cm pitkäksi kasvava ja vähän rauhallisempi kirjoahven)

Parvikala- ja muista ajatuksista en vielä kerro sen enempää, mutta muutama harvinaisempi (ja ainakin yksi myös isommaksi kasvava) laji olisi tällä hetkellä mielessä. Saa vaan nähdä, osoittautuuko käytännössä hinta ja saatavuus hankinnan esteeksi. No, aina on olemassa kongontetrat... 

Suurin murheeni ja kiukuttelun aiheeni seuraavaksi tulee olemaan se iänikuinen hiekan pesu! Onneksi nyt on kuitenkin kesä tulossa, on paljon helpompaa tehdä tuo homma ulkona kuin pesuhuoneessa... ja voi harmi, löysin varastosta tässä kerran jo pestyä Kauniston Soran hiekkaa melkein saavillisen (jäänyt tuosta Juwelista yli). Mikä vahinko :-P. Pitää vaan selvittää, riittääkö se tuon 500-litraisen nykyisten hiekkojen kanssa vai pitääkö sitten hiukan pestä vielä lisää. Onneksi kuitenkin vähemmällä työllä säästyn kuin kuvittelin ensi alkuun.

Mutta tässäpä sitä suunnitelmaa. Allasta ollaan menossa puolentoista viikon päästä hakemaan (toivon mukaan) ja sen jälkeen alkaakin aika rumba. Onneksi olen saanut 500-litraisen kaloille jo järjestettyä uudet kodit. Vanhoista kaloista ainoastaan leväbarbit jäävät talkkareiksi Afrikkalaan ja C.ephippiferit siirrän Juweliin. 

Sisustusajatuksista ja muusta lisää myöhemmin. Ei viitsi kerralla kaikkea lätistä ;).


Kuvia Juwelista

Lätkäistäänpä tänne nyt välillä kuvia tuosta Juwelista tällä hetkellä. Perusasetelma on pysynyt samana, eli kantoja on kummassakin päässä allasta, lähinnä kääpiöakaranaikkosten takia, jotka jakavat altaan tasan puoliksi. Sisustus on siis ehkä ihmisen silmiin tasapaksu edelleenkin, mutta varmasti kääpiöahventen mieleen :-). Ja Helsingistä sain niin ison läjän kasvien taimia mukaani, että asettelu ei niidenkään osalta ole lähellekään täydellinen. Yritin ne saada vain sopimaan sinne, missä on eniten valoa tarjolla. Toistaiseksi kaikki ovat lähteneet kasvamaan, eikä mikään ole kuollut! Siirrellään niitä sitten myöhemmin sen mukaan, miten alkavat rehottamaan.

Vielä kun muistaisi edes puolet noiden kasvien nimistä... toki tuttuja on joukossa, kuten liuskavesitähdikki, karvalehti (palautuipa heti taas mieleeni, miten raivostuttava kasvi tämä on, kun ei pysy ilveelläkään pohjassa!), konnanputki jne. mutta sitten on ihan uusia tuttavuuksia, joista ei kyllä voi muistaa, mitä ovat :-P. No ehkä niidenkin nimet selviäisivät, kun viitsisi vähän googlea käyttää.

Tässä muutama kuva. Huomaa taas, että kuvankäsittelijä ei ole kovin jaksanut panostaa kuvien ottamiseen (ja kuvat kierrätetty Photarin kautta vaikka tämä vanhan läppärini näyttö ei kyllä todellakaan ole tarkoitettu kuvankäsittelyyn!). Kun ottaa käsivaralla manuaaliasetuksilla kuvat (+ ilman salamaa etteivät värisävyt vääristy jne.), niin jälki on sitten mitä on. Anteeksi. 

Ennen mylläystä 

 Uudet kannot paikoillaan.

Oikea pääty

Keskiosaa

Vasen pääty


lauantai 4. toukokuuta 2013

Niitä päiviä, kun tekisi mieli lopettaa. Kaikki. Kokonaan.

Joskus sitä vaan ihmettelee, minkä helvetin (käytän nyt suoria sanoja) takia ihmisen pitää tällaista touhua harrastaa, kun tuntuu että se ottaa enemmän kuin antaa? Kaikki näytti jo tosi hyvältä noiden poikasten kasvatuksenkin suhteen. Nyt ollaan sitten kuitenkin menty alamäkeä. Ja lujaa.

Siirsin tosiaankin noita isompia nokkamonnilapsia 120-litraiseen kasvamaan, jotta ei tulisi tuohon 25-litraiseen ylikuormitusta ja ruuhkaa. Hienostihan siinä 120-litraisessakin alkoi kaikki menemään. Nokkikset porskuttivat siellä hienosti muutaman viikon. Kunnes... ensin tippui muutama poikanen ihan satunnaisesti ja nyt tällä viikolla alkoi putoamaan oikein urakalla. Parin päivän aikana kuoli varmasti toistakymmentä poikasta. Olin hieman hämilläni. Rutiinit olivat pysyneet samoina: joka päivä pohjan huolellinen siivous pilaantuvista ruuanjämistä sekä vedenvaihto, joka on ollut 30-60 %: joskus enemmänkin kuin 60, mutta aina ehdottomasti vähintään tuo 30, monesti enemmän. Pari kertaa viikossa vähintään yli puolet vedestä tuli vaihdettua. Nyt sitten kaduttaa. Ja ihan simona. Ilmeisesti vedenvaihdot eivät ole kuitenkaan riittäneet, vaan raskas ruokinta on vaatinut veronsa (biologinen kantokyky ylittynyt) ja vettä vaihdettu liian vähän päivässä. Muuta syytä en keksi. Fluval on pyörittänyt vettä tehokkaasti altaassa ja diffuusori on ollut päällä. Ammoniumtesti näytti 0:aa kun mittasin. Nitriittiä oli 0,2 mg/l mutta sen ei pitäisi vielä tappaa. Vesi on kuitenkin välillä kärsinyt (bakteeri)samennuksesta ja haiskahtanut pilaantuvien ruuanjätteiden takia, joten vaikkei vesiarvoissa sinänsä ollut kovinkaan pahaa häiriötä havaittavissa, on kuormitus kuitenkin todennäköisesti käynyt liian suureksi. Ja kun minähän muutenkin ruokin kalojani melko runsaalla kädellä...

En voi muuta nyt kuin katsoa peiliin: olen ollut laiska. Saamaton vätys. Vetelä. Ehkä minun on kuitenkin puolustuksekseni sanottava, että 6 kk:n ikäinen neiti on valvottanut viime aikoina melko lailla reippaasti (katkaissut yöunia vähän väliä tutin puuttuessa) ja muutenkin koko muu elämä on painanut päälle (makuuhuoneremonttia menossa jne.). En ole vain yksinkertaisesti JAKSANUT tuota pakkopullaksi muodostunutta vedenvaihtorumbaa hoitaa koko ajan niin tehokkaasti kuin ehkä olisi pitänyt, ja ehkä tosiaan hieman laiskistuin ("ei siihen nyt tänään tarvitse niin paljoa vettä vaihtaa"-ajatuksella), kun olin jo muutenkin repimässä peliverkkareitani riekaleiksi väsymyksen, remontin ym. kaaoksen keskellä. Ja kun painaa päälle sellaisetkin olennaiset asiat, että mitä hittoa teen työkseni äitiyslomani jälkeen, vanhat hommat kun ei enää sellaisenaan jatku. Kyllähän siinä väkisin akvaariot jää toiseksi, kun pitäisi päättää, mitä elämällään tekee. Sivujuonteena kerrottakoon, että yrityksen perustamista olen suunnittelemassa, kouluihin olen hakenut, työpaikkoja olen hakenut jne. Kaikki on vaan tällä hetkellä yhtä levällään kuin avoin kirja. Se stressaa.

Kaikesta huolimatta on sanottava, että olen aina hoitanut lemmikkejäni (tällä hetkellä ainoastaan akvaarioita, koira on vielä joskus myös jälleen saatava!) mahdollisimman hyvin ottaen huomioon aika- ja jaksamisresurssini. Rahaakin on palanut kalojen laadukkaisiin ruokiin ym. enemmän kuin ehkä olisi tarvinnut. Siitäkin huolimatta käy näin! Omasta mielestäni olen panostanut niin paljon kuin pystyn näihin juttuihin. Pettymystäni lisäsi se surullinen tosiasia, että pienemmästä poikasaltaasta oli jälleen hävinneet kaikki kultapäämonnisten poikaset. Tällä kertaa ne ovat varmasti itsekseen kuolleet, vaihtovesiämpärit on katsottu luupilla ja taskulampulla läpi... Tosin tänään onneksi bongasin sentään yhden monnisen vielä altaasta, mutta se lohdutti vain vähän. Tämä asia oli jo ajamassa minua masennuksen partaalle. Todennäköisesti biologinen kantokyky tässäkin altaassa oli jo sen verran ylittynyt, että monniset tipahtivat (mutta nokkamonneja ei ole sieltä kuollut vielä yhtään). Alkuun vaihdoin vettä kaksi kertaa päivässä ja poikaset kasvoivat jo ihan kivan kokoisiksi. Nyt kun olen kerran taas LAISKISTUNUT ja vaihdan "vain" 80-90 % vedestä päivittäin, niin ilmeisesti sen takia monniset ovat jälleen kupsahtaneet. Ruokinta kun on edelleen aika raskas.

On tullut jälleen olo, että tekisi mieli heittää kaikki akvaariot ikkunasta pihalle. Hittoako minä harrastuksella teen, joka stressaa enemmän kuin antaa mielihyvää! Toisaalta sain ison nipun uusia kasveja (joista en puoliakaan edes muista nimeltään) käytyäni jälleen kerran Helsingissä huhtikuun lopulla ja sisustin koko purkin uudelleen (uusilla kannoilla). Ja itse olen tyytyväinen, vaikka onkin nyt tällä hetkellä hiukan sekamelska, mutta vanhaan verrattuna paljon parempi. Lisään kuvia, jahka ehdin.

Jos se Pohjanmaalta haettava 720-litrainen JuTan allassetti ei olisi niin halpa (HALPA? Teen sen takia suunnilleen henk.koht. konkurssin, koko ajan kärsin syyllisyydentuntoa siitäkin että ostelen tuollaisia kun muutakin käyttöä sillä 450 eurolla olisi!) ja niin paljoa silmää miellyttävä, harkitsisin varmaankin koko harrastuksen lopettamista. En kuitenkaan malta allaskauppoja peruuttaa, vaan toivon, että minä vielä kerran rämpisin tästä suosta ylös ja saisin harrastukseni taas kukoistamaan... toivoa sopii.

Tunnustus tälle blogille!


Olipa ihana piristys muutama päivä sitten, kun sain sähköpostiini viestin kommentista edelliseen tekstiini. Siinä kerrottiin (voit sen hyvä lukija lukea tuosta Vielä vika yritys...-tekstin lopusta) minun blogini saaneen tunnustuksen! Käykääpä ihmeessä tutustumassa tunnustuksen antajan blogiin: http://alavalla-maalla.blogspot.fi. Valitettavasti olen itsekin vain ehtinyt kääntymään sivustolla, mutta yritän löytää jostain aikaa blogin lukemiselle. Kiitoksia vielä kovasti kunniasta! On mukavaa tietää että joku on jaksanut näitä rääpellyksiäni lukea :-).

Laitan tähän tuon tunnustusviestin, vaikken voikaan laittaa sitä eteenpäin (koska aikani ei kerta kaikkiaan riitä säännölliseen muiden blogien lukemiseen).

Tunnustuksen säännöt:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka sinulle tunnustuksen antoi. 
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja 
kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin ja 
ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden! 

Sitten on kysymyksiä, joihin minunkin pyydettiin vastaavan. Ja sen minä aion sentään tehdä.

1. Milloin perustit blogisi?
- Perustin blogin silloin, kun olin hankkimassa elämäni siihen mennessä isointa akvaariota. Eli perustin sen kaiketi sitten vuonna 2011 (arkistoa kun katsoo, muuten en muistaisi) :-P)

2. Miksi perustit sen?
- Olen aina ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja ajatuksieni julkituomisesta tietyistä asioista. Lisäksi tuon akvaarion kohdalla tiesi jo etukäteen, että siitä tulee eräänlainen projekti (jalusta vaati kunnostamista, tarvikehankintoja oli tehtävä, silikonitahroja oli yritettävä poistaa, kalasto hankittava pikku hiljaa ym.). Halusin pitää asiasta blogia jo ihan pelkästään siksi, että siitä tulisi ns. päiväkirjani.

3. Onko blogisi muuttunut kovasti sen alkuajoista? Miten?
- Blogi oli jonkin aikaa tauolla, kunnes tuli jälleen olo, että asioita olisi kirjoitettava "muistiin". Toisaalta toivoin, että teksteistäni olisi jollekin edes jonkinlaista apua, tai ainakin että muut eivät tekisi niitä virheitä, mitä minä olen tehnyt. Blogi on nyt siis lähinnä laajentunut kattamaan myös muita asioita kuin pelkästään projekteja. Muuten en tiedä, onko tämä mihinkään muuttunut. Tavoitteet ovat samat: pitää "julkista päiväkirjaa" ja toisaalta toivoa, että näistä "päiväkirjamerkinnöistä" olisi muillekin jotain hyötyä. Ehkä. :)

4. Mitä blogisi sinulle merkitsee?
- Kyllähän tämä merkitsee aika paljon. Kirjoittamisesta olen pitänyt aina sen vuoksi, että niin saan tyhjennettyä pääkoppani ajatuksista. Ei tarvitse jahnata ja kierrättää niitä mielessään niin kovasti, kun saa ne  kakaistua ulos.

Tekisi kovasti mieleni perustaa blogi ihan muistakin aiheista kuin akvaarioista, tehdä sellainen "vali vali" -blogi Kyrön Mielensäpahoittajan hengessä. Minusta kun on kivaa kiukutella eräitä epäkohtia ääneen, facebookin seinä ei vaan taida aina olla se oikea paikka... aika vaan tuntuu olevan kortilla, joten sen takia mietin, jaksanko perustaa uutta blogia, jos en ehdi sitä sitten kuitenkaan päivittämään niin usein kuin pitäisi ja tarvitsisi  (koska aiheitahan kyllä riittäisi).

5. Miten olet päätynyt blogisi nykyiseen ulkoasuun?
- No jaa, kuvaksi halusin valita aihepiiriin sopivan otoksen, joka toisaalta sitten sopisi värimaailmaltaan muuhun graafiseen ilmeeseen. Tokihan Bloggerin ominaisuudet rajoittavat valintoja jonkin verran enkä tiedä, miten onnistunut koko ulkoasu nyt on, mutta halusin siihen sellaista pirtsakkuutta ja raikkautta. Sekä vähän myös rentoa fiilistä erityisesti blogin nimen fonttivalinnalla. Uudistaa varmaan taas kohta tarvitsisi, kuitenkin samoilla perusperiaatteilla jatketaan.

6. Millaisista aiheista kirjoitat blogiisi mieluiten?
- Yleensä kirjoitan eniten silloin, kun onnistun jossain asiassa megahyvin tai sitten jos kaikki epäonnistuu totaalisesti. Aihepiiri nyt voi tässä blogissa olla mikä tahansa aihepiiriin liittyvä nykyään.

7. Millaisia blogeja itse luet mieluiten?
- En tosiaan ole ehtinyt lukemaan säännöllisesti mitään blogia, mutta erityisesti suurpetopolitiikkaan liittyvät aiheet kiinnostavat. Samaten pidän siitä, jos joku osaa kirjoittaa hersyvästi ja  kritisoivasti tästä nyky-yhteiskunnan menosta "tavallisen ihmisen" silmin. Tai jostakin epäkohdasta. Näistä aiheista kun tekisi mieli itsekin joskus avautua.