Kuulumisia ennen katastrofia

Kirjoitellaanpa hiukan kuulumisia nyt tänne blogiinkin. Kalat olivat hyvin hengissä, kun palasin kotiin Budapestista :). Miehelle tuotti ennen reissulle lähtöä tuskaa tuo ruokapurkkien määrä :D, mutta rajoitin niiden määrän sitten "vain kahteen-kolmeen" per akvaario eli isomman osalta perushiutaleeseen, katkarapupelletteihin ja kasvistabletteihin, pienempään tuli Tetran Discusia, Wardleyn (?) pohjakalanappuloita ja kasvistabletteja. Reissun aikana jopa leväbarbeista isompikin oli oppinut tulemaan murkinalle. Ja näkyipä niilläkin olevan arvojärjestys, pienempi levis sai aika kyytiä ruoka-aikaan eilen. Täytyy vähän jaotella jatkossa sapuskaa eri puolille pohjaa, kun tuntuu olevan kaikista lajeista ne tietyt yksilöt, jotka valloittavat sapuskan. Täytyy tehdä "A-luokalle" ja "B-luokalle" (eli pomoille ja alempiarvoisille) ilmeisesti omat "ruokintapisteensä". 

Nitriitti oli reissuni jälkeen koholla, n. 0,1 tai vähän päälle. Pistin heti maanantaina vettä vaihtoon n. 2/3 ja pidin paastopäivän. Vaikka tiedänkin, ettei 0,1 ole nyt ihan katastrofi vielä, mutta joka tapauksessa vettä olisi pitänyt vaihtaa (kun oli todella ruskeaa) ja vähän se oli mun sielulleni liikaa. En kuitenkaan sentään nyt vauhkoa ihan niin noista arvoista kuin pienempää allasta perustaessani, jolloin vaihdoin paniikissa melkein päivittäin vettä, kun arvo oli  jota kuinkin 0,05 (ja taisi sielläkin muuten kohota tuohon 0,1:een alkuun vaikka oli ihan kalattomasti kypsytetty). Jossain vaiheessa sitten tajusin, että se arvo on ja pysyy siinä 0,05:n paikkeilla, alemmas ei laske (silloinen testi saattoi kyllä hiukan valehdellakin, kun uudet tippapullot saivat tuossa muutamia kuukausia sitten täysin puhtaan 0,0 arvon, kun vanhat pullot näyttivät edelleen lähes 0,05:ttä). Mutta eiköhän se siitä tämän isonkin altaan osalta, kunhan ei kauheasti yli 0,1:n mene tuo nitriitti. Otsikolla tarkoitan sitä, että kun haen lauantaina seuraavan kalakuorman Turusta, niin sitten varmaan olen taas sopan keittänyt ja vaihtelen 300-400 litraa vettä parin päivän välein :-P. Toivon mukaan en, yritetään sitten paastottamalla pitää vesiarvot kurissa. Nyt eilisen ruokinnan seurauksena, joka ei ollut ihan niukka muttei överiksikään vedetty, nitriitti oli siinä 0,05:n ja 0,1:n välillä. Varmaan hiukan laskenut tässä päivän aikana lähemmäs 0,5:ttä, uskoisin.

Kasvisruokaa pitäisi yrittää lisätä, joku nimittäin on rei'ittänyt aika hyvin tammenlehväruohojen lehdet (eikä muuten ole levää sitten yhtään missään, paitsi pikkualtaasta ottamissani pistioissa sinilevää hiukan vaikka yritinkin kasveja huuhdella). Vaikka olen kyllä tähänkin asti joka päivä koittanut noita kasvistabletteja tarjota. Mutta kun ei ole vielä tarpeeksi pitkää "kurkkutelinettä", jolla saisi sen kurkun sinne pohjaan tökättyä. Lusikkaa en ala kyllä 65 cm syvään altaaseen parin päivän välein tunkemaan ja ottamaan pois. Mahtaisikohan puinen kukkakeppi ajaa asiaa? Ehdotuksia otetaan vastaan. 

Timanteilla on edelleen omat tohinansa, uskoisin kyllä edelleen, että mulla on naaras ja uros. Toisella kun on jatkuvasti vahva pystyraidoitus, toisella enemmänkin täplät. Naaras kyllä käyttäytyy eri tavalla kuin vanha naaras toisessa altaassa, yrittää välillä ukolle pullistellakin. Ja poskessa on tummanpunainen "timantti" (vanhalla naaraalla ei tällaista näy) + vatsan takaosassa ollut jo havaittavissa aavistuksen vaaleaa violettia. Olisikohan tästä nyt tulossa kutuhalukas yksilö? Äijä kyllä on yhtä äksy kuin tuo edellinenkin ainakin ruoka-aikaan, mutta katsotaan kun lyön kaikki ahvenet samaan tankkiin. Saavat sitten jakaa aggressioitaan keskenään ja toivon mukaan saavat naaraatkin välillä hengähtää ukkojen kiukuttelulta ;).

Lauantaina olisi tosiaan tarkoitus hakea Turusta parvi neonsateenkaarikaloja (ellei sitten viime metreillä nämä vaihdu pikkukirsikkatetroihin), leväbarbeja muutama sekä harlekiineja pari lisää. 175-litraiseen ehkä myös jotain, katsotaan. Vähän täällä olen sydän syrjälläni, miten vesiarvot kestävät, mutta kun ajallisesti on ehdottomasti paras viikonloppu mulle hakea noita kaloja nyt... ja olen tilannut 5 litran pönikän vedenparannusainetta, joten sitä on ainakin riittävästi tiheisiin vedenvaihtoihin :D. Niin ja samalla tuli sitten tilattua uusi akseli, imukupit 2252:een, puhdistusharja letkujen yms. putsaamiseen (ovat todella ryönäisiä ja meinasin ensin uusia ne kaikki nyt, mutta pihiys iski), kasviravinnetta (Satekin PMDD-liuosta, tuntuu olevan riittoisaa ja hyvää tavaraa) ja varmaan jotain muutakin pikkusälää. Tuntuu, että mulla ei ole ikinä kaikkea tarvittavaa :-S. Turusta pitäisi kalojen lisäksi muistaa ostaa jotain yleisbakteerilääkettä varoiksi, pakasteruokaa lisää sekä ehkä jotain kasvispitoisempaa hiutaletta. Onneksi tulee kunnon veronpalautus, muuten olisin totaalisen konkurssissa. Kolmas erä kaloja tulee sitten varmaan joskus kun tulee, varmastikin menee tammikuun puolelle.

Niin ja tosiaan, kasvejakin pitäisi ostaa! Niitä kun on nyt aika vähän, lumme on muuten kasvanut todella hienosti. Jotain matalaa etualan kasvia pitäisi hankkia ja katotaan nyt sitten, mitä liikkeestä löytyykään. Monimetallitkin ovat tulleet, jippii! Ainoa vaan, että en tiedä, milloin isäni ehtii ne asentamaan. Toivottavasti pian. Tulipa muuten mieleeni, että jos ne tulee suoraan kattokytkennällä (? en edelleenkään tiedä, millaiset valaisimet kyseessä, tulee varmaan olemaan kiva yllätys), niin mitenkähän niiden ajastus onnistuu... äh, pitää kysellä onnistuuko se. Toisaalta harmi luopua vanhoista väliaikaisvaloista siinä mielessä, että pieni 15W:n kasviputki oli todella kiva "iltavalo" toisessa päässä akvaariota. Ja poika tuossa viime viikollakin joka aamu paineli innoissaan väliaikaisvalaisimet päälle. Tykkää muuten myös katsella kaloja mun sylissäni, jos istuskelen akvaarion edessä. Taitaa tulla pojasta akvaarioharrastaja... :D ja onneksi on jotain, jota katsella, alkaa taas stressikierrokset nousta monen asian vuoksi. Akvaariota katsellessa pystyy onneksi rauhottumaan ja unohtamaan murheensa...

Sen verran vielä akvaariosta, että harmittaa tuo veden samentuminen aina parin tunnin päästä vedenvaihdosta. Johtunee varmaankin hiekasta, ärsyttävää. No toivotaan, että joskus kirkastuu... veden värjäytyminenkään ei häiritse niin paljon kuin tämä. Mutta eiköhän tässä jo tullut aika lailla jaariteltuakin. Budapestin reissulta tuli myös mukavia akvaarioihin ja kaloihin liittyviä kokemuksia, niistä kertoilen sitten erikseen, jos saan erillisen matkakertomussivun pystyyn.

Pikkualtaan kuulumisia

Sen verran pikkualtaasta, että sinne olisi lauantaina mahdollisesti tulossa muutama perhoskirjoahven, mutta katsotaan nyt, uskallanko ottaa. Monnisilla on repaleita edelleen pyrstöissä, en tiedä miksi. Toisaalta muilla kaloilla ei ole mitään, joten varma en ole, onko lievää bakteeritulehdusta vai vaan tappelua partamonnin kanssa. Ja ovat tähän asti kyllä parantuneet itsekseen. Seuraan nyt tässä nämä päivät tilannetta ja katson sitten, uskallanko sinne herkkiä perhosia ottaa tässä vaiheessa. Jotain parvikalaa myös sinne tarvittaisiin, mutta ne otan sitten myöhemmin.

Ja olen nyt sopinut hiilidioksidilevitinjärjestelmäkaupoista (magneettiventtiileineen yms. vermeineen kaikkineen), pitäisi sellainenkin hakea tässä lähiaikoina. Jos vihdoin saisi sen pH:n nousun kuriin. Olenpa sitten sen saatuani varmaan palstalla kyselemässä, että "miten tällaista käytetään??" Vaikka saankin toivoakseni myyjältä opastusta, mutta arvatkaapa vaan, muistaako lahopää mitään kahta sekuntia kauempaa.

Kalatko persoonattomia?

No niin, pitää nopeasti kirjoitella kuulumisia ennen reissua. Tankissa kaikki ihan jees, nitriittikään ei ole tosiaan noussut ainakaan vielä, vaikka mulla tuppaa olemaan tapa antaa liian ronskisti ruokaa, kun pelkään kuollakseni ettei pohjakalat saa murentakaan ;). Siksipä annankin vain kerran päivässä sapuskaa ja olen koittanut nyt hillitä itseäni sen suhteen. Saapi nähdä sitten, miten tuo miehen koulutus tuohon hommaan sujuu, ainakin kuulemma pitää merkintälaput tehdä kaikkiin ruokapurkkeihin. Pitää vielä tänään jatkaa "koulutusta", eilen oli alustava katselmus :). Tänään myös pitää vaihtaa vedet kumpaankin altaaseen (hohhoijaa, onneksi iso allas on olkkarissa, voi samalla katsella telkkaria) ja muutenkin tsekata, että kaikki on ok.

Ja alkaa kaloilta jo luonnetta löytymään. Helmirihmoista yksi on ottamassa pientä ylivaltaa, nyppi siihen malliin toista naarasta otsasta, että taitaa arvojärjestys olla selkiytymässä. Isot helmet ottavat aika lunkisti, tosin nirsoilevat hiukan ruuan suhteen, vaikka olen tarjonnut Tetran Discusia (menee kuin häkä kaupaksi toisessa altaassa), Tetran perushiutaletta ja New Life Spectrumin värejä voimistavaa perusraetta. Mutta eiköhän se makuaisti näihin ruokiin totu jossain kohtaa... syytä olisi ainakin. Pienemmät ovat kyllä käyneet pohjakalojenkin tableteilla ja rakeilla ruokailemassa, eli niille kyllä kelpaa. 

Pikkutimantti (ukko ihan varmasti käyttäytymisestä päätellen) on ottanut jo vahvan raidoituksen itselleen ja vallannut vasemman puoleisen kanto-/kivirykelmän reviirikseen. Jopa pikkurihmikset saa kyytiä. Harrikat, muut isommat kalat ja partis (vaikka on pieni, niin tuntuu silti jo omaavan tietynlaisen partisauktoriteetin :D) ovat kyllä liian kova pala. Ja (oletettavasti) naarastimantti saa tietysti kyytiä. Eli aivan samaan malliin mennään kuin vanhojenkin ahventen kanssa. Ja timanttikirjoahvenetko muka lällyjä? Säikkyvät kyllä helposti ohikulkevia ihmisiä, mutta toisiinsa nähden tuntuvat omistavan melko kipakan luonteen, ainakin nuo ukot. Tosin itselläni kaikki kirjoahvenet ovat olleet samaa sarjaa, ukot antaa akoille kyytiä eli ovat tyypillisiä kirjoahvenia. Alan ymmärtää, miksi pitäisi ensin ottaa porukka ahvenia (sanoisin oman kokemukseni perusteella, että melkein mitä tahansa ahvenia) ja antaa parin/parit muodostua itsekseen ja sitten lahjoittaa/kaupata loput toisille harrastajille. Toivotaan nyt, että nuo 4 timanttia muodostaisivat edes yhden parin. Ja kun toisaalta sitten ainakin timantit kaipaavat lajitovereitaan siten, että voisivat kohdentaa aggressioitaan muitakin kuin sitä naaraspariaan kohtaan. Eli itse olen päätynyt tulokseen, että ahvenia saisi aina olla pieni porukka. Ainakin punatimanttikin rauhoitti kummasti pienemmän altaan tilannetta. En ole vielä isoja ahvenia siirtänyt altaaseen, antaa nyt pienten ensin kasvaa vähän aikaa (tosin vain vähän, jos puolentoista viikon päästä aion hakea perhoskirjoahvenia pienempään altaaseen). Saavat sitten selvitellä keskenään pohjaosaston herruutta.

Harrikoista ainoastaan pienin on jollain asteella ollut ruuasta kiinnostunut. Kaksi isompaa senkun koheltaa ympäri ämpäri. Ja eilen illalla kuului ihan selvää naksutusta! Ei voinut tulla muualta kuin harlekiineista se ääni, koska ääni kuului muutaman sekunnin ja sitten loppui. Jotkut ihmiset sanovat, että kalat ovat persoonattomia lemmikkejä, kun ei niitä voi edes ottaa syliin ja silittää tms. mutta eivät ne kyllä ole. Ainakaan näiden lajien edustajat. :)

Tällaisia havaintoja tähän asti, katsotaan miten tilanteet jatkuvat. Ja pitää myös raportoida reissun jälkeen, millainen Budapestin eläintarha oli sekä mahdollisesti myös Tropicarium, jos vaan sinne ehditään.

Mielenrauha katkenneesta akselista huolimatta

Tänään kalahommat jatkuivat uusin voimin. Hyvin nukuttu yö auttoi asiaa ja hermoihinkin oli taas tullut lisää pituutta. Ensi töikseni aamupalan jälkeen sammutin ulkosuodattimen (sen Classicin, jonka kanssa eilen tapeltiin), vein pesuhuoneeseen ja avasin. No eipä ihme, että surisi... sieltähän oli roottorin akseli poikki! Että harmitti. Akvaarioon.fistä kyllä saisi tilattua uuden akselin, mutta kun vähimmäissumma tilauksessa on 20 e ja postikulut 7,5 e, niin päädyin laittamaan ostoilmoitusta palstalle, jos jollakin sattuisi vaikka olemaan sellainen jemmassa. Kun nyt ei tosiaankaan ole varaa ostaa enää yhtään mitään ennen joulukuun alkua, vaikka vedenparannusainetta yms. taas jo tarvittaisiinkin. Onneksi nyt pärjäillään kyllä ihan hyvin yhdelläkin ulkosuodattimella ja sisäsuodattimella. Kaivelin myös akvaarion mukana tulleita romppeita ja löysin sieltä toimivan ilmapumpunkin. Nyt siis on ilmastinkin käytössä, kun veden pintaliike on kumminkin aika rauhallista eikä happea liukene ehkä tarpeeksi.

Kaveri toi aamulla oman partiksensa meille ja pulautin sen altaaseen. Kyseessä siis aika pieni sintti vielä, mutta partahaituvat jo kasvavat, joten ehkä se tosiaan on uros. Se on viilettänyt pitkin allasta reippaasti koko päivän, mutta eiköhän se siitä laiskistu kun kasvaa :D. Ja harlekiinit... ne olivat eilen ihan adhd-tapauksia. Vetivät altaassa sellaista rundia, että apua. Ihan koko altaan pituudelta ja leveydeltä sekä taukoamatta. Tänään on hieman rauhallisempi meininki ollut, mutta naurulta ei voinut välttyä, kun kaverit jyräsivät toisen pikkutimantin ja partamonninkin jossain vaiheessa alleen tohkeissaan (nämä tosiaan jäivät kirjaimellisesti harrikoiden alle, kun harrikat viilettivät pitkin pohjaa etulasin tuntumassa). Ja niillä on melkoinen kokoero, yksi on todella reippaan kokoinen jötkäle, yksi on todella minimaalinen ja yksi on siltä väliltä. Näistä siis ainakin tunnistaa, kuka on kukakin. Pienin on kuulemma jäänyt vähälle ruualle, kun isommat ovat vieneet sapuskat. Tänään näytti kuitenkin ainoastaan pienin olevan kiinnostunut ruuasta ja sai vetää katkarapupellettiä mahansa täyteen :). Toivottavasti nitriitti ei kohonnut ruokinnan seurauksena, pitää vielä mittailla.

Eilen ennen ruokintaa se oli edelleen 0,05 ja se on ihan ok. Ei ole ihan se ihanteellisin arvo, mutta tuossa se keikkui pienemmässäkin altaassani monta kuukautta, ennen kuin painui ihan nollille. Joten jos vaan tuossa pysyy, niin hyvin menee. PH oli nyt 6,9 eli hanasta on tullut perjantaina (vaihdoin silloin puolet vedestä) hiukan vähemmän hapanta vettä kuin viimeksi. Mutta pääasia, että pH ei ainakaan nouse!

Nyt ovat alkaneet leväbarbitkin rohkaistua ja tulevat hiukan paremmin esille, samoin rihmakalat. Tänään tuntui, että työ alkaa vihdoin kantaa hedelmää. Ensin katselin aikani pienempää allasta, kun ruokin kaloja. Uudet monniset eivät tulleet vielä syömään mutta nyt illemmalla ne jo painelivat muiden mukana pitkin lasia (kaverillani nämä olivat jo kuteneet etulasin täyteen, ja yksi hänen monnisistaan on niin läski etten voi edes sanoin kuvailla!), joten lieneekö kutua pian odotettavissa...? Sitten ihastelinkin uuden altaan asukkeja, kun annoin niillekin sapuskaa (yritin olla maltillinen, mutta voi olla että siltikin meni hiukan liikaa). Tähän ihasteluun meni varmaan tunti yhteensä. Mutta nyt tuli tunne, että kyllä se tästä! Istuttelin myös lisää kasveja ja alkaa jopa allas näyttämään jonkinlaiselta. Nyt vaan toivoisin, että vesi alkaisi kirkastumaan, jotta näkisin kauniit rihmakalatkin paremmin. No, vedenvaihto kerrallaan. Seuraava vaihto pitääkin tehdä jo tiistaina, kun torstaina lähden Budapestiin muutamaksi päiväksi. Saa tuo mieskin opetella alkuviikosta ruokkimaan kaloja ;). Kunhan ei ruokkisi liikaa... 

No niin, tässä taas paljon löpinää tälle erää. Lisäksi vielä muutama kuva, olkaapa hyvä. Taisi tunti mennä, kun oli kerta kaikkiaan pakko käsitellä noita hiukan, kameralla kun ei saa hyviä kuvia lainkaan... eikä noitakaan kuvia ole viimeiseen asti hiottu (kun saan kuvankäsittelyä tehdä enemmän kuin tarpeeksi töissä) ja käsitelty on kalibroimattomalla kannettavan näytöllä, mutta jos ne nyt olisi hiukan siedettävämpiä.

Vasen reuna

 Oikea reuna

 Harlekiinit, isoin ja pienin

 Helmirihmat, naaras on todella pulskassa kutukunnossa

Lumme tuolla keskellä kuvaa kannon alla, näkyy juuri ja juuri...

Akvaarion keskiosaa. Tästä nyt näkee tuon yhden pahan silikoniraidan tuossa lasin keskellä.

Vasen takanurkka on tuntunut olevan kovin ruuhkainen. Siellä on välillä lähes koko altaan kalasto...

Kalakierroksella Kangasala-Tampere-Vesilahti

No niin, aika kertoilla hiukan viikonlopun kuulumisia. Nyt allas on saanut ensimmäiset asukkaansa. Lauantaina lähdettiin heti aamulla yhdeksän maissa kohti Kangasalaa, josta ensimmäiseen ämpäriin napattiin mukaan 3 harlekiininuoliaista, 2 isoa leväbarbia ja 2 intiaaninsulkaa (tarkoitus oli viedä inkkarit kaverin altaaseen). Sieltä porhallettiin Tampereelle Akvaariokalaan, paikalla oltiin 8 yli 11 ja oli omistaja hiukan myöhässä, menimme samalla oven avauksella sisään. Olimme siis varmasti ensimmäiset asiakkaat :). Ja mitä bongasinkaan ensimmäisestä altaasta, joka osui silmiini... timanttikirjoahvenia koko allas täynnä! Vieläpä punasilmäistä värimuotoa. Siinähän se tuli, ensimmäinen "heräteostos". Tai eipä sitä oikeastaan sellaiseksikaan ihan puhtaasti voi sanoa, kun olin jo ajatellut että otan timanteilleni kavereita, kun en ole saanut niitä myytyä. Huomasin nimittäin punatimanttiahvenen myötä, että ukko suhtautuu nyt jonkin verran suopeammin myös naaraaseen, kun on joutunut toteamaan, että ei olekaan koko altaan kunkku enää. Toisin sanottuna kaverit tekevät timanteille hyvää ja 500 litraan mahtuu takuulla 4 timanttikirjoahventa. Punatimantillekin olisi tiedossa uusi koti Riihimäellä, en vaan tiedä, miten tuon kalan sinne saisi kun en itse siellä päin liiku. No, ehkä jossain vaiheessa saan kyydin kalalle. Mutta takaisin aiheeseen. Mukaan tarttui Akvaariokalasta sitten ne helmirihmat, joita menin hakemaan eli 3 naarasta ja yksi uros. Lisäksi huomasin pikkuruisen lumpeen taimen kasvialtaassa, ostin sitten senkin kun olen tiikerilummetta havitellut. Tämä lumme ei kuitenkaan ole tiikerilumme, vaan "joku uutuus". Todella kivan näköinen, kirjava lehti ko. kasvissa (näkyy tuossa   toisen tämän päivän tekstin kuvassa joten kuten). Saa nähdä, millainen siitä tulee, jos vaan saan pidettyä sen hengissä. Enpä sitten muuta enää ostanut kuin katkarapupellettejä uusille rakkaille harrikoilleni (ja meinasin sitten pyörtyä kassalla, kun summaksi tuli kuusikymppiä). Ne ovat kyllä jo täysin vieneet sydämeni ja jopa mies on niistä innoissaan :).

Liikkeestä lähdimme kohti Vesilahtea. Siellä olikin aika onginta edessä, kun piti saada "noin" 10 kpl kuparimonnisia (lopulta taisi olla 12 kpl), intiaaninsulkia jonkinlainen parvi, partamonni ja muistaakseni 15 kardinaalitetraa pyydystettyä. Sekä tietysti pääkohteeni, kuteva helmirihmapariskunta, joka nyt oli helpoin nakki. Lopulta olivat kaikki kalat kolmessa ämpärissä ja matka kohti kotia saattoi alkaa. Huomautettakoon tässä välissä, että itselleni noista kaloista tuli vain helmirihmat ja 4 monnista, loput menivät kaverille. Naaraspartamonnin piti alun perin tulla mulle, mutta tehtiin kaverin kanssa vaihtarit, kun hänellä oli jo ennestään naaraita altaassa ja halusin päästä uroksesta eroon... piti sitä sitten kaveria jeesata, ettei ole 100 partista hetken päästä altaassa :D. Ja sanottakoon näistä kaloista vielä, että kaikki ovat todella mahtavassa, isossa ja paksussa kunnossa! Ilkalta ostamani helmirihmapoikaset on ihan rääpäleitä näihin verrattuna. Samoin monniset olivat todella ison kokoisia. On selvästi kaloja hoidettu isolla sydämellä.

Kalat tulivat kotiin hyvässä kunnossa, ainoastaan Kangasalta saamani kaksi inkkaria olivat heittäneet henkensä :(. Olivat kyllä ilmeisesti aika ikääntyneitä, joten ei ihme, jos eivät kestäneet kuljetusta. Annoin kalojen olla ämpäreissä jonkin aikaa, lisäilin välillä vettä ja samaan aikaan istuttelin lummetta ja Kangasalta saamiani kasveja akvaarioon. Ja säädin yhtä sun toista muutakin, taas. Sitten jossain vaiheessa vapautin kalat altaisiin (monnisethan menivät tuohon pienempään joukon jatkoksi) ja aloin pelaamaan tuon toisen ulkosuodattimen kanssa. Kokosin Installation Settiä, vaihdoin uutta letkua vanhan ryönäisen tilalle (kaikki noista letkuista pitäisi kyllä vaihtaa kumpaankin suodattimeen kun ei niitä ole viitsitty putsata, mutta nyt juuri se ei ole mahdollista) ja sitten yritettiin käynnistellä. Aloin kiristellä hampaita, kun ei ollut yhtä helppoa kuin Eccon. No, oma mokahan oli jättää suihkuputken päähän se nasta, joka olisi pitänyt ottaa suodatinta ilmatessa pois. Se kun napattiin veks, niin alkoi sujuakin paremmin hommat. Paitsi että suodatin alkoi pitämään melkoista surinaa! Olin jo muutenkin tässä vaiheessa ihan loppu, kello oli jo suunnilleen puoli seitsemän ja pinnani oli taas kerran katketa. Alkoi tuntumaan, että onko tämä enää mikään harrastus, kun vetää itsensä ihan piippuun kalojen takia. Stressikäyrät olivat lievästi sanottuna tapissa. Annettiin kuitenkin suodattimen surista. Painelin itse kuuntelemaan Nightwishin Storytimea, se sai rauhoittumaan sen verran, että jaksoin mennä saunaan. Lauteella makaaminen helpotti kummasti oloa!

Enpä sitten ehtoolla mitään enää tehnyt akvaarion hyväksi, vaan koitin lähinnä rentouttaa itseni parilla viinilasillisella, sipseillä ja leffalla. 

Sauna, viina ja terva (sekä elämää akvaarioon) - tai tauti on kuolemaksi

No niin, jos pari sanaa ehtisi tässä kirjoittelemaan viikon tapahtumista. Tai tapahtumista ja tapahtumista, lähinnä ollut pientä nyppimistä. Sunnuntain kiukkuisen täyttämisen jälkeen on joka päivä tullut jotain puljailua tullut tehtyä. Alkuviikosta uitin itseäni puoliksi altaassa, kun istuttelin kasveja. Voin sanoa, että lienee maailman surkuhupaisin näky, kun tällainen n.156 cm pitkä naisihminen yrittää istuttaa 65 cm korkeassa altaassa kasveja takanurkkaan, etenkin kun allas on TÄYNNÄ. Samoin tuli muljailtua kiviä vähän edes tyylitellymmän näköiseksi, vaikka eihän tuosta tyyliteltyä saa ennen kuin nuo pyöreät kivet saa tuolta veks. Kaadoin tänään myös vasemman puoleisen kannon lappeelleen, kuten alun perin on tarkoitus. Saa sitten kalat enemmän piilopaikkoja. Ei se ole tuolla pohjassa vielä siten kuten oli alun perin tarkoitus, mutta siirrellään niitä kantoja sitten, kun pysyvät ilman painoja pohjassa.

Aika surkean näköinen allas oli kaiken kaikkiaan viikolla, aivan samea ja sitten vielä vesi värjääntyi, kiitos kantojen, ruskeaksi. Äsken vaihdoin n. 50 % vedestä ja nyt näyttää taas hiukan paremmalta. Josko se siitä kirkastuisi viikko viikolta. Kannot tietysti värjäävät vettä vielä pitkään, mutta pH on, LUOJAN KIITOS, pysynyt vakaasti n. 6,7:ssä. Ihanaa, kun pH on ja tanittaa samassa lukemassa, eikä nouse päivä päivältä kuten toisessa altaassa. Tai että kannot olisivat laskeneet sen liian alas. 

Vaihdoin vettä jo senkin takia reippaasti, että olen tainnut hieman runsaalla kädellä heitellä hirvensarvisuolaa altaaseen. Nitriitti on kyllä pysynyt kiltisti alle 0,05:n koko ajan mutta ammonium näytti hiukan liikaa, tosin oli todella vaikeaa tulkita sitä testiä, kun testiveden värin sävy oli paljon kirkkaampi kuin mittaliuskan. Olenkin tässä taas mittaillut joka päivä ammoniumia, nitriittiä ja välillä nitraattiakin. Nitraattia on ihan aavistuksen verran, sen verran että sitä voi sanoa syntyneen, mutta taitaa tuo parit kasvit imaista senkin vähän itseensä saman tien. Kannoissa on nyt ihme höttökerros päällä, mutta sehän tietääkseni kuuluu uuden akvaarion kuvioihin. Suren, etten saa tuonne nyt huomenna kuin kaksi leväbarbia hankittua, kun hiukan on tuota levääkin kertynyt, mutta onneksi ei sentään ole valoisin vuodenaika menossa. Ehkä siis pärjään kahden miehityksellä hetken ;). 

Kasveja ei edelleenkään ole kovin paljoa, kun ei ole juuri kukaan tarjonnut vaikka on ostoilmoitusta A-W:ssä :(. Luulisi sentään jotain peruskasveja joltain irtoavan ja kun voisin niitä hakeakin tässä Turun ja Tampereen suunnalta, kun muutenkin on niille nurkille asiaa. No, pitää kaiketi sitten ostaa joulukuussa joku kauppa tyhjäksi, että saisi vähän eloa maisemaan. Vaikka en samanlaista viidakkoa aiokaan altaasta tehdä kuin tuo pienempi on. Monimetallivalaisinten pitäisi tulla jossain vaiheessa, ei oikein ole tarkkaa tietoa, että milloin. Ehkä ensi viikolla tai seuraavalla.

Huomenna tosiaan olisi suunta ensin Kangasalle hakemaan paria leväbarbia ja harlekiininuoliaisia (näistä olen niin innoissani), sitten akvaariokauppaan Tampereelle hakemaan parit helmirihmat (katotaan vaan, niin tyhjätaskulta alkaa löytyä rahaa kun näkee kaikkea kivaa ;), onneks ihan mahdottomiin heräteostoksiin ei pysty) ja sitten Vesilahdelta tulee myös hiukan kaloja. Kivaa saada altaaseen jotain elämää. Seuraavan satsin haen sitten joulukuun alussa ihan kaupasta. Katsotaan että mitä silloin sitten tulee, ehkä pari harrikkaa (eli harlekiinia) lisää ja sitten tetroja (kumpaan nyt sitten päädynkään), sekä ainakin niitä leväbarbeja.

Kalaston osalta olen pysymässä suunnitelmassa. Ainoastaan ajattelin sitten, kun saan siirrettyä nuo timanttikirjoahvenet tuolta pienemmästä isoon, että otan sitten lisää noita timantteja, kun eivät kerran käy kaupaksi. Saa sitten ukkokin purkaa aggressioitaan tasaisemmin (sen olen nimittäin huomannut, kun punatimantti tuli tuonne, on saanut naaras olla paremmin rauhassa). Pieneen altaaseen otan sitten tilalle perhoskirjoahvenia ja varmaan joko juovakardinaalikaloja, rubiinitetroja tai kardinaalitetroja. Saisi ne nitraatitkin siellä vähän nousuun, kun nyt on lukemat koko ajan liian alhaalla. Senpä takia altaassa onkin (näin luulisin) ihan hieman sinilevää (?), ei paljoa mutta hiukan.

Viikonlopun askareissa kalojen hakemisen lisäksi olisi myös käynnistää toinen ulkosuodatin (nyt kun hain tänään isomman vadin, johon molemmat pöntöt mahtuvat) sekä äidin lasinsulatus-/leikkausvermeillä koitetaan sunnuntaina ottaa hiukan kansilaseista pois, niin saadaan kaikki lasit käyttöön. Nyt menee sähköjohtoa, ulkosuodatinletkua yms. niin, ettei voi pitää kaikkia kansia.  Kuvia koitan ottaa sitten taas viikonloppuna. Ja huilatakin pitäisi, kun flunssa perkule meinaa tulla takaisin! Ehdin mä viikon olemaankin kunnossa antibioottikuurin ja 3 viikon sitkeän flunssan/jälkitautien jälkeen... Ja on muutenkin ollut ihan puhki tämän viikon tuon jatkuvan puljailun takia. Toivon mukaan tämä raataminen altaan kanssa tulee vielä palkituksi...:-P Huomenehtoolla ehtii sitten (ehkä) huilaamaan. Ei muuta kuin saunaa, viinaa ja tervaa ja akvaarion elämä ihailua... ;) sekä Nightwishin uuden sinkun Storytimen kuuntelua!

Raskas isänpäivä

Kyllä meni isänpäivä vähän toisella tavalla kuin olin ajatellut... piti parissa tunnissa laittaa altaaseen vettä ja alkaa kypsyttelemään sitä BioDigest-bakteerivalmisteella ja hirvensarvisuolalla, mutta eihän se nyt tietenkään niin mennyt. Perjantai-illalla lopetin yhdentoista aikaan illalla kivien ja kantojen nypläämisen, kun tuntui ettei ne vaan menneet hyvin. Ennen perjantai-iltaa olin jo myöskin koittanut löytää järkevää sisustusratkaisua siinä onnistumatta. Perjantai-illallakin homma jäi kivien osalta kesken ja päätin jatkaa "nopeasti" loppuun sunnuntaina.

Ja sun pah. Kymmenen jälkeen aloitin ja vähintäänkin tunnin verran tuli taas pyöriteltyä kantoja ja kiviä. Alkoi jo tässä kohtaa pinna kiristymään. Lopulta päätin, että nyt saa olla, olin jopa saanut suht hyvän liuskekiviluolan rakenneltua tuon oksamaisen kannon alle, ja yleensäkin kannot olin saanut nyt niin, että pohjalle jäi myös tyhjää, vapaata tilaa ja toisaalta sijoitettua ne niin, etteivät olisi liian symmetrisesti. No mutta, sittenhän se varsinainen ilo alkoi, altaan täyttö! Tiesin kyllä, että kannoista ainakin 2/3:sta kelluu, mutta kuvittelin jotenkin saavani tilkittyä ne pohjaan liuskekivillä. Hahahhahah, niin varmaan... kun vettä oli noin 1/3, alkoi ensimmäinen kanto kellua. No, sen sain vielä pysymään joten kuten liuskekivien kanssa pohjassa. Mutta sitten kun oli taas muutama kymmenen litraa valutettu lisää ja vedenpinta noussut taas muutaman sentin, lähti seuraava kanto liikkeelle. Sitten alkoikin jo tulla hiki (tuskasta). Piti lähteä takapihalle kukkapenkistä hakemaan kiviä. Hain yhden. Hetken päästä hain toisen. Ja kolmannen. Lopulta mies haki vielä 3 tai 4 siihen lisää. Jossain vaiheessa taisi suurin piirtein kaikki kannot olla nousseet irti pohjasta. Sitten kun samaan aikaan (3-vuotias) poika oli ihan mahdoton, puhua pölpötti koko ajan ja taukoamatonta kyselyä "MIKSI" ja "MIKSI teet sitä ja tätä", sääti omiaan ja koko ajan teki jotain, alkoi pahasti leikkaamaan kiinni. 

Allas täytettiin varmaan 5 osassa, kiitos noiden helvatun kantojen. Vaikka niitä olin uittanut jo saaveissa ja ovat luonnossakin jo vettyneet, ovat silti sen verran kuivia, että eivät pysy pohjassa ilman painoja. Nyt allas on sen näköinen, kuin dinosaurus olisi käynyt munimassa siellä pitkin poikin... isoja, pyöreitä kiviä hiukan joka puolella ja todella pöljissäkin paikoissa. No, ei auta. Pitää keksiä jotain parempaa jossain vaiheessa. Tähän osuuteen meni sitten varmaan kauheasti valehtelematta 3 tuntia. Rasittavaa kantojen kellumisen lisäksi oli myös se, että tuolta keittiön hanasta tulee aina 2 ekaa minuuttia ihan minkä lämpöistä vettä tahansa. Eli aina kun hanan sulkee välillä ja aloittaa täytön uudelleen, niin saa taas 5 minuuttia säätää että saa sopivan lämpöistä vettä. 

Hermot olivat iltapäivällä täysin loppu ja karjuin välillä melkein kuin leijona perheen miesjäsenille. Miestä juoksutin poraamaan ulkosuodattimen imuputkeen reikää, laittamaan kosteusvahtia kuntoon, hakemaan kiviä, pitämään letkusta kun itse tein jotain muuta, jne. jne. Taisi koko perheellä olla hermot riekaleina siinä vaiheessa, kun lähdettiin mummolassa käymään puoli viiden aikoihin :-P. Ihan sanoinkuvaamaton päivä... sitten vielä sisäsuodatin piiputti alkuunsa. Oli kyllä varmaan oma vikani kun huuhtaisin sitä ennen altaan täyttöä eikä varmaan moottoriosasta olleet kaikki osat ihan paikallaan... alkoihan se sitten illalla mummolareissun jälkeen pelittämään, kun kokosin uudelleen. Mutta se oli kyllä viimeinen pisara kaiken säätämisen jälkeen ja kun sitten alkoi olla kiire jo isänpäivän vierailulle. Ja minua kun harmittaa, että joku ongelmanratkaisu jää kesken... 

Eräs ongelma kyllä on vielä, vaikka suodatin nyt hyvin toimii muuten (vähän liiankin hyvin, puhaltaa todella reippaasti vettä): erittäin rasittava resonanssiääni. Tuo sisäsuodatin roikkuu akvaarion laitaan kiinnitettävissä pidikkeissä ja se aiheuttaa sitten tuollaisen rasittavan surinan. Olen koittanut vääntää ruuveja kireämmälle (pidikkeestä, en päästäni, muuten olisi ruuvi jo katkennut), löysemmälle yms., mutta mikään ei auta. Mikäli en saa tuota korjattua, niin todennäköisesti suodatin vaihtuu Fluvaliin. Ei hermot kerta kaikkiaan kestä tuota ääntä. Että jos jollakulla on tuohon joku niksi, saa ehdottaa.

Että rankkaa on akvaarion kuntoon laittaminen. Ennen mummolaan lähtöä heitin vielä altaaseen muutamia kasveja nykyisestä akvaariosta sekä BioDigest-ampulleja ja hirvensarvisuolaa siten, että ammoniumia olisi n. 2-3 mg/l (en kyllä mitannut silloin, että mitä tuli arvoksi). Arvioin, että se ehkä riittää, kun ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea eräältä harrastajalta muutama kala. Tai parista paikasta, saa nyt nähdä. Ei kuitenkaan tulossa heti mitään tungosta. Illalla ammoniumin pitoisuus oli jo 0,1 ja tänään mitattuna lähellä pienintä arvoa, 0,05:ttä. Nitriitti oli tänään alkuillasta aavistuksen koholla (0,05:n alapuolella hiukan) ja nitraattiakin oli ihan aavistuksen verran.

 Heitin nyt tänään suunnilleen samanlaisen ammoniumsatsin (hss:ää ja vähän kalanruokaa) menemään ja arvoksi tuli sen jälkeen 0,2. Nyt sitten katsotaan, nouseeko nitriitti vielä ja päätetään sitten sen mukaan, miten toimitaan. Kirjoittelen siitä sitten taas enemmän myöhemmin. Nyt en jaksa... olen täysin loppu tänäänkin, kun ensin vaihdoin vedet pikkualtaaseen ja sitten pluttasin vielä tuolla isossa ja istuttelin muutaman kasvin lisää ja yritin järjestellä kiviä hiukan. Kas tässä jotain kuvia (kuten taas näette, Canonin uudella pokkarilla ei todellakaan saa edes välttäviä kuvia, vähän koitin käsitellä mutta energia ei riittänyt kovin suureen peukalointiin).

Nyt on loputkin rahat mänt!

Sydän itkee verta. Taas meni neljäkymppiä... loppuuko tämä rahanmeno koskaan? Nyt kyllä ei oo varaa ostaa kerta kaikkiaan enää yhtään mitään. Tämä rahantuhlaus johtui tänään saapuneesta lähetyksestä. Zooplussasta tilatut tavarat olivat tulleet päivällä. Ei kun innolla laittamaan suodattimia kuntoon...

Ulkosuodatinten TÄYTTÖ uusilla suodatinmateriaaleilla olikin varsin helppo nakki, mutta annas olla kun piti letkupuolelle mennä... olihan mulla kummankin ulkosuodattimen käyttöohjeet tulostettuna, ja Eccon osalta kaikki meni suht hienosti (mitä nyt vahingossa liitin ensin Classicin (2215) toisen letkun siihen), mutta Classic... AAAARGH. Sinänsähän vaikeuksia ei varmaan olisi tullut, JOS mulla olisi ollut kaikki tarvittavat osat eikä yhtään mitään ylimääräistä. Mutta kun sain akvaarion mukana vielä Classic 2217:n, josta on kuulemma ainoastaan kannen pidikkeet rikki, niin alkoi arpominen letkuissa. Olihan toki tuossa 2217:ssa paksumpaa letkua, mutta kun kolme ulkosuodatinta, irrallisia letkuja läjä (joista osa ei tuntunut sopivan minnekään pituutensa tms. puolesta), alkoi pään raapiminen ja hermojen kiristyminen. Jossain vaiheessa oli pakko todeta, että joko olen hukannut jotain osia tai sitten en ole niitä saanutkaan. Ongelmia tuli siis 2215:n imuletkun kanssa. Mulla oli jäljellä kaksi letkun pätkää, joista toisessa oli kyllä imuputken näköinen kaari, mutta kun letku oli liian lyhyt ylettyäkseen edes altaan reunalle asti, siivilä puuttui ja toisaalta hanat eivät sopineet toisiinsa, niin oletettavasti joku letkun pätkä nyt sitten puuttui välistä. Ehkä. Toinen jäljellä olevista letkuista oli OLETETTAVASTI joku vanha Installation Set, mutta oli niin törkyisen näköinen, että huh. Vai olikos se sitten tässä letkussa, jossa oli hana yhteensopimaton ulkosuodattimen imuputken pään kanssa? Niin se taisi olla... olen jo täysin sekaisin itsekin. Voin kertoa, että jossain kohtaa teki mieli heittää ulkosuodattimet ikkunasta pihalle. Tai sitten mä vaan olen liian vähällä aivokapasiteetilla varustettu.Käyttöohjeessa vielä sekoitti se, että yhdessä kuvassa oli normaalin näköinen imuputki siivilöineen, mutta toisessa sitten taas tällainen Installation Setin tyyppinen putki. Ja kun mulla oli molemmat, jotka eivät täysin sopineet suodattimeen... WHAT???? Kyllä siinä mieskin jo sitten totesi, että jotain taitaa puuttua. + tuli todettua, että yksi o-rengas (eli tiiviste hanoissa) oli poikki. 

Sitten tämän episodin jälkeen, koko olohuone täynnä rojua, pahvilaatikkoja sun muuta, asentamaan sisäsuodatinta. Vähän aikaa kirosin sitäkin raskaasti (mielessäni pääasiassa), kun oli tuhannen nippeliä ja nappelia askarreltavana ja liitettävänä johonkin toiseen nippeliin. Mietin, että kauanko mahtaa mennä, että joku osa on hukassa, kun pojan piti tietysti tulla uteliaana katsomaan, mitä se äiti häärää... No, tämä meni nyt sentään huomattavasti vaivattomammin ja suodatin killuu nyt mallin vuoksi akvaariossa. Pitää kyllä vielä huuhtaista siitä pölyt pois... tuli aika massiivinen (kyseessä siis Eheimin 2252 ja siihen lisämoduuli), mutta jos nyt ei suodatustehot riitä, niin saa olla riittämättä. Räpellyksien jälkeen askartelin vielä taustan bitumipaperista. Hermot oli taas mennä, kun tuo meidän ainut läpinäkyvä teippi on todella surkeaa. Mutta nyt on niin paljon teippiä vedettyä, että toivottavasti kestää siihen asti, että saa hommattua kunnon Scotchia.

Ja vielä tuosta sydämen vuotamasta verestä... akvaarioon.fistä tilasin nyt sitten Installation Set 1:n (uusi imuputki imukuppeineen ja siivilöineen olisi tullut maksamaan melkein saman verran), letkua pari metriä, imukupit Eccon suihkuputkeen (olivat kovettuneet) sekä o-renkaita 2 pakettia. Totesin vaan, että olipahan hintaa o-renkailla! 2 pientä tiivistettä maksoi 3,60! Akvaarioon.fi on kyllä muuten hyvin kohtuuhintainen ja toisinaan hyvinkin edullinen kauppa, joten mahtaneeko valmistaja pikkuisen ottaa tässä kohtaa itselleen katetta??? Ja pakko ottaa varalle 1 paketti, sen verran tärkeitä pikku osasia nämä... 

Kannen tiivisteet ja ehjät o-renkaat rasvasin vaseliinilla, toivon mukaan pitävät nyt sitten vettä... muuten tulee itkupotkuraivari!

Tässä vielä huonolaatuinen kuva tämän päivän aikaansaannoksista:

Vasemmassa takanurkassa lämppärit, oikealla 2252 ja ulkosuodatinten letkut...

Seuraavaksi homma jatkuu luolien askartelulla... ja mikäpä estäisi kokeilemasta, että pitääkö allas vettä??? ;-P Tosin sen taidan jättää siihen asti, kunnes saan loput ulkosuodattimen osat.

Sekalainen seurakunta kalastoksi

Lyhyesti vielä kalastosta, että päädyin nyt aasialaisteeman sijaan sekalaan, koska se tarjoaa huomattavasti monipuolisemman ja mielenkiintoisemman kalastovalikoiman.

Ajatuksena on nyt ottaa ainakin seuraavia lajeja:

helmirihmakaloja 2 urosta + 6 naarasta

käärmekaloja (Erpetoichthys calabaricus) 2-3 kpl

harlekiininuoliaisia (Botia kubotai) ainakin 3-4 kpl

timanttitetroja (Moenkhausia pittieri) 

TAI kongontetroja (Phenacogrammus interruptus) parvi

Jokin toinen parvikalalaji, vähän vielä auki (tarpeeksi isoksi kasvava tai lahnamaisen mallinen, ettei joudu käärmekalan ruokalistalle)
leväbarbeja n. 6 kpl

mahdollisesti jotain plekoja

Osittain kalasto siis auki edelleenkin, mutta linkitetyt kalalajit on nyt jo aika varmuudella päätetty. Lisäksi altaaseen muuttaa kirjoahvenet nykyisestä altaasta, jos en saa niitä menemään kaupaksi/lahjoitettua. Vähän lämmintä vettä on sitten ainakin punatimantille, mutta ei oikein voi mitään...

Sisustusmateriaalit - kannot, liuskekivet, saari :)

Hieman vielä asiaa tuosta tulevasta sisustuksesta. Päädyin nyt sitten kantojen osalta kantoihin 2, 3 ja 5. Totesin kantoja altaaseen sovitellessa että suosikkini 3 ja 4 eivät kerta kaikkiaan mahdu yhdessä. Tai mahtuvat, mutta mitään muuta sinne ei sitten enää sopisikaan. Ihmettelin sitten aikani, että kumman noista valitsen ja päädyin lopulta kolmoseen. On sitten enemmän valinnanvaraa sisustuksen suhteen sen kannon kanssa, kun jää tilaa kaikelle muullekin. Ja etenkin kun on muitakin sisustusmateriaaleja altaaseen tulossa, myös vähän pöljiäkin ajatuksia on olemassa ;).

Tässä sitten kuvat vielä noista peratuista 2:sta ja 5:sta, jotka häthätää käsittelin lauantaina: 

Nyt on kaikki kannot likoamassa, ainakin tuo 5 kelluu ja pahasti. Ja värjäävät näköjään myös aika hyvin vettä + irtoaa vielä kaikenlaista töhnää. Toivon mukaan nyt ei tarvitsisi viikkokaupalla liottaa...

Haimme myös lauantaina appiukon luota liuskekiveä, hänellä oli ylimääräisiä varastossa. Niitä sitten vasaralla hakkasin tänään pienemmäksi ja osan halkaisin, kun olivat aika paksuja. Pitää hakea huomenna akvaariosilikonia rautakaupasta, että saa niitä vähän liimailtua yhteen. Muuten voi käydä vahinko. Liuskekiven huono puoli on myös, että niissä tuppaa olemaan teräviä kulmia. Toivon mukaan ei kauheasti synny vaurioita... mietin myös, että toivottavasti niistä ei liukene mitään veteen, kun ovat jotain kiillekiveä, toisin sanottuna hohtavat hieman hopeanharmaina. Mutta hyvännäköisiä kasoja niistä varmasti saadaan aikaiseksi, jos vaan nyt tosiaan en kuule niiden olevan muuten haitallisia kaloille :).

Ja sitten tähän erikoisempaan ideaani... mietin torstaina pääni puhki, miten toteuttaisin helposti ja nopeasti "paludaarion" tai saisin edes pienen palasen kuivaa maata ja kuivan maan kasvia altaaseeni. No, sittenpä tulikin vallan pöhkö ajatus mieleeni, jota haudoin hetken päässäni itsekseni, ennen kuin uskalsin sanoa mitään ääneen. Tuntui niin hullulta, mutta miksipä ei voisi toimia? Kaverin kanssa suunniteltiinkin sitä hiukan torstaina päivänä fb:n chatissa, että mitä kasvia voisi siihen laittaa. Päädyttiin sitten suunnittelemastani orkideasta (olisi kyllä ollut aika hankala) suikeroalpiaan, jota muutenkin monet käyttävät paludaarioissa, altaan reunalla verkossa yms.  

Ideanihan on siis se, että haen (tai kaverini varmaan hakee, kun käy sen verran usein Ikeassa ;)) korkean, kapean lasimaljakon, tyrkkään sen täyteen multaa ja kiviä painoksi jos tarvitsee, ja lykkään sen altaaseen. Päällystän sen veden alapuolelta sammaleilla (ajattelin viritellä rautalangalla tms. kiinni, toivottavasti tämä ajatus ei petä!) ja sisälle maljakkoon istutan tosiaan suikeroalpiaa. Ja kas näin, mulla on saari altaassa :D. Mietin ja mietin, miksi tämä ajatus ei voisi toimia, enkä keksinyt mitään syytä. Tosin tuo sammaljuttu voi olla hankala, mutta muutenhan en vielä ole suuria ongelmia keksinyt. Kansilasien käyttöä tämä kyllä estää, mutta muistaakseni tuohon altaaseen on monta kapeaa lasia, joten ainakin osittain voisi niitäkin käyttää. Ja toivoa, ettei käärmekalat möngerrä ulos altaasta ;)...

Tällä saarellani saisin ehkä myös torpattua virtausta akvaarion toisesta päästä rihmakaloille sopivaksi tyveneksi, samoin pistiat varmaan tykkäisivät. Nykyisessä altaassahan oli joskus todella komeita pistioita, mutta kun Fluval puhaltaa sen verran tehokkaasti, että pistiat ovat nyt pienentyneet onnettoman kokoisiksi rääpäleiksi. Mutta jospa nyt onnistuisi taas isojen pistioidenkin kasvatus. Rihmakalat saisivat myös alpian varsista varmaankin hyvin lisäsuojaa. Voisin näin ainakin ajatella. Maljakon sijoituspaikkaa en ole lopullisesti vielä päättänyt, mutta ehkä johonkin taka-alalle keskituen viereen. Nyt saa sitten naureskella, että kuinka hullu olen :D.

Altaan pystytystä

No niin, jos kirjoitellaan taas hiukan tännekin kuulumisia. Kaikki tätä projektia seuraavat nyt jo varmaan tietävätkin, että allas on paikallaan. Kas tässä pari kuvaa nyt kuitenkin: 

Edelleen häiritsee pahasti ne tahrat noissa laseissa (vaikka eivät edelleenkään näy kuvissa, niin kyllä siinä sellaisia on), hävisivät tosin täysin näkyvistä, kun lasit höyrystyivät sisälle tuonnin jälkeen, joten toivoa on, että altaan ollessa täynnä eivät näkyisi...

Allasta oli vaikeaa saada paikalleen niin, ettei jalustan päällä oleva muovi lähtenyt alta karkuun. Vähän vinoon se lopulta jäikin, mutta leikataan sitten hiukan näkyviä osia pois. Vatupassilla tarkistettiin altaan suoruus ja vähän säädeltiin jalkoja. Pitää tarkistaa vielä kun vedet on lyöty altaaseen, että on edelleen suorassa.

Altaassa on siis jo hiekat. 3 säkkiä oli kyllä aivan liikaa ja otin noin puolitoista ämpärillistä altaasta pois. Mutta sainpahan sitten tuonne 175-litraiseen lisää, kun siellä on etualalla ollut ihan liian vähän hiekkaa. Tämä uusi hiekka näytti olevan hieman vaaleampaa kuin vanha, joten toivotaan nyt, että tämä ei nostaisi pH:ta kuten tuolla nykyisessä altaassa on ongelmana (enkä keksi muuta syytä kuin että hiekka nostaa sitä, vaikka on niin tummaa, ettei sen pitäisi kovin kalkkipitoista ainakaan olla?). 

Ja sain lopulta sähkärin tänne meillekin asti laittamaan vähän lisää pistorasioita ;). Nyt löytyy altaan vasemmalta puolelta vanhan rasian lisäksi uusi 2-osainen perusrasia ja sen viereltä sitten vielä 3-osainen europistotulpparasia (eli siis tarkoitettu näille ohuemmilla pistotulpille, joita on lämmittimissä, suodattimissa, tv- ja videolaitteissa yms.). Ja kun vielä jatkojohto laitetaan, niin eiköhän ole tarpeeksi sähkövermeille paikkoja :D... isä paralleni vaan kävi köpelösti asennushommissa. Seinällä olleet peuransarvet taustalevyineen kun tippuivat suoraan päähän, kun porasi reikää seinään rasiaa varten :(. Ja osuivat vielä käteenkin niin, että tuli kiva vekki siihenkin... isälläni kyllä on aina täysin telotut kädet, joten sähkömiehelläkin pitäisi kaiketi olla hieman vaarallisen työn lisää ;). Harmittaa kyllä tuo äksidentti ja ennestään hajallaan ollut kallo (sarvet tippuivat kerran aikaisemminkin ihan itsellään seinästä, nyt oli pidempi naula jossa roikkuivat, joten ei tullut mieleenkään, että tipahtaisivat) on nyt aika lailla palasina... huoh. Liimaamisoperaatiota tiedossa. Enemmän tosin käy isäni päätä sääliksi.

Kattoon ei sitten laitettu mitään ja itse asiassa koko valaisinhommakin taitaa mennä uusiksi. Todettiin, ettei sittenkään tule ehkä kovin nätti ratkaisu niillä runkovalaisimilla, joten vaihtunee monimetalleihin... tosin tehot varmaan jäänevät maksimissaan 70W/valaisin, joten sekin on puolet vähemmän kuin olisi ollut 150W:n valaisimilla. Ja ne olivat melkoisen rumat, äidillä taitaa olla mielessä jotkin vähän nätimmät. Saa nähdä, millaiset sitten tulee. Toivon mukaan saataisiin ainakin tilaukseen pian, jotta voin alkaa laittamaan allasta kuntoon. Toki voin laittaa jo altaan "porisemaan" ilman valojakin, jos en heti tyrkkää kasveja. Ajattelin uuden suodattimen lisäksi laittaa tuonne alkuun nykyisestä altaasta Fluvalin kaveriksi, saa sieltä sitten bakteereja alkusysäykseksi. Pari BioDigestin bakteeriampulliakin löytyy, joskin niitä saatan joutua käyttämään tuohon nykyiseen altaaseen. 

Valaistuksen suunnittelusta

No niin, teinpä "pikku pikku" tilaukset tänään nettikauppoihin, voi taas sanoa että itku meinasi päästä ja loppu kuukausi syödään kaurapuuroa (paitsi Budapestin reissulla, jonne lähden loppukuusta vaikkei olisi varaa siihenkään). Mutta kun tavarat on tulleet, ei puutu enää sitten kuin valaistus. Minähän myin ne altaan mukana tulleet monimetallivalaisimet (2x150W), kun olisi olleet ihan järjettömät valonheittäjät tuohon altaaseen, vaikka se onkin syvä. Ja energiankulutus olisi ollut melkoisen isoa. Säästää loisteputkilla sitten ainakin 68W tunnissa eli 12 tunnin valaistusajalla n. 0,8 kWh vuorokaudessa. Sekin on jo jotain tämän päivän sähkön hinnoilla. Ja monimetallien kanssa olisi sitten jo muut kasvien kasvun minimitekijöistä (ravinteet, hiilidioksidi) ainakin hiilidioksidi vastaan. Ja kun en aio ainakaan vielä alkaa pelaamaan noiden kiljupullojen kanssa (ja kunnon järjestelmään ei ole varaa). Epäilen, että olisin saanut monimetalleilla levät vain kukkimaan, kun se vaara on jo nyt. Olohuone on sen verran valoisa.

Tarkoituksena olisi siis laittaa kaksi runkovalaisinta, 2x58W (eli T8), roikkumaan katosta ja tehdä niille "kotelo" sitten jostain levystä, eli varmaan on Bauhausin reissu varmaan edessä. Idea/ajatus tulevasta ulkonäöstä on jo mielessä, mutta saa nähdä, miten se sitten toteutuu, kun ei ole vielä tietoa runkovalaisinten mitoista. Ne on joka tapauksessa jo tilauksessa. Valmis akvaariovalaisin maksaisi niin paljon, että ei ikinä riitä rahkeet sellaiseen. Ja toisaalta tästä voi tulla vielä varsin mielenkiintoinen projekti :). Oli isän kanssa nimittäin myös puhetta, että olisi hyvä jos valaisimeen saisi jonkinlaisen "hissin", eli huoltotöiden yms. ajaksi valaisinta saisi nostettua, mutta se saattaa olla vaikea toteuttaa.

Yhtä asiaa ihmettelen valaistukseen liittyen. Akvaariopalstoilla jaksetaan jauhaa aina, paljonko watteja pitäisi olla per litra, että valoa riittäisi tarpeeksi akvaariokasveille. Toki jotkut huomaavat sen, että myös valovirralla eli lumeneilla on merkitystä, mutta aika paljon etenkin aloittelijoita neuvotaan aina katsomaan pelkästään ja yksinään wattimääriä. No, mikäli haluaa haaskata energiaa, niin siitä vaan.

Todellisuudessahan valaisimen hyötysuhteen (eli valovirran määrä suhteutettuna watteihin, lm/W) pitäisi olla mahdollisimman hyvä. Silloinhan mahdollisimman paljon sähkövirrasta muuttuu valovirraksi eikä tehoja mene haaskuun esim. lämmön tuottamiseen. Itse koitin ainakin 175-litraisen altaan osalta kiinnittää lumenarvoon huomiota. Tietysti värilämpötilankin pitäisi olla sellainen, että miellyttää silmää ja kasvien tarvitsemia punaisia ja sinisiä aallonpituuksia löytyy. Taitaa silti olla aika arpaonnea, millaisessa valaistuksessa kasvit viihtyvät parhaiten, mitä olen palstalta lueskellut. Toisella kasvit menestyvät toisenlaisessa valaistuksessa, toisella toisenlaisessa. 

Ja nykyäänhän parhaimmat ratkaisut löytyvät eri putkien yhdistelmistä. Itsellä on nyt läjä 30-wattisia putkia vaatehuoneessa, kun ei heti löytynyt sopivaa väriyhdistelmää tuohon nykyiseen altaaseen. Välillä oli täysin vihreä allas, välillä taas ihan liian keltainen tms. Ja nyt kun vaihdoin taustapaperin mustaksi, niin altaasta tuli selkeästi taas vihreämpi kuin vanhalla taustapaperilla (kasvikuva). Nyt jo on silmä tottunut näkymään, joten en ole jaksanut alkaa putkikasaa kompata läpi ja alkaa taas kokeilemaan niitä läpi. Lumenarvoiltaanhan nuo putket olivat hyviä (päivänvaloputkia), mutta aina ei se kasvien kannalta paras vaihtoehto ole silmälle paras. Joten kompromisseja on tehtävä.

Itse aion pysytellä perinteisessä T8:ssa putkien osalta, ellei nyt joku painava syy tule eteen vaihtaa tuohon T5:een. T5 taitaa olla nykyään suositumpi ainakin akvaariopiireissä, mutta enpä minä ainakaan näe mitään erityistä vikaakaan nykyisessä T8:ssakaan. Ihan riittävän pitkäikäisiä ovat mielestäni nekin.