Tekee mieli kertoa akvaarioharrastuksen dilemmoista. Ensin pitää saada yksi akvaario. Sitten pitää saada toinen, hieman isompi akvaario. Perusteluna se, että sinne saa isommaksi ja/tai muuten enemmän tilaa tarvitsevia lajeja joita ei siihen pienempään voi ottaa. Sitten hetken päästä: hupsan, pitääkin saada poikasakvaario, kalat lisääntyy. Ei muuta kuin pieni purkki pystyyn sinne minne mahtuu. No, seuraavaksi pitää saada haastetta erikoisemmilla lajeilla. Tässä tapauksessa valinta kallistui monnisiin (josta edellisessä tekstissä kerroinkin). Ja tässä kohtaa ongelma laajenee siihen, että pitää saada karanteeniakvaario, kun ei uskalla kalliita kaloja tosta vaan kipata tankkiin. Tietysti sekin sitten hankitaan. Mitäs nyt sitten?
Noh, sitten kun olet aikasi kiukutellut pikkuakvaarion (50 l poikasallas) kanssa, kun se on aina rähjääntynyt eli kaikki p**ka näkyy liiankin hyvin ilman pohjamateriaalia ja toisaalta levät räjähtää käsiin ilman eläviä kasveja, niin mihinkäs tämä sitten johtaa? Tietysti siihen, että alkaa miettimään jos laittaisi akvaarion "kunnolla" pystyyn kasveineen, hiekkapohjineen kaikkineen. Toisaalta 3,5 v. poika on monta kertaa jo sanonut, että haluaa akvaarion omaan huoneeseen (kirjoitin tähän kohtaan ensin "altaaseen", hehheh) ja toisaalta mies ilmoittanut, että kun tietokone tulee takaisin korjauksesta, niin tietokonepöydälle se sitten palautuu ja akvaario lähtee siitä, PISTE. No niin, eikös tässä ollut hyvät argumentit siirtää pikkuakvaario pojan huoneeseen ja ottaa sinne sitten vaikka rapuja talkkareiksi ;)? Kun ravutkin on kutkutelleet mielessä, mutta eivät varmaan selviäisi hengissä kummassakaan nykyisessä akvaariossa. Ja aina tarvittaessa laitetaan sitten tietenkin tuonne "rapulaan" kalanpoikasia kasvamaan.
Hehheh, ja kai seuraavaksi, kun nykyiset timanttikirjoahventen poikaset ovat tarpeeksi isoja, ne pitää siirtää 120-litraiseen karanteenialtaaseen :-p. Sitten ollaan taas käsi suussa. Mutta se on sitten sen ajan ongelma. Tämä harrastus vie todellakin sen koko käden, kun sille ensin on antanut pikkusormen. Huomaamatta ja salakavalasti sitä alkaa tulemaan syitä ottaa allas (taikka pari) lisää. Joskin sanon, että rajansa kyllä tälläkin ainakin mun kohdallani. Neljä on se maksimi, mitä jaksan hoitaa. Täytyy sitä sentään muutakin elämää (ja muita harrastuksia) sentään vielä olla ;). Mutta lähipiirin on syytä totutella siihen, että tämän emännän päässä lotisee vesi (eikä paljon muuta) aika vahvasti.
P.S. Altaasta tulee uusia kuvia KUNNON kameralla kuvattuna, jahka ehdin ottamaan ja timanttien poikasistakin on kuvia. Kunhan muistaisin ne nyt tänne laittaa jossain välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti