Tilanne tällä hetkellä

Tässä muutama kuva, miltä tilanne näyttää 375-litraisessa tällä hetkellä:

Keskiosasta otettu lähikuva vastaa parhaiten altaan värimaailmaa tällä hetkellä. Tunnelma on melko hämyinen turveveden lisäyksen johdosta. Lisäksi lumme, kilpukat ja pakolliset pinnalla kelluvat köynnöstävät (aina siis joku varsi päättää nousta mulla pintaan) varjostavat.  Kuvissa allas näyttää kirkkaammalta kuin on todellisuudessa. Olen kyllä suhteellisen tyytyväinen tuohon nyt, kunhan vaan vielä kasvit jaksavat kasvaa ja levistyä. Kantojakin voinee lisäillä, jos tulee sopivia jossain vastaan. 

Altaassa on nyt tilapäisesti 3 sisäsuodatinta (ulkosuodattimen puuttumisen johdosta), luultavasti vain sitten yksi jää lopullisesti. Proffan sain siis onneksi myytyä ja nyt olisi tilattu tilalle JBL:n 1501 eli Greenline-versio 1500:sta. Mietiskelin, että vaikka pumppausteho on tuossa hieman heikompi kuin normiversiossa (sähkönkulutus siis tässä pienempi, joten jostainhan se on pois), niin riittää kyllä tähän altaaseen.

Perjantaina pitäisi hakea Turusta vähän lisää kalaa altaaseen. Silti olen hiukan pihalla vieläkin, mitä tuolta lopulta tulee löytymään. Ainakin levänsyöjäosasto on täysin auki. Mutta voi olla, että kalakauppareissulla tulee vielä hyviä ideoita ;)... 

P.S. Ai niin joo. Kääpiöakaratkin olivat sitten päättäneet värkätä kudun altaaseen. Kutu on jo pari päivää sitten kuoriutunut (tai ainakin hävinnyt kannon päältä), nyt vaan koitan ottaa selkoa, että onko mammalla jotain hoidettavaa vai ei. Mahdollisesti on, kun tuntuu viihtyvän tuolla yhdessä helkkarin pusikossa niin hyvin, etten näe mitä siellä tapahtuu. Ja kääpiösuppusuutkin tuntuivat ainakin eilen olevan romanttisella tuulella. Vielä kun nuo monniset innostuisi... 

Lisäksi lehtikalatkin olivat päättäneet jälleen kutea toisessa altaassa, olipa jopa muutama poikanen jättiläisvallisnerian lehdellä roikkumassa, mutta vanhemmat tuntuvat olevan melkoisia huithapeleita ja hiihtelevät mieluummin vaikka ruuan perässä ympäri allasta kuin vahtivat jälkikasvuaan.

Ja hohtomillisvauvoja on 54-litraisessa varmaan 30 ja Juwelissa saman verran vähintäänkin... tuntuvat lisääntyvän sielläkin päivä päivältä. Huokaus. Toisaalta, onpahan elämää mitä seurata altaissa.

Kalasto alkaa hahmottumaan - vai alkaako?

Jos jotain negatiivista on sattunut (suodatinepisodi jälleen kerran), niin sentään jotain positiivistakin. Eilen huomasin kääpiöakaroiden kuteneen altaan vasempaan päätyyn kannon sakaraan :). Eivät tainneet raukat tietää, että niiden pitäisi olla onkalokutijoita, eli kutea luolaan. Toisaalta kutu on tuolla paremmassa turvassa partikselta, vaikka se on kyllä niin laiska että mahtaako edes mitään sellaisia huomatakaan...?

Hohtomilliksetkin vaan lisääntyy, vaikkei ole äijiä näkynyt akkojen kanssa samassa altaassa enää aikoihin. Poikasia taitaa Juwelissa olla nyt n. 12, joka päivä tuntuu olevan muutama lisää! Ja tuolla altaassa ei kukaan kovin hanakasti tunnu niitä jahtaavan. Toinen kääpiöakara-akka kyllä hiukan eilen koitti jahdata yhtä pohjalle eksynyttä poikasta, mutta sepäs ehti kivenkoloon turvaan. Toivottavasti nämä ehtivät ensi viikkoon mennessä kasvaa, etteivät mahdu barbien suihin. Tilasin nyt sitten nimittäin 25 kpl rengasbarbeja Turkuun, pitäisi ne ensi viikolla hakea, samoin muutama kääpiösuppusuu lisää. Katotaan sitten, tarttuuko jotain "herätettä" näiden lisäksi mukaan ;). Kovasti teki mieli tilata nigeriankuultomonnejakin, mutta en raaskinut. Joskin nyt vähän harmittaa, kun olen ehkä saamassa paikattua tiliäni ylimääräisten akvakamojen yms. myynnillä. Mutta ehkä parempi nyt olla hötkyilemättä, vaikeaa se kyllä on.

Mietin jossain vaiheessa 4 parvea altaaseen, mutta kuten eräässä keskustelussa todettiin, niin ehkä se olisi liikaa. Aionkin nyt sitten kasvattaa kääpiösuppusuiden parvea x määrään (niitä menee tuonne varmaan 50-60 heittämällä, varmaan enemmänkin) ja nyt sitten tulee ainakin niitä rengasbarbeja. Olin suunnitellut kolmanneksi parveksi pikkulasimonneja, mutta kuulemma barbit (vaikka näiden renkaiden kai pitäisi olla rauhallisemmasta päästä?) rohmuavat niiltä ruuan nenän edestä, joten olen pikkuhiljaa pudottanut lasimonnit kuvioista pois. Sen sijaan olen nyt aivan rakastunut edellä jo mainittuihin nigeriankuultomonneihin. Uskoisin näiden pärjäävän tossa porukassa paremmin ja melkein olen jo päättänyt näitä ottaa. Vannomatta kuitenkaan paras, kun eilen taloa siivotessa vastaan pöllähti vanhat Akvaristi-lehdet, ja niitä tekisi hiukan mieli selata jossain välissä... eipä tiedä, mitä kivaa niistä löytää ;). Voi olla että menee lopullisesti sekaisin, jos niitä erehtyy plaraamaan.

Pohjaosasto on vielä aika auki. Jossain välissä mietin, että ottaisiko akaroita lisää. Toisaalta tekisi kovasti mieli töyhtökääpiöitä, mutta en tiedä, viitsinkö sitten sekoittaa lajeja (tosin monella on useampaa kääpiöahventa samassa altaassa, mutta silti). Lisäksi punaiset noitamonnit kiinnostavat. Ja ne monniset tietysti aina! Eli vielä on hiukan hakusessa. Pintavesi taitaa jäädä taas hiukan autioksi, mutta kyllähän nuo suppusuut sielläkin seilaavat välillä ja toisaalta myös hohtomillisnaaraat, sikäli mikäli ne jäävät tuonne asustelemaan.

Kasviosastopuolta on jatkettu sen verran, että ostin eräältä harrastajalta postin välityksellä blyxa japonicaa pari taimea ja lisäksi sirosuokkia. Etenkin tuo blyxa on aivan ihanaa, toivottavasti saan sen vaan menestymään. Sopii todella hienosti tuohon etualalle. Lisäksi ostin toiselta harrastajalta muutaman ketapang-lehden, niitäkin on nyt altaaseen sijoiteltu. Kai tästä hyvä tulee, toivon mukaan. Ainakin kirjoahvenet mulla tuntuu viihtyvän, kun oikeastaan on tainnut kaikki lajit kutea mitä mulla on tähän saakka ollut ;). Tai no punatimantit ei, mutta ne ei kauaa olleetkaan ja saattoivat olla samaa sukupuoltakin.

Vielä kun saisin monniset innostumaan lisääntymisestä, niin olis kaik hyvin! Ja nuo suodatusasiat kuntoon tietysti...

Ei mene taaskaan niin kuin Strömsössä!

Olen sekavasti kirjotellut tässä blogissani välillä kirjakielellä ja välillä murteella, tää seuraava teksti menee nyt väkisinkin murteeksi, kun pitää päästä sauhut pihalle! Menee vaan niin hermot, ettei jaksa alkaa kielenhuoltotöitä enää tekemään tekstiinsä. Ollaan nyt kohta viikko kuunneltu tuon Professionelin hurinaa eikä ole hiljentynyt juuri yhtään. Eilen posti sitten toi tilaamani roottorin ja akselin. Jätin puuhan suosiolla tuolle miehelle (vaihtoi samalla sen yhden letkun, joka oli kovettunut), kun mä en enää aio koskea noihin Eheimin akseleihin (eikä mulle kyllä annettu ees lupaakaan!). Se kaksi vai kolme kertaa hilasi pöntön pesuhuoneeseen, avasi ja laitteli roottoria + akselia paikoilleen. Ekalla käynnistyskerralla ääni oli aivan kauhea, mutta ilmeisesti kaikki osat ei olleet ihan paikoillaan tms. Lisää säätöä, taas käyntiin -> ei hyvä vieläkään. En tarkemmin seurannut urakkaa (totesin muutenkin että parempi pysyä pois jaloista tai saan kiukut osakseni, kun tiesin että rakkaalla puolisollanikin saattaa käpy vielä palaa tuon projekin kanssa), mutta lopputuloksena oli, että ääni ei hiljentynyt oikeastaan yhtään. Eikä ollut vielä aamullakaan. Tasaista hurinaa kyllä, mutta vähän kuitenkin liian suurella volyymilla ainakin meidän makuun edelleenkin.

Aion nyt joka tapauksessa myydä tämän koneen pois, koska en edes tarvitse näin isoa suodatinta ja toisaalta meistä ei kumpikaan jaksa enää säätää Eheimien kanssa. Meni tolla miehelläkin jo eilen taas hermot ja totes lopulta, että "laita myyntiin vaan" :-P. 

Olen koittanut tässä miettiä ja kysellä, mitä vielä voisi koittaa äänen vaimentamiseksi ja kuullut noin sata kertaa lauseen, että "kyllä sen hiljainen pitäisi olla", mutten yhtään hyvää vinkkiä mitä asialle voisi tehdä. JOO TIEDETÄÄN! En tiedä sitten, ollaanko me vaan liian yksinkertaisia ihmisiä ettei osata noita Eheimejä käyttää vai mitä hittoa?! Muinoinhan se Classic 2215 piti kanssa aika mekkalaa ja lopulta myytiin se pois, kun ei jaksettu tapella sen kanssa. Ajattelin että jos ottaisi vielä kerran tänään koko suodattimen auki, vähentäisi suodatuskoreista massoja/koekäyttäisi vallan tyhjänä ja vielä tsekkaisi kaiken a:sta ö:hön. Sitten saa riittää.

Alun perinkin suunnittelin, jos olisin tuohon Juweliin tilannut hetimmiten sen CristalProfin. Mutta niin hyvässä ja siistissä kunnossa sain tuon Proffan, että olihan sitä koitettava. Mä vaan alan nyt olemaan vakuuttunut, että Eheimit ei yksinkertaisesti ole meitä varten. Tai ainakaan mua, mun ei hermot kerta kaikkiaan enää kestä yhtään rahanmenoa tai säätämistä. Miks ei vaan voi ikinä sujua suosiolla mikään noiden kanssa?! Jääköön sitten suodatin varastoon jemmaan, jos kukaan ei tuota huoli sillä hinnalla, mitä siitä tarvitsisin kaiken tämän "kärsimysepisodin" jälkeen.

Koko päivä siihen meni ja tällainen siitä tuli

Tulipa vietettyä melko rankka synttäripäivä eilen. Ja sitä tuli kuviteltua, että ehdittäisiin elokuviinkin vielä illalla...

Hommat alkoi heti aamupalan jälkeen kymmenen jäljestä. Poika oli onneksi mummolassa, joten työrauha oli taattu. Aloitin kalojen pyydystämisen hohtomiljoonakalapoikasten metsästämisellä ja niitä taisi altaasta löytyäkin sellaset 8-10 kpl. Sen jälkeen kivet, kannot ja kasvit pois ja ei kun kalastamaan... partamonni oli helppo, kun se ei päättänyt irrottaa kannosta edes ilmaan nostettuna :-). Tosin siinä vaiheessa tiputtautui kun kanto oli saavin päällä, mutta aina kätevämpää. Olen selkeästi myös kehittynyt tässä hommassa, jopa tetrat sain suhteellisen inhimillisessä ajassa pyydystettyä :-P. Ensimmäinen tetrojen kiinniottaminen tuosta altaasta (aurinkotetroja, jotka lähtivät uuteen kotiin) oli suoraan sanottuna täyttä helvettiä. Tällä kertaa en menettänyt hermojani kertaakaan, ihme kyllä. Myöhemmin kyllä ne sulakkeet sitten jo paloikin... Altaan tyhjennys meni siis ihan hyvin, asukkaat laitoin isoon saaviin toisen sisäsuodattimen ja lämppärin kera. Ja ei kun siirtämään vanhat rojut nurkasta pois ja uutta tilalle... minulle kyllä sanottiin, että en saisi kanniskella tässä "tilassani" (6. kuulla raskaana) mitään, mutta mitä enemmän minun suuntaani tulee paapomista asian suhteen, sitä enemmän hiillyn. Totesin, että enköhän pysty muutaman metrin sitä allasta kantamaan, kun olen paljon enemmänkin riehunut ensimmäistä lasta odottaessani ;).

Ei sitten muuta kuin ajamaan hiekkaa sisään. Lasten leikkivälineet on käteviä, nytkin työskentelin pojan hiekkalapiolla. Pestynä oli tosiaan odottamassa Kauniston Soran 0,2-1 mm puhallushiekkaa (josta se hienoin aines tosiaan seuloitui pois pesussa), määrä vähän pelotti että riittääkö. Mutta oikeastaan sitä oli ihan sopivasti, kun vielä vanhasta altaasta otettiin n. ämpärillinen hiekkaa & kierteisiä. Enempää en halunnut sieltä vanhaa tavaraa ottaa, koska olin vanhan karkeamman hiekan päälle lisännyt toista hiekkaa ja tuo alempi kerros oli hieman mennyt tukkoonkin.

Tässä muutama kuva altaan vaihdoksesta ja täytöstä:

Allas tyhjä elämästä. Lipaston laatikostot viety olohuoneeseen odottamaan tyhjentämistä.

Allas sivusta.

Siinä se olisi paikallaan...

 
Vaikeaa sisustaa, kun ei näe mitään!

Sillä aikaa kun minä olin tyhjentänyt vanhaa allasta, mies oli mm. laitellut ulkosuodattimen imu- ja suihkuputkia paikalleen. Yksinään tämä homma olisi jatkunut ties mihin asti... suurin työ oli kuitenkin tuo altaan sisustaminen. Minulla kun on paha taipumus perfektionismiin ja yleensä käy vielä niin, että kun saan lopulta kannot ja kivet aseteltua hyvin, niin tuleekin ajatus iskeä johonkin anubiasta, jaavansammalta tms. kasvamaan. Sitten kun menee repimään sen kannon ylös sieltä siksi aikaa, että saat kasvin kantoon kiinni, niin eipä sitä saakaan enää samanlaisesti paikalleen! Näin kävi nytkin ja siinä vaiheessa alkoi keittämään. Ei meinannut saada tavaraa enää altaaseen milään muotoa järkevästi. Tässä vaiheessa alkoi myös alaselkä oireilla, yleinen väsymys painaa päälle ja nälkäkin oli. Ei muuta kuin syömään... tyylikkäästi paikalliselle Heselle ;). Pääasia oli kuitenkin, että sai pikku breikin ja sapuskaa turvasta alas. Minulla kun verensokerit laskee tarpeeksi, niin alkaa kiukuttaa jo ihan pelkästään siitä syystä. 

Muljailu jatkui ruokailun jälkeen. Lopulta törkkäsin kannot ja kivet pohjaan ja aloin kasveja laittamaan ehkä n. 6-7 aikaan illalla. Niissäkin oli oma tahimisensa, mutta asettelusta tuli sentään jollain lailla siedettävä. Tosin eilen siirsin jo paria puskaa eri paikkaan, että saas nähdä. Hieman karu allas tietysti vielä on, mutta yllättävän hyvin sain sinne törkättyä kasvia vanhasta ja oh:n isosta altaasta. Tiikerivallisneriat siirsin pojan 54-litraiseen ja tilalle tuli jättiläisvallua (on kyllä omasta mielestäni ihan ehdoton pitkässä/isohkossa altaassa). 530-litraisesta otin myös mm. ison tiikerilumpeen taimen (pisimmät lehdet taisi huikennella siellä 60-70 cm:ssä, nitä kyllä katkoin), vaikkakin 175:ssa oli jo kasvamassa punainenkin lumme. 

Kun allas lopulta tuli valmiiksi, aloin jo olemaan lähestulkoon nääntynyt. Ei kerinnyt ihan elokuviin ei... kalat sain suht nopeasti altaaseen, vaikka partamonnin pyydystäminen pyöreän saavin seinästä neliskulmaisella haavilla ei olekaan ihan helppoa ;). Ja nyt siis tuolla altaassa uiskentelee:

- partamonni (josta tuli Timo-kala pojan nimeämänä)

- n. 15 hohtomillisnaarasta (näiden kohtalosta en oikein tiedä, että jäävätkö tuonne vai mitä tapahtuu)

- n. 15 kääpiösuppusuuta

- 3 kääpiöakaraa, yksi ukko ja kaksi akkaa

- 10 kultapäämonnista

Ei mitään ryysistä siis...  vanhassa altaasa oli myös robertsin- ja kardinaalitetroja, jotka onneksi pääsivät uuteen kotiin.

Tässä nyt sitten kuvia altaasta: 

Koko allas

Vasenta päätyä.

 Keskiosaa

 
 Oikean laidan kivi-/kantokasaa.

Tekniikasta olen unohtanut kertoa vallan. Altaan mukana tuli sisäsuodattimeksi Eheim 2248 ja ulkosuodattimeksi Eheim Professionel 3 2080. Silmät kirjaimellisesti pyöristyi, kun näin tuon jälkimmäisen. En olisi uskonut, että ulkosuodatin voisi olla noin iso! Kuvittelin tuota 530-litraiseen hankkimaani JBL:ää (CristalProfi 1500) isoksi :-P. Ja tuo ulkopönttö on kyllä jo melkein naurettavankin iso, kun kalasto tulee koostumaan pienistä tai suht pienistä lajeista.  Eipä kyllä tarvitse siivota ainakaan vuoteen. Mutta kuten on jo tullut aiemmissa teksteissä kerrottuakin, minä ja Eheim ei oikein tulla toimeen... nytkin Proffasta yksi letkuista oli sen verran venahtanut ja kovettunut, että se irtosi jo ennen koneen käynnistämistä. Huolimatta siitä, että oli Eheimin omalla "hienolla" muovisella pikakiinnityksellä kiinnitettynä. Koska ei ollut itsellä jemmassa tuota letkua, mies laittoi tilalle kunnon klemmarit/letkunkiristimet (ja leikkasi muutaman sentin letkun päästä pois). Tuolla pärjätään nyt alkuun, mutta ainakin tuo yksi letku pitäisi uusia, sillä etenkin se on kovin lyhyt ja siitä syystä suodatin on nyt niin perällä kaapissa kuin mahdollista. 

Ja se käynnistäminen... en ole tainnut vielä yhtään ainutta Eheimin masiinaa käynnistää ja/tai ottaa käyttöön niin, että olisin täysin tyytyväinen. Näin meni tälläkin kertaa. Letkukuvioiden lisäksi suodatin on päättänyt pitää melkoista hurinaa. Koska lauantaina meni muutenkin kovin myöhäiseksi, ei ko. asian kanssa alettu silloin tappelemaan. Eilen mies sitten avasi suodattimen kahteen kertaan, tarkisti mm. roottorin ja akselin ja laittoi takaisin paikoilleen. Myös massoja vaihdeltiin/korjailtiin/vähennettiin koreista makaroneja yms. Jonkin verran ääni on tullut siedettävämmäksi mutta aika kovaa ääntä pitää edelleen. Roottorin pohjassa kyllä näkyi pientä kulumista, joten saatan joutua tilaamaan sellaisen uuden tilalle. Meinasin vaan repiä pelihousuni, kun katsoin hintaa nettikaupasta. 43 euroa + akseli ja holkit päälle 10 euroa! Ja siihen sitten tietysti vielä postikulut... ihan törkeä hinta yhdestä osasta! Joskin ko. suodattimellakin on uutena arvoa (ovh 399 euroa), mutta siitä huolimatta. Taas pistää raivon partaalle koko merkki. JBL:n ulkosuodattimen kanssa ei ole ollut mitään valittamista tähän asti ja on hiljainen kuin mikä. Tosin siihen nyt ei ole tarvinnut varaosiakaan vielä hommata, mutta noin muuten käyttökokemukset on erittäin hyviä. Jos altaan mukana ei olisi tuota suodatinta tullut, niin varmasti olisin tilannut uuden JBL:n. Ja niin saattaa tapahtua siinäkin tapauksessa, että roottorin uusimisesta huolimatta Eheim jatkaa hurinaansa. Ei tuo ääni varmaankaan kaikkien korvaan ota, mutta meitä häiritsee. Joten... saas nähdä, miten tässä käy. Pysyy ainakin suomalainen verkkokauppa pystyssä, kun tilaan heiltä kahden päivän välein tavaraa ;). Se vaan, että jääkö kaloihin yhtään rahaa, on eri asia. Tosin mulle luvattiin synttärilahjaksi jotain kivaa tonne purkkiin... :)

Koko projektiin meni aikaa kaiken kaikkiaan 12 tuntia. 10 aikaan illalla laitettiin viimeiset tavarat lipaston laatikoista altaiden jalustojen kaappiin tai muuhun jemmaan. Tässä vaiheessa en sitten enää päässyt kunnolla liikkumaankaan, kun alaselkä oli todella pahasti kipeytynyt kumartelusta. Aloitimme kotisohvalla katsomaan elokuvaa, mutta kesken jäi kun väsymys (jostain syystä) yllätti. Pienen sohvalla oleilun jälkeen siirtyminen hammaspesun kautta sänkyyn oli yhtä tuskaa. Selkä huusi hoosiannaa joka askeleella. Eipä ole vielä noin kipeä ollutkaan koskaan.Onneksi yö on hieman korjannut tilannetta, mutta voin kertoa että mitään ylimääräistä kumartelujumppaa tai kanniskelua en ajatellut pariin päivään harrastaa!

P.S. Eilen lähti altaasta sitten myös 3D-tausta (joka on vielä kuvissa). Lauantaina meni noin 5 minuuttia kalojen siirron jälkeen, kun ensimmäiset löysivät tiensä taustan taakse. Taustaa ei oltu siis kiinnitetty silikonilla tai millään, joten reunoissa oli pieni rako, kylläkin verkkoa edessä estämässä pääsyä taakse mutta se ei sitten näköjään riittänyt noille sinteille... ja eilen illalla altaan vähistä asukeista ehkä n. 40-50 % oli jo taustan takana. Tultiin siihen tulokseen, että tuskin saadaan tilkittyä reunoja siten, ettei sinne taakse pääsisi yksikään kala. Ja vaikka kalat pääsisivät sieltä itse poiskin (kuten ainakin osa tuntui tekevän), niin pitemmän päälle olisi todella raivostuttavaa, kun iso osa altaan asukkaista olisi taustan takana eikä edessä. Joten... pienellä kiukuttelulla (minä siis murisin kuin pieni apina kun ei pitänyt mitään muuta tehdä illalla kuin katsoa telkkaria!) alettiin irrottamaan keskitukia ja tyhjentämään allasta puoliksi vedestä (tukien irrottamisen takia). Nyt harmittaa, kun tuo tausta oli ihan näyttävä ja olisi ollut vähän erilainen tausta kuin muissa altaissa. Mutta toisaalta tuli kaloille nyt lisää pinta-alaa ja kannot erottuvat mustasta bitumipaperista paremmin. Eli sisustus oikeastaan näyttää paremmalta tuon mustan taustan kanssa. 

Pää hiekkaa täynnä (ja kalastoajatuksia)

Jospa ehtisi hetkeksi rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksiaan, ennen kuin sitten huomenna rysäyttää altaanvaihdon käyntiin perusteellisesti. 

Viikko on vierähtänyt nopeasti ja joka ehtoo melkein samalla tavalla. Hiekan pesua, hiekan pesua ja vähän vielä lisää hiekan pesua :-p. Nyt olis sellanen 3/4 saavillista täynnä pestyä hiekkaa, saa luvan riittää. Etenkin kun vanhasta akvaariosta tulee vielä hiukan lisäksi. Olen kyllä kurkkuani myöten täynnä jo tuota hommaa, toivottavasti nyt ei vähään aikaan tarvitsisi sitä tehdä! Mutta voinpa vinkata tässä samalla, miten likaista hiekkaa kannattaa pestä, tosin tämän nyt voi kuka tahansa itsekin keksiä tai tehdä jo näin. Mutta siis kätevä tapa pestä pienirakeista, pölyävää (puhallus)hiekkaa on virittää ämpärin päälle sukkahousuista "sihti" (puntit siis leikattu pois ja syntyneet reiät solmittu), jonka päälle kippaa muutaman desilitran hiekkaa kerrallaan ja huuhtelee 3-4 kertaan suihkulla tai vastaavalla. Tuo minun puhallushiekkani oli raekokoa 0,2-1 mm ja samalla tuli sihdattua se hienoin aines pois, mikä lienee ihan hyvä ettei sitten ole suodatinten tukkeena tai muuten pölyämässä pitkin allasta.

Hiekan pesun lisäksi on ollut kaikenlaista pientä nypertelyä. Mies mm. korjaili altaan keskitukia. Ne oli edellinen omistaja välillä irrottanut, jotta saisi tuon 3D-taustan altaaseen sisälle. He olivat silikonin sijaan laittaneet keskituet takaisin rosterisilla metallilevyillä, joiden läpi meni pultit. Noita pultteja mies sitten vaihteli, kun olivat ruostuneet ajan saatossa. Loppuviimeksi kyllä todettiin, että mitä nolla Juwelin keskituilla mahtaa edes olla virkaa, sen verran heppoista muovia ovat. Eli ilmankin varmaan pärjäisi, mutta laitettiin ne nyt takaisin paikalleen. Samoin toinen heijastin kiinnitettiin valaisimeen tänään ja sellaista kaikkea muuta pientä. Mutta on oikein kivaa, että mieskin on osallistunut projektiin ja auttelee noissa jutuissa, mitä en itse ehtisi, osaisi tai huomaisi tehdä :). 

Mainitsemisen arvoista lienee tässä kohtaa vielä se, että sain altaan mukana kaksi lämmitintä, joista toinen oli jo kuulemma valmiiksi rikki (ei vaan ed. omistaja muistanut että kumpi). Toinen lämppäri oli 200W ja toinen 400W. Muistin vasta tänään testata toimivuutta ja totesin, että saa heittää molemmat menemään. 400-wattinen lämmitti asetuksella "25" veden 16 asteesta 34:ään n. tunnissa ja 200-wattinen samalla asetuksella 31:een. 200-wattista testasin vielä siten, että laitoin pienimmälle lämmölle mitä pystyy eli 20:een. Silläkin lämmitti veden 27,5 asteeseen, joten... eipä ole mulla noille käyttöä, kun altaan veden pitäisi kuitenkin olla siinä 25-26 astetta. Onneksi on kesäaika, vanhasta altaasta saan 175W:n lämmittimen ja tarvittaessa sitten vielä 75W:n lämppärin lisäksi, tosin siinä on niin lyhyt virtajohto että saattanee jäädä kokonaan pois. Mutta yksi alitehoinenkin varmaan riittänee näin alkuun, kun talon sisälämpötila on nytkin siinä 23 asteessa ja hiukankin kuumemmilla keleillä 25:ssä.

Kalastoa olen miettinyt koko viikon ja koittanut netissäkin kysellä joistakin kiinnostavista lajeista. Maailmassa on vaan ihan liikaa mielenkiintoisia lajeja! Ja kun altaiden määrä ei lisäänny, niin on huolella harkittava, mitä tuonne ottaisi. Tosin kääpiösuppusuiden pitäminen rajoittaa jo huomattavasti valikoimaa, mitään kovin isoja petoja (ahvenia, monneja tms.) ei voi suunnitella. Mutta pari oikein kivaa mielenkiinnon kohdetta olen jo löytänyt ja jotka taas edelleenkin rajoittavat muuta kalastao. Kovasti tekisi mieli ottaa parvi selkäuimareita (Synodontis nigriventris) tai pikkulasimonneja (Kryptopterus minor). Mieltäni kiehtoo ottaa jotain sellaisia lajeja (sellaisista lajiryhmistä vieläpä), joita minulla ei ole koskaan ennen ollut. Ja noissahan olisi jotain erikoista ja persoonallistakin. Selkäuimarit ainakin tuntuvat olevan monen suosikkeja. 

Molemmat lajit kuitenkin lukemani mukaan ahdistuvat liian vilkkaiden kalojen seurassa, joten eräs suosikkiryhmäni eli seeprakalat on jätettävä taas pois laskuista. Kuitenkin aremmille lajeille olisi hyvä valita allasseuraksi (näin olen itse omien kokemusteni kautta päätellyt ja myöskin muilla harrastajilla tuntuisi olevan samankaltaisia kokemuksia) hieman rohkeampia lajeja ns. suojakaloiksi. Nimittäin mikäli kaikki tai suurin osa altaan kaloista on arkoja tai säikkyjä, niin pian aristelevat ne rohkeimmatkin siellä joukossa. Toisaalta taas jos suurin osa muusta porukasta on rohkeaa, niin aremmatkin uskaltautuvat paremmin esille eivätkä ihan niin helposti säiky.

Pintaveteen minulla on aina ollut ongelmia keksiä mielenkiintoista lajia, joka vielä viihtyisi siinä 25-26 asteessa, joka on esim. rihmakaloille vähän alarajalla. Seeprakalat olisivat aivan mahtavia, mutta jos tosiaan päädyn johonkin arempaan lajiin, niin silloin on harkittava muuta. Muistuipa sitten Akvaariokalat-kirjaa selatessani eräs aikaisempi kiinnostuksen kohteeni, nimittäin roiskuttajatetra (Copella arnoldi). Tuossa altaassa kun on kansikin, niin eivät pääse ainakaan altaasta ulos (tosin vaarana voi olla että niitä löytyy 3D-taustan takaa tai polttavat itsensä loisteputkiin). 

Kivan keskiveden parvikalan valinta on myöskin aina ollut hankalaa. Ja se on sitä taaskin. Saisi olla vilkas muttei liikaa, ja toisaalta ei sitten kyllä ihan flegmaattinenkaan. Barbit kiinnostaisi mutta monet niistäkin ovat ihan adhd-luokkaa. Muutama vähän maltillisempi laji on sentään löytynyt. Viisi-/kuusiraitabarbi, rengasbarbi ja kuparibarbi ovat nyt suurimmat kiinnostuksen kohteeni barbeista, joskin varasijoilla on pari muutakin lajia. Kuparibarbeja näin Särkänniemen Akvaariossa ja ne olivat aivan upeita. Valitettavasti nämäkin saattavat olla perusluonteeltaan liian rauhallisia/arkoja (ottaen siis koko altaan kalaston huomioon), joten nuo kaksi muuta lajia voisivat olla ihan hyviä vaihtoehtoja. Ainoastaan sitä mietin, että viitsinkö enää raitapaitoja ottaa, kun on niitä kääpiösuppusuita jo (ja lisää siis tulossa). Tetroista pikkukirsikka voisi olla kiva. Muuten hiukan vaisua tetrojen osalta nyt. Mutta laitoin tänään näistä mainitsemistani lajeista (ja parista muusta vielä päälle) hinta-/saatavuuskyselyä Turkuun. Nämäkin seikat vaikuttavat olennaisesti altaan tulevaan kokoonpanoon. Rahaa kun ei ole ihan taskunpohjat täynnä... 

Ja levänsyöjä-/pohjakalaosastohan on sinänsä vielä täysin auki. Vanhasta altaasta siirtyy partamonni (laiska kuin perkele, makaa vaan kannonkolossa päivät pitkät, tai no, aina välillä jaksaa kaivaa hitonmoisia monttuja hiekkaan), 10 kultapäämonnista ja 3 kääpiöakaraa. Akaroita (tai jotain kääpiöahvenia ainakin) tulee lisää, samoin toivottavasti monnisia. Tuolle pohja-alalle kuitenkin mahtuisi vielä jotain ja niitä levänsyöjiä ei tosiaan ole. Noitamonneja olen miettinyt (nämä nyt taida levää syödä mutta muuten voisivat olla aika veikeitä), samoin katinkultamonneja. Mutta en ole kyllä oikeastaan jaksanut tähän osastoon vielä perehtyä. Kunhan saisi nyt nuo muutkin vesikerrokset viilattua ensin kuntoon, niin katsotaan sitten.

Tälläkin kertaa tarjoilin lautasella vain pelkkä tekstiä, anteeksi. Allaskin on nyt sellaisessa paikassa, ettei oikein kuvia saa. Jospa sitten huomenna siirtoprojektin aikana ottaisi, ellei ihan ole muuten täysi hiki päällä. Nyt pitää välillä pistää aivot naulakkoon ja mennä huilimaan. Tulee aika rankka synttäripäivä huomisesta, mutta saapahan juhlapäivänsä ainakin viettää mieluisesti (mikäli kalojen pyydystämisessä ei kärvähdä hermot tai jossain muussa kohdin) ;).

Projekti 2: 175 litrasta 375:een

Ja nyt kun on jota kuinkin selvitty edellisestä projektista, on aika laittaa seuraava pystyyn :-P. Eli tarkoitus olisi laittaa tuo 175-litrainen allas pois ja sen tilalle laittaa 375-litrainen (150x50x50, hiukan kapenee kun mukaan sain 3D-taustan) Juwelin kalusteakvaario (musta), joka haettiin eilen. Käytettynä ostettiin tämäkin, mutta on erittäin siistissä kunnossa. Tämän projektin pitäisi olla suht hätäinen ja pitäisi saada uusi akvaario käyntiin jo ensi viikonloppuna.

Hiukan taustaa asialle: selailin tässä päivänä eräänä facebookin akvaarioryhmiä ja eräässä sattui olemaan myynnissä tuo yllä mainittu allassetti. Mies pöllähti paikalle katselemaan ja totesi, että "onpa hyvännäköinen". Ja alkoi hämmästyksekseni puhumaan, että josko vaihdettaisiin tuo 175-litrainen isompaan. "Ei se näytä miltään tuon ison rinnalla". Ja vaikka meillä on siis 54-litrainenkin allas pojan huoneessa, niin sekin miellyttää silmää meidän kummankin mielestä. Olin hieman hämmästynyt tästä asiasta, kun en tosiaankaan olisi itse uskaltanut ulosheittämisen pelossa ehdottaa tuon altaan vaihtamista isompaan! Mutta siis... eihän hullua tarvitse kovinkaan yllyttää, niin johan innostuu ;). Olen kyllä myöskin aina tuskaillut tämän altaan kanssa. Ikinä ei ole ollut sisustus hyvin (paitsi nyt kun sen lopulta sain 50. mylläyksen jälkeen jonkinlaiseen kuosiin, niin nyt sitten vaihtuu allas, ironista vai mitä?) tai sitten on jotain muuta ongelmaa. Esim. kun kerran karsin kasveja rajusti, niin sen jälkeen meinasi iskeä levät. Ja nyt kun mylläsin sisustuksen uusiksi muutama viikko sitten + lisäsin hiekkaa pohjalle (vähän turhankin paljon ehkä), niin nyt on nitriitti hieman koholla ja sahaa edestakaisin, en käsitä miksi. Altaan mylläys ehkä hetkautti tasapainoa, samoin hohtomiljoonakalanaaraiden siirto altaaseen siinä samassa hötäkässä, mutta kun ei sen pitäisi näin pitkälle enää vaikuttaa. Eikä altaan kalasto vieläkään ole mielestäni kovin raskas, mutta loppuukohan silti suodatuskapasiteetti sitten kesken, kun ei ole ulkosuodatinta? Vanhaa hiekkaa en poistanut enkä mitään vanhoja kantoja tms. Ehkä on tosiaan aika lyödä hanskat tiskiin tämän altaan kanssa. Oma suhteeni siihen on aina ollut kuten Aku Ankalla työpaikkaansa: alku menee hyvin, mutta loppuviimeksi homma pissii, suoraan sanottuna. Enemmän tai vähemmän. Allas on ollut minulla n. vuodesta 2004-2005 lähtien ja silloin lopetin akvaarionpidon juurikin siksi, että altaassa oli jatkuvasti ongelmia. Tosin eipä ollut kyllä sillon tietämyskään ihan tällä tasolla kuin nykyään... silloin saattoi syyttää vain itseään ja jossain määrin saa varmaan syyttää nytkin, mutta siltikin uskon jollain lailla epäonnen koettelevan koko ajan tätä allassuhdetta. Ja mitä nyt olen tutustunut isomman altaan pitämiseen, niin se tosiaankin tuntuu olevan biologiselta tasapainoltaan hyvin vakaa. Sitä ei juuri hetkauta mikään. Toisaalta kuitenkin myös 54-litrainen pikkupurkki on alun jälkeen pysynyt kivasti tasapainossa, vaikka allasta asustaa tällä hetkellä 2 omenakotiloa, kirsikkasukarapuja x määrä ja hohtomiljoonakaloja jonkinlainen lauma (ukkoja ja poikasia, naaraat siirsin hetkeksi evakkoon tuohon em. Murheenkryyniin).

Tällä hetkellä 175-litraisessa altaassa on n. 15 kääpiösuppusuuta, 6 kardinaalitetraa, 6 robertsintetraa, 10 kultapäämonnista, partamonni ja 3 kääpiöakaraa. Sekä n. 15 hohtomillisnaarasta hetken lepotauolla lisääntymisestä. Näistä ehdottomasti aion pitää ainakin monniset (ja luonnollisesti partamonnin jota kukaan ei kuitenkaan edes huolisi mutta toisaalta se kuuluu muutenkin kalustoon vaikka meinaakin tehdä hulluksi kaivamalla aina jumalattomia kraattereita hiekkaan) ja toivottavasti myös kääpiösuppusuut sekä akarat. Lopuista mietin luopuvani, mahdollisesti suppusuistakin jos iskee väkisin hinku saada jotain isompaa kalaa altaaseen...

Homma on nyt edistynyt niin, että yhdestä huoneesta siirsimme toisen työpöydän pois, jonka tilalle pakastin. Keittiön takkakulmaukseen saatiin näin tilaa tuolle isommalle altaalle, jahka nyt saadaan tuo vanha sieltä pois tieltä. Selasin myös tänään M. Varjon Akvaariokalat-kirjaa vaihteeksi edestakaisin ja tein listaa vesikerroksittain, mitkä lajit kiinnostaisivat. Nyt sitten pitäisi alkaa hiukan surffaamaan niistä tietoa ja sitä mukaa sitten karsia listalta lajit, jotka eivät sovi yhteen tms. Vesiarvoista toki lähdin listan teossa liikkeelle ja vähän koonkin mukaan. Kun en noista ihanista raitapaidoistani eli suppusuista haluaisi luopua ;). Tosin niitä saanee hankkia n. 50 lisää ennen kuin näyttävät miltään tuolla uudessa altaassa :-P.

Ja tähän tylsien jaaritusteni loppuun vielä kuva tuosta 175-litraisesta tällä hetkellä (ja anteeksi taas kerran, en ole vielä oppinut yleislinssillä kuvaamaan kaloja kovinkaan hyvin):

Kultapäät vauhdissa

Kalojen kuvaus ei ihan onnistunut, mutta sisustusta tässä koitettiinkin kuvata ;)

530-litrainen heinäkuussa 2012

Blogin kirjoittelu on unohtunut kiireiden keskellä hetkeksi, mutta laitetaanpa tähän nyt lyhyt tiivistelmä siitä, mitä viimeisimmälle projektilleni eli 530-litraiselle altaalle kuuluu.

Hiilarijärjestelmä osoittautui loppupeleissä erittäin hyväksi hankinnaksi. Kokonaishintaa tuli n. 180 euroa, kun pullon sain todella edullisesti ja kontrollerin tilasin erään harrastajan vinkkaamana eBaysta (hintaa tuli tuo 80 e noin suunnilleen postikuluineen). Kontrollerin tarpeellisuutta ja mielekkyyttä tuli alkuun mietittyä, mutta nyt on pakko todeta, että ainakin tuon painepullon kanssa sillä säästyy kaasua. Jostain syystä ilman sitä altaaseen pääsi kaasua välillä turhankin reippaasti pH:n laskiessa 6:een (n. 6,8-7,0:sta), tavoitearvon ollessa n. 6,5! Kaasua ei siis syöttynyt tasaisesti. Nyt ei tarvitse menettää yöuniaan ja pelätä, että koska kalat on kaasutettu hengiltä. 

Lisäksi minulla oli riesana jatkuva ja ärsyttävä piileväongelma. Joka paikka oli täynnä ruskeaa töhnää, eivätkä kasvit kasvaneet. Silikaattitestin mukaan hanavedessä oli silikaatteja jopa n. 2 mg/l (muistaakseni), mikä sitten varmaankin lähellä neutraalia olevan pH:n kanssa ruokki levää kasvuun. Lisäksi valoa oli liikaa suhteessa hiilidioksidin määrään, joten kasvit eivät jaksaneet kasvaa. Nyt kasvit ovat kasvavat melkein riesaksi asti hiilarilisäyksen ansiosta JA piilevä poistunut! Ainakin lähestulkoon, jossain paikoin sitä vielä hieman on muttei todellakaan häiritsevissä määrin. Joten ei mikään turha hankinta tämä.

Tässä vielä pari kuvaa nykyisestä tilanteesta. Ja kalastona tällä hetkellä:

- 6 helmirihmakalaa

- n. 10-12 neonsateenkaarikalaa 

(nämä eivät valitettavasti ole enää kestävimmästä päästä kaloja ja niitä on jokusia 

tippunut kuukausien varrella)

- n. 13-14 keisaritetraa

- n. 27 monnista yhteensä

- 4 nuoliaista 

(piti olla harlekiineja mutta uskoisin näiden kyllä olevan 

ennemminkin klovneja kuvioinnin perusteella)

- 5 leväbarbia

- partamonni

- 5 (?) timanttikirjoahventa, joista yksi on poikanen joka selvinnyt ihan itsekseen altaassa isoksi asti :)

- 4 lehtikalaa, 2 mustaa ja 2 marmorin/luonnonvärin välimuotoa, näistä jälkimmäiset muodostivat parin ja kutivat pari päivää sitten aktiivilevittimen pumpun kylkeen mutta taisivat syödä oman kutunsa toisena yönä tms.

Tässä vielä pari kuvaa. Anteeksi kuvien laatu, ovat pehmeitä (johtuen siitä kun kuvaan manuaalilla ja asetukset on sellaiset, ettei syväterävyyttä juuri tule kun valotuskaan ei tahdo riittää) ja varmaan vinossakin. Mutta kun päivät pitkät käsittelee kuvia töissä, niin ei jaksa enää viilata pilkkua omien kuvien kanssa... kunpa ehtisi myöskin tuota kuvausta harjoittelemaan. Lisävalot, jalusta ja makro olisivat ehdottomat akvaarioiden kuvaamisessa, mutta ehkä sitten 10 vuoden päästä ostan ne, kun on rahaa (jos on).

Allas kokonaisuudessaan tällä hetkellä.

Allas toisesta päädystä kuvattuna. Lehtikaloilla kutu pumpun vasemmassa kyljessä ja timanttikirjoahvenilla poikaskuoppa hiekassa pohjan tuntumassa (vas. alakulma, jossa erottuu toisen vanhemman tumma hahmo)

Kutua. Anteeksi huono tarkennus, surkea kuvaaja ollut asialla ;)

Isukki koitti kutua vahtia, mutta vähän laiskanlaisesti ja toisena yönä sitten kutu olikin hävinnyt. Lienevätkö itse syöneet...?

Timanttikirjoahvenet vahtimassa hiekkamonttujaan ja niiden sisältöä. Nyt onkin lastentarha jo liikenteessä ;).