Kohta riittää eheimit!

Olen näköjään alkamassa laiskistua kirjoittamisen suhteen, kun ei ole tullut vähään aikaan tarinoitua mitään. Tosin, eipä ole niin kauheasti ollut kirjoitettavaakaan. 

Eilen oli aika myräkkä, kotoamme lähti sähköt lopullisesti aamulla klo 9.20. Kaksi tuntia pidin suodattimia akvaarioissa, sen jälkeen aloin niitä nyppimään irti, tuskissani kun ei saanutkaan vaan laiskotella. Olin nimittäin perjantaina juuri pitänyt aika siivoustalkoot 530-litraisen suodatinten kanssa. Toisaalta totesin niitä suodattimia availlessani, että turhaanpa niitä sen enempää pesen. Hiukan huuhtelin ja laitoin sitten vaahtomuovipatruunat ämpärin pohjalle tilkkaan vettä. Myös timanttivauvalan suodatin oli lähes puhdas. 175-litraisen suodattimet sitten olivatkin täynnä jaskaa. Ja sitten kun sähköt palasivat iltapäivällä kolmen aikaan takaisin, niin arvatkaapa kuka idiootti unohti sukkahousun (tai oikeastaan peruukkisukan) timanttivauvalan suodattimesta? Onneksi ei ehtinyt olemaan käynnissä kuin 10 minuuttia, mutta silti pelkästin kuollakseni, että nyt on puolet poikasista suodattimessa. Onneksi ei ollut ainutkaan mennyt sinne, vaikka olivat pörränneet ihan suodattimen vieressä. Säikähdyksellä selvittiin.

Ja kivasti kävi myös aatonaattona 2252:n kanssa, kun pesin ison altaan suodattimia -.-. Olen ilmeisesti hirveän kovakourainen... kun lyötiin masiina takaisin altaaseen, niin eipä se lähtenytkään käyntiin. Ajattelin, että nyt ei ole tullut taas laitettua sitä roottoria oikein paikoilleen. Mutta kun mies avasi sen, niin tulikin toteamus, että akseli on poikki! Olin varovasti pessyt ko. osastoa hammasharjan kanssa, mutta en näköjään tarpeeksi varovasti... Arvatkaapa, nyppäisikö hermosta ja iskikö paniikki kun joulu tulossa ja akvaarion suodatinasiat taas ihan sekaisin. No, onneksi keksin että kokeillaanpa sen virkaheiton 2215:n akselia tuohon. Mikä onni ja autuus, se sopi 2252:een ja ei kun masiina taas käyntiin! Mutta sen sanon, että nyt alkaa kyllä hermot loppumaan eheimien kanssa. Onpa tosi hyvin kestävät akselit noissa! Ja sitten kun tuo 2252 puhaltaa aivan liikaa vettä, altaassa on taas kauhea myräkkä. Rihmakalaparat, sopisivat paremmin tuonne pienempään altaaseeni, siellä on aika rauhallinen virtaus.

Olenkin tässä nyt arponut, mitä ihmettä teen suodatusasioiden kanssa. Rahat on muutenkin kohta mennyt tekniikkaan, mutta nykyiselläkään kalustolla ei oikein tulla hyvin toimeen... harkitsemani JBL:n ulkosuodatinkin kun taitaa puhaltaa aika reippaasti. Tietysti pakkoko sitä suurinta suodatinta on ostaa... mietin että jos myisi tuon 2252:en pois ja jättäisi vaan raa'asti Fluvalin roskankerääjäksi eli ainoaksi sisäsuodattimeksi ja hommaisi sitten sen toisen ulkosuodattimen (toivon mukaan jonkun muun kuin Eheimin) Eccon kaveriksi. Harmittaa toisaalta että myisin tuon 2252:en eteenpäin tappiolla, kun on sen muuten juuri saanut viriteltyä kuntoon suihkuputkineen kaikkineen, mutta kun kerran puhaltaa liikaa, niin puhaltaa liikaa. 175-litraisessa on nyt Aquaball (180 vai mikä olikaan) lisämoduulilla ja uusi Biopower 200. Kummassakaan ei ole suihkuputkea ja virtaus on mielestäni mukavan "rento". Vesi liikkuu muttei kuitenkaan tuhatta ja sataa.

Muiden altaiden tilanteista sen verran tähän samaan, että 175-litraisesta muutti punatimantti kaverilleni taistelemaan marmoriravun  kanssa ruokapaloista ja muut timantit siirsin tuonne isoon pyttyyn. Aika pian alkoi uroilla pullistelu toisilleen, mitään jahtausmeininkiä ei kyllä onneksi ole. Tosin se vanha naaras kyllä saa edelleen kyytiä kummaltakin äijältä... pitääpä varmaan tuo äitiahven pyydystää tällä viikolla tuolta pikkualtaasta ja siirtää takaisin isoon, katsotaan millaisia tilanteita sitten syntyy. Eiköhän vauvat ala jo pärjäämään, ovat hienosti kasvaneet ehkä n. 7-8 mm pitkiksi ja muutenkin isommiksi. Ja artemiankin kasvatus on sujunut hienosti, vaikka olin ihan varma alkuunsa etten saa yhtään mitään kuoriutumaan. Mutta kyllä niin vaan alkoi liikkuvia öttiäisiä löytymään muovipullosta.

Samalla tähän voisi pistää tuosta pähkäilystäni 175-litraisen kalaston kanssa. Monniset ovat nyt näyttäneet hyvältä, ei ole näkynyt hinkkailujakaan yhtään ja kaikki on sinänsä ok. Alan siis suunnittelemaan, mitä muuta tuonne altaaseen pistäisi kun näyttää lähinnä viidakolta tällä hetkellä, kun robertsit ja monniset hyökkää aina akvaarion takaosiin piiloon kun edes vilkaisee akvaarioon päin. Rasittavaa, kun ovat niin säikkyjä. No, eilenhän kyllä sitten hain tuonne 15 kardinaalitetraa, näyttävät muuten tosi hyvältä tuolla! Otin myös samalla pari omppua (eli omenakotiloa), katsotaan jos pysyisivät hengissä vaikka vesi onkin pehmeää. Olen kierteisillekin (joita nyt muuten löysin lopulta hengissäkin, vaikka olin varma että kaikki ovat kuolleet, jes) heittänyt tuonne pienen palan lomaruokaa kalkinsaannin turvaamiseksi. 

Ja kalastosta. Niitä perhoskirjoahveniahan olen hinkunut siitä asti, kun olen tuon 175-litraisen pistänyt pystyyn, mutta kun toisaalta mietin, että tuleeko sitten pohjaosastolle ruuhkaa ja saavatko monniset kyytiä (vaikka sen verran on kasvia ja kantoa että luulisin yhteiselonkin onnistuvan). Ja yläosassa akvaariota olisi kuitenkin tyhjää tilaa vaikka kuinka ja rihmakaloille sopivan rauhallinen pintavirtaus... ja olen miettinyt myös maalaismiljoonakalojen (=pehmeään veteen tottuneita) ottamista, vaikka tästä varmasti ollaan montaa mieltä, onko sellaisia. Selasin eilenkin tohkeissani raamattua eli Akvaariokalat-kirjaa ja se viirikirjokalakin (Iriathenina werneri) kyllä kiehtoisi, ei kyllä ole kai helpoimmasta päästä... mutta näytäisi löytyvän Uuden Akvaarionkin listoilta... aijai. Hintakaan ei olisi kuin 4,90 euroa. Pitää nyt tässä pohtia samalla kun seuraa, että allas on tosiaan muuten kunnossa tautien osalta. Jos mitään hälyttävää ei näy, niin tammikuussa voisi, jos rahatilanne yhtään antaa periksi, hankkia tuonne jotain uutta.

Ja anteeksi, ei ole vieläkään niitä kuvia. Ei vaan mielenkiinto riitä kuvaamaan tuolla surkealla pokkarilla. Nyt voisi kyllä ehkä olla kiikarissa käytetty järjestelmäkamerasetti, mutta katsotaan nyt... kamerakuume joka tapauksessa on nyt aika paha. 

Hankintoja, hankintoja aina vaan

Vähän taas päivittelyä tankin tilaan. Nyt alkaa jopa näyttämään ihan hyvältä, viimeisimmän vedenvaihdon jälkeen vesi on pysynyt suht kirkkaana. Ja tuntuisi jopa värjäytyvän hiukan hitaammin eikä kahden tunnin kuluttua. Tokihan se kohta on taas ruskean sävyistä, mutta se ei niin haittaa. Ja eilen tuli postissa pari kasvipakettia, toisessa iiiiiso kasa süsswassertangia (vaikka mulla oli sitä pikkuisen jo ennestäänkin) ja toisessa kellustähtisammalta. Istuttelin näitä sitten eilen, laitoin myös pienempään akvaarioon hiukan kun epäilin että tuo kellussammal pysyy ehkä suuremmalla todennäköisyydellä siellä hengissä pienemmän virtauksen vuoksi. Ja toista lajia oli vaan niin paljon. Nyt sitten kasviostokset saakin riittää hetkeksi. Isoon altaaseen tein melkoisen viritelmän tuolle kellussammaleelle. Löysin pojan lelulaatikosta turvaistuimen mukitelineen, jota ei ole ikinä käytetty. Se sopi erinomaisesti väliaikaiseksi "koriksi" sammaleelle, kun se on rei'ällistä mallia eikä ole umpinainen. Pointtina tässä oli se, että sammal ei joudu virtauksen pyöritykseen, kun intianvesitähdikit ja muut eivät ole vielä ihan kasvaneet pintaan niin, että ne saisivat pidettyä sammalta tuolla toisessa päässä akvaariota (lyhensin jossain vaiheessa niitä vähän liikaa). Joten, nyt sitten kelluu tuollainen hupaisa "kori" keskituen vieressä vähän aikaa. Toivotaan, että kasvi pysyy nyt muuten hengissä, olisi niin hyvä noille rihmakaloille. Oikeastaan tuollainen korijuttu isompana mallina olisi ihan kiva pysyvänäkin ratkaisuna vähän rauhoittamassa toisen pään pintavirtausta. Ja yritän jatkossa pitää näppini irti tähdikeistä yms. enkä lyhentele niitä niin reippaasti... :) Nostimme eilen myös monimetalleja ylemmäs, nyt tulee vähän paremmin reunoillekin valoa. Voi olla, että saa nostaa vielä myöhemmin lisääkin. Ja halusin kirkkaammat polttimot, eli nekin pitäisi vielä vaihtaa. Ovat kirkkaimmat, mitä tukkurilla oli varastossa, joten saavat sitten kelvata (vaikka nythän nuo nykyisetkin näyttävät paremmalta kun vesi on kirkkaampaa). Muuten joutuisi ottamaan kokonaisen laatikon, ja monimetallipolttimoiden hinnalla... ei kiitos.  

Ja poikaset ovat, mikä nyt ei ole mikään yllätys, hävinneet isosta altaasta. Ei ole isä varmastikaan pystynyt tai jaksanut hoitaa yksinään mukuloita etenkään yöaikaan. Mutta kyllä noita ihan riittävästi vielä on tuolla 50-litraisessa äiskänsä hoivissa. En oo jaksanut yrittääkään laskea, on aika mahdoton tehtävä. Mutta varmaankin joku kolmisenkymmentä. Saa sitten nähdä, saanko yhtään isoksi asti. Olen kyllä seurannut lämpötilaa, vaihtanut vettä ämpärillisen/pari parin päivän välein (eilen pari ämpärillistä) ja samalla imuroinut pohjan varovaisesti ja eri puolelta akvaa missä poikaset ovat. Nitriittiä olen myös mitannut, muita vesiarvoja en ole jaksanut (tai oikeastaan ehtinyt) seurailemaan ja kun tiedän suunnilleen, mitä ne ovat. pH varmaan 6,8-7 ja kH 3 ja GH 4. Tokihan nämäkin voisi tarkistaa, kun nyt vaan jossain välissä olisi sen verran aikaa. Menee muutenkin ehtoot näiden kanssa lutatessa. Toivottavasti tuota nitriittiä ei kauheasti syntyisi (oli ihan aavistuksen enemmän kuin 0,025 eilen kun mittasin ennen vedenvaihtoa), tosin onhan siellä nyt kyllä varmasti kypsä suodatin. Jotenkin olen edelleen ihmeissäni, että poikaset on elävien kirjoissa. Kun tuntuu, ettei tuolla likoeläinviljelmässä (kuivattua banaaninkuorta pieni palanen keitetyssä, jäähtyneessä vedessä ja pikkaisen maitoa ravinnoksi) VOI olla mitään elävää :D. Nyt on kaksi eri viljelyä käynnissä siltä varalta, että kämmään toisen. Mutta kai siinä vedessä sitten jotain on (kyllähän siinä jotain näkyy hiukan lilluvan mutta näyttävät mun nähdäkseni lähinnä roskilta eikä miltään elävältä), kun poikaset kerran ovat vielä hengissä. Olen antanut kyllä ihan pieneksi hienonnettua hiutaletta (varmasti tarpeeksi pientä, sen voin taata), mutta ei oikein mun mielestä tahdo kelvata. Olen myös ruokinnan ajaksi pysäyttänyt suodattimen, että poikaset saavat rauhassa nyppiä pintoja. Riski tietty tässäkin, että unohdan laittaa sen suodattimen takaisin pistorasiaan...

Niin ja tosiaan, mun ei pitänyt ostaa yhtään mitään akvaarioromua enää tässä kuussa. No justiinsa joo... eikö sitten ikivanha Fluval 3 (sellanen laatikon mallinen) päätti sitten hajota just tässä kohtaa. Roottorista pari lapaa poikki, eikä noin vanhaan jaksanut edes lähteä yrittämään hankkia uutta roottoria. Olin kyllä kiukkuinen, kun piti senkin sitten tähän väliin hajota, mulla ei ole kyllä yhtään tuuria. Pakko oli sitten ottaa tilalle saavista 175-litraisen toinen suodatin, myöskin Fluval 3 (vähän uudempaa mallia). Oli saavissa pyörimässä altaan bakteerilääkityksen takia. Kauhuissani mietin, että nyt poikaset sitten heittää henkensä vieraan bakteerikannan takia, mutta toisaalta ovathan ne jo "rokotuksen" saaneet, kun samoja bakuja on kasvien mukana siirtynyt synnyinaltaaseenkin. Ajattelin kuitenkin peruspessimistinä, että suodattimen myötä tulee niin iso bakteeripommi kerralla, että eivät poikaset kestä. No, porskuttavat näköjään ainakin vielä ihan hyvin. 

Mutta nyt sitten olen ihmeissäni noiden suodatinten kanssa. Yksi ulkosuodatin on poissa pelistä, sen vuoksi 530-litraisessa on nyt kaksi sisäsuodatinta ja pienempään altaaseen piti ottaa yksi varasuodattimista Aquaballin kaveriksi, eli juuri se, mikä nyt on tuolla poikasaltaassa. Aikani asiaa pähkin ja totesin, että pakko mun on tilata uusi sisäsuodatin tuonne 175-litraiseen. Vaikkei siellä tällä hetkellä ole kovin raskas kalasto, mutta yksi suodatin on silti liian vähän. Tilasin sitten Eheimin Biopower 200:n sinne. Saa siihen sitten lisämoduulin tarvittaessa vielä lisäksi myöhemmin, jos tarvitsee. Samalla tuli tilattua myös ihan virallista likoeläinymppiä (kun kerran luotan niin kovasti itseeni noiden kasvatuksessa!), artemia-suolasekoitusta lisää (muutama valmis Seran sekoitepussi löytyy, mutteivät ne pitkälle riitä) sekä New Life Spectrumin Growta (siihen vaiheeseen, kun ovat jo tarpeeksi isoja tätä syömään). Hiukset nousi pystyyn taas loppusummasta, vaikka edelleen akvaarioon.fi on edullisin ostospaikka ehdottomasti. Toivotaan, että paketti tulee huomenna perille jouluruuhkasta huolimatta. Ja ainakin tuli tuettua taas suomalaista akvaariokauppatoimintaa... kohta kyllä varmaan pitää pistää itse liike pystyyn, kun koko ajan tarvii jotain! :D

Ja yksi synnintunnustus... isossa altaassa on nyt sitten myös yksi leväbarbi lisää, kaveri toi Tampereelta tässä hiljattain kun oli hakemassa sieltä itselleen kaloja yms. "Pakko" se sitten oli ottaa vastaan, vaikkei pitänyt tehdä nyt mitään hankintoja... mutta kun maksoi euron ja oli ollut yksinään 80-litraisessa akvaariossa (keskenkasvuinen onneksi mutta silti). Näyttää kaveri porskuttavan ihan hyvin ja on pyörinyt sekä isojen että pienten levisten kanssa, kun on pienempi kuin nuo isot jötkäleet, mutta jonkin verran isompi kuin nuo kaupasta ostamani. Ja tällä hetkellähän on isojen ja pienten "porukat" erikseen, isot möllöttävät missä möllöttävät ja pienet puuhastelevat kantojen kimpussa.

Yhdestä asiasta vielä. En todellakaan nyt tiedä, mitä sen Classicin kanssa tekisin. Myisinkö varaosiksi, pitäisinkö sen vai mitä. Joka tapauksessa suunnittelen nyt ihan uuden ulkosuodattimen hankkimista (siis ensi vuoden puolella!), olen miettinyt JBL:n Cristal Profia, eli tällaista (isoin malli): http://www.zooplus.fi/shop/akvaario/suodattimet/ulkosuodattimet/jbl_ulkosuo/173330. Monella ne ovat olleet ihan hyvin toimivia ja etenkin hiljaisia. Tosin kai äänekkäämpiäkin yksilöitä löytyy näistäkin. Mutta asia on siis vielä mietintämyssyn alla. Kuitenkin sellainen pitäisi hankkia, jos vielä otan lisää kaloja altaaseen. Käärmekalat ja kongot lähinnä mielessä lisäkalaston osalta tällä hetkellä, muuten näyttäisi jo olevan sen verran elämää altaassa etten taida enempää sitten ottaa ainakaan heti. Ne kultapäämonnisetkin kiinnostaisivat todella paljon, mutta niitä ei taida löytyä mistään...

Kuvaa tulee taas jossain vaiheessa, kunhan ehdin niitä ottamaan ja viitsin käsitellä. Täytyy siitä oletuksesta lähteä että en saa kovin hyvälaatuisia otoksia, toisikohan Joulupukki mulle uuden kameran?? Epäilen, taitaa silläkin olla matti kukkarossa.

Yhteishuoltajuudesta yksinhuoltajaksi

Kirjoitellaanpa täällä nyt vähän taustaa, vaikka tätä olen joka paikassa jo mainostanutkin. Eli 8.12. huomasin akvaariossani uutta elämää. Ensin luulin nähneeni yhdellä liuskekivellä uuden kirjoahventen kudun jäänteet, mutta se asia kyllä unohtui äkkiä kun seurailin ahventen touhua akvaarion takaosassa. Jotain pöllähti yhtäkkiä ilmaan, kun ukko hääti muita kaloja kauemmas. Siellähän oli aika läjä kalanpoikasia! Meinasin takapuolelleni lentää, kun olin ihan varma ettei siitä ahventen kudusta nyt mitään elävää vielä synny, että harjoittelevat varmaan useampaan otteeseen ennen kuin jotain elävää saadaan aikaiseksi. Eipäs sitten ihan mennytkään niin :D.

Ja nämä vanhemmat ovat todella huolehtivaisia. Ei kovin suurta katoa ole poikasparvessa käynyt, edelleen on yhteensä varmaan 50 poikasta. Ihmettelen asiaa, kun olin juuri imuroinut ison kasan jaskaa juuri tuosta kohtaa, mihin ahvenet olivat parkkeeranneet poikastensa kanssa. Eivät varmaan olleet sitten vielä kuoriutuneet. Ehkä. 

Miesparalla on kestämistä. Joutuu katselemaan, kun kuivaan banaaninkuorta patterin päällä (likoeläinviljelmää varten, tiedoksi niille jotka eivät harrasta akvaarioita ;)) ja pistän suodattimen pörisemään saaviin (toisessa altaassa bakteerilääkitys ja yritän sääilyttää hyviä bakteereja tuossa siirretyssä suodattimessa). Ja kohta leikkelen muovipulloja ja virittelen niistä artemiakasvattamon yhdessä ilmapumpun kanssa. Eli jos meille on tulossa kylään, niin tervetuloa hullujen huoneelle, kaikki hiukan oudommat projektit liittyvät ihan varmasti tavalla tai toisella akvaarioihin. Mahdankohan jaksaa ollenkaan keskittyä tulevaan käytävän/makuuhuoneen remontointiin, kun päähän ei ole viime aikoina mahtunut kuin vettä (tai metsästystä)?

On ollut kyllä kivaa seurata poikasparvea, joka näyttää kauempaa katsottuna lähinnä leijuvalta roskakasalta. Tarkemmin katsottuna kuitenkin näkee muutaman millin mittaisia poikasia, jotka ovat väriltään vaalean keltaisia ja muutama pienen pieni raidan alku on jo kyljistä havaittavissa. Vanhemmat ovat kuljetelleet porukkaa pitkin allasta ja siitä kohdasta on sitten muuten muiden syytä väistyä. Kyllä lähtee isoin harlekiinikin, kun ahvenet tulevat tökkimään ja nyppimään. Ja hauskaa oli katsoa, kun toinen vanhemmista kokosi liian kauas eksyneitä poikasin, nappasi suuhunsa ja sylkäisi pihalle samaan läjään muiden kanssa :). 

Eilen sitten yritettiin siirtää ahvenperhe omaan kaksioon, tyhjillä olleeseen n. 50-litraiseen altaaseen. Ei ollut kovin helppo homma. A-W-palstalla sain onneksi erittäin hyvät ohjeet ja pyydystelin poikaset lapolla eli imuroin ne sillä ämpäriin ja siitä sitten vekslattiin ne pikkualtaaseen. Aika lutraamista, kun kaikki vesi ei tietystikään mahtunut altaaseen, vaan sitten piti ensin ylimääräisiä kaadella toiseen ämpäriin ja sitten poikaset pienessä vesitipassa altaaseen (ja "huuhdella" siihen päälle ämpäri vielä uudelleen, kun aina joku pieni jäi pohjalle). Lopulta oltiin saatu suurin osa talteen, katsottiin ison altaan tilannetta, että "taisi sinne joku viisi jäädä, mutta olkoot, siirretään nyt vanhemmat". Ei hittolainen, mikä homma. Ensi kerralla saavat hoitaa alusta loppuun touhunsa isossa tankissa, mulla kun ei ole yhtään lahjoja tuohon pyydystämiseen. Ensin sain jomman kumman haaviin, mutta se rontti onnistui ponkaisemaan itsensä siitä pois. Ei kun uutta yritystä. No sitten sain onneksi toisen pyydystettyä (äiskä jäi haaviin) ja vein pikkualtaaseen. Mutta isukkipa ei suostunutkaan tankista lähtemään. Oli pakko ottaa oikeanpuoleinen iso kanto veks mutta se onnistui aina pujahtamaan jostain kolosta pois. Meni kyllä aina takaisin poikasten luo vallisnerian juureen, mutta ei kun ei... Itse pienessä kohmelossa ja päänsäryn kera koitin ukkoa aikani pyydystää ja sitten meni sekä minulta että mieheltä hermot. Kirosin kuin turkkilainen (kärsivällisyys ei ole hyveeni ja vihaan kalojan pyydystämistä muutenkin yli kaiken), onneksi ei poika ollut kotona niin sai rauhassa pärrätä. Äyskittiin sitten jo toisillemme loppuvaiheessa ja pakko oli luovuttaa, kun suodattimet olivat olleet jo jonkin aikaa pysähdyksissä (altaan pintahan oli vajaantunut huomattavasti kun otin pikkaltaaseen vedet siitä ja tietysti suodattimia ei voinut sitten pitää käynnissä). Ja näihin vesileikkeihin meni siis valehtelematta koko iltapäivä.

Toivon mukaan tämä pikku "avioero" ei nyt sitten ota ahvenia kovasti kupoliin. Hyvin näyttää yksinhuoltajaäiti lastensa kanssa pärjäävän pikkualtaassa ja yh-isä loppujen kanssa isossa. Tosin isällekin taisi jäädä "pari" enemmän kuin 5 hoidettavaksi... veikkaisin että siellä on edelleen 10-15 poikasta mutta hyvin on ahven yksinäänkin pärjännyt. Saa vaan nähdä, heittävätkö poikaset henkensä, kun joudun tänään laittamaan sinne loislääkkeen 2. annoksen. Toivotaan, että kestävät sen.

Yritin aamulla vahdata hienoa "likoeläinviljelmääni" (banaaninkuori lilluu keitetyssä vedessä muoviastiassa keittiössä), mutta minä en kyllä nähnyt mitään liikkuvaa. Katotaan, näkyykö huomenna mitään sen enempää. Laitoin kyllä pikkualtaaseen aamulla todella hienoksi murustettua hiutaletta ja mielestäni muutamat poikaset nappailivat hienoimpia hiukkasia vedestä. Nyt vielä täytyy yrittää sitä artemiaa kasvattaa... toivon mukaan videolinkki yksinkertaiseen ohjeeseen on vielä tallella kotikoneella! 

Toisesta akvaariosta sen verran, että sinne laitoin tosiaan nyt Baktopur-kuurin, kun ei Myxazin tehonnut. Tiesin kyllä entuudestaan, että niin voi käydä, muinoin tuli saatua erittäin huonoja kokemuksia evärutosta... on todella sitkeä bakteeri, toivotaan nyt kuitenkin että tämä lääke tehoa. Sitten ei jää vaihtoehdoksi enää kuin Furanol, joka sisältää antibioottia. Sen jälkeen ainakin saa aloittaa altaan käynnistämisen uudelleen, bakteeriymppeineen kaikkineen. Huoh. Evärutto on kyllä mun akilleen kantapääni, että vihaan sitä tautia. Vaikka liialla jahkailullani sain sen nyt taas tankkiini, että oma vikani, taas kerran. Nyt koko ajan pelkään, että tästä alkaa taas loputon lääkityskierre... toivottavasti ei!!

Mutta kuvia poikasista tulee myöhemmin, mikäli surkealla kameravarustuksellani vaan saan jonkinlaisia otoksia otettua.

Itkun ja hampaiden kiristymisen itsenäisyyspäivä

Jokohan alkaisi taas olla energiaa kirjoittamiseen? Piti tuota matkablogiakin kirjoitella, mutta laiskistuin. Ehkä saan sen jossain vaiheessa aikaiseksi... kirjoitellaan sillä välin, mitä akvaarioille kuuluu. Aloitetaan pienemmästä, alla kuva uudesta "sisustuksesta". Mylläsin tankin maanantai-iltana ympäri ja asettelin kantoja uudelleen (sillä silmällä että jos vaikka joskus saan sinne niitä perhoskirjoahvenia). Tuli aika hyvä, vaikka vielä voisi ainakin noita melalehtiä vasemmasta nurkasta karsia, että saisi vähän tyhjääkin tilaa tuonne viidakkoon. Timo-kala on nyt varmaan kyrsiintynyt, kun ei mahdu yhtä hyvin ison kannon alle piiloon kuin ennen :). Ja taitaa se muuten sittenkin olla uros eikä naaras (?), on nyt yhtäkkiä kehittänyt pitempiä viiksihaituvia... mutta onhan tuolla edelleen piiloja, monnisista ei näy välillä yhtään ainoaa, vaikka niitä on 14 kappaletta. Robertsintetrat on edelleen suosikkejani, todella komeita kun ovat välillä hyvinkin tummanpunaisia ja mustat evät levällään pullistelevat. Näistä en ihan heti luovukaan.

Tähän tuli haettua eilen hiilidioksidinlevitysjärjestelmä, ihan kunnollisine pulloineen, magneetti- ja neulaventtiileineen ja paineenalentimineen. Löytyy myös aktiivi- ja passiivilevitin. Nyt vaan pitäisi ymmärtää, miten niitä käytetään :-O? Kyllähän sain hiukan opastusta noihin, mutta lisää kaivattaisiin. Kenelläkään antaa vinkkiä hyvästä suomenkielisestä sivustosta aiheeseen liittyen?

Ja sitten yleensäkin akvaariotouhuista... eilen tosiaan iski aika itkupotkuraivarimasennusvitutus-kohtaus. Päivä oli kokonaisuudessaan huono muutamaa hetkeä lukuun ottamatta ja koko maailma näytti mustaakin mustemmalta. Eräät kasvihommat ei menneet ihan kuin odotin (tosin sainpa uusia rehuja tuonne isoon, nyt kyllä sitten jo riittääkin kasvihankinnat vähäksi aikaa) ja perheenjäsenten välillä oli kitkaa, loppuehtoosta otettiinkin sitten matsia lapsi vs. kaksi aikuista (ja taisi välillä päivällä olla yksi ottelu aikuinen vs. aikuinen). Jäi sitten Linnan juhlatkin näkemättä... onneksi sentään Frendien jakso (jossa Ross yritti saada uutta sohvaa kämppäänsä) pelasti päivän ja tuli naurettua vedet silmissä. Mutta akvaarioiden osalta iski mieleen synkät kauhukuvat, miten taas alkaa jumalaton tautikierre siitä hyvästä, etten lääkinnyt Turusta ostettuja monnisia kidusloislääkkeellä heti alkuunsa karanteenissa. Ja otti myös pannuun, kun ison altaan vesi on edelleen sameaa ja värjääntyy ruskeaksi heti päivän perästä. Kaiken kruunasi vielä henkihieverissä oleva pikkuharlekiini, joka makasi ajoittain kyljellään liikkumatta virran vietävänä pohjan tuntumassa. Se näky melkein särki sydämeni. Jonkun mielestä nämä on vaan kaloja, mutta kun on uhrannut niille näin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, suree etenkin persoonallisten kalojen kohdalla, kun niille käy kalpaten. 

Mietin hiljaa mielessäni, teenkö aina kaiken väärin? Tiedän kyllä, että kalat pitäisi karanteenata, mutta kun sekään asia ei ole niin mustavalkoinen. Minä en ainakaan selviä karanteenauksesta ilman pienoista nitriittipitoisuutta ja varaa ei ole toisaalta myöskään ostaa joka kerralle jotain Prodibion Start up-settiä (en kyllä edes tiedä, miten ne ammoniumia sitovat kapselit toimivat, onko niistä hyötyä). Pienessä purkissa (n. 54 litraa) tuo tämänkertainen kalastohankintani olisi ainakin ollut lähinnä vain stressaantunutta pienessä karussa altaassa. Siis neonsateenkaarikaloja 15 kpl kaahaamassa pikku allasta ympäri... olisi muut voineet saada levottomuudesta sydänkohtauksen. Ja veikkaan, että noin pieninä myydyt leväbarbit ja harlekiinit eivät muutenkaan kestä siirtostressiä kovin hyvin. Tästä oppineena en kyllä noin pienenä niitä enää halua ostaa.

Ja karanteenasin tosiaan nuo taudintuojamonnisetkin aikoinaan. Silloin kyselin myös palstalta pitäisikö jotain tehdä, kun kidukset punoittivat ja hieroivat itseään. Pääpointiksi tuntui muodostuvan ajatus, että "älä lääkitse, jollet ole varma". Ja näinhän sanotaan myös monessa kirjallisessakin lähteessä... mutta eipä mulla ole aikaa (eikä enää oikein varaakaan) ruveta tutkimaan mahdollisia loisia mikroskoopilla. Mutta ai että olen katunut sitä päivää, jolloin en noita monnisia lääkinnyt "varmuuden varoiksi" tuolloin karanteenissa, kun nyt olen jo varma, että niillä tosiaan oli niitä loisia ja olin silloinkin... opin kuitenkin sen, että PITÄISI VAAN KUUNNELLA OMAA JÄRKEÄÄN (vaikka sitä toisinaan tunteekin itsensä todella tyhmäksi). 

Ei ole enää Seran Tremazolin (ja isommassa HS:n Camacell-lääkityksen) aloittamisen jälkeen näkynyt hierontaa. Ja surkeimman näköinen monninen on selvästi kohentunut. Evät ovat vielä monella monnisella sekundäärisen bakteeritulehduksen jäljiltä repaleiset, mutta mielestäni ovat kuitenkin ainakin lähes kaikilla olleet paranemaan päin. Olen myös pari Myxazin-kuuria antanut, vaikka se nyt ei ehkä tehokkain lääke olekaan mutta ei myöskään tapa hyviä bakteereja altaasta. Ja kaikki muut altaan kalat ovat kyllä pysyneet terveinä koko ajan. Joten ehkä nyt ei vielä kannata repiä pelihousujaan... toivottavasti.

Isossa altaassa tosiaan myös loislääkityskuuri menossa, mutta sen ainakin aloitin tarpeeksi aikaisin, kun näin pari hinkkausta (kun tosiaan taas tein virheen ja siirsin pikkualtaasta tänne kasveja). Kaloista sen verran, että yksi pieni harlekiini viipottaa pitkin allasta, samoin kaksi jäljelle jäänyttä leväbarbia. Timanttinaaras oli tänään taas ruokailemassa käydessään todella tumman värinen, pää oli lähes kokonaan mustan sävyinen ja poskessa loistavat "timantit" erottuivat hienosti. Ahvenet ovat vallanneet jostain tuon isomman kannon takaa reviirin, kun ei niitä juuri näy... ja ovat alkaneet isommatkin kalat väistää näitä tuittupäitä ;). Neonsateenkaarikalat rallaavat ympäri ämpäri allasta, uroksilla on jo kovat kosioyritykset menossa, kun otsat ovat välillä muuttuneet vaaleankeltaisiksi ja niitä esitellään vähemmistönä oleville naaraille. Yksi naaras on jotenkin "rähjäisen" oloinen, mutta pirteä ja liikkuu hyvin, joten olen sen antanut olla. Toivottavasti ei kupsahda. Täytyy muuten harkita vielä sitä kongontetrojen määrää, voi olla että 15 on liikaa.

Ja tässä jaaritusten perään vielä kuvia, altaan päällä nyt miehen kovalla pärräämisellä ja työllä asentamat monimetallit (2x70W) :D.

Elämää ja kuolemaa - sekä loputonta taistelua suodatinten kanssa

No niin, tänään sitten käytiin hakemassa erä 2 kaloja altaaseen. Haimme koko perheen voimin kalat Turun Uudesta Akvaariosta. Onneksi sisäänmenohetkellä ei ollut muita asiakkaita, kun tuntui että oli taas kilometrin mittainen ostoslista ja kyseltävää yms. Ennen tässä tarinassa etenemistä kerron eilisestä suodatinepisodista.

Eilen kokeilimme, miten toinen ulkosuodatin toimii nyt, kun tilasin siihen uuden akselin holkkeineen. Samalla myös putsasimme kummankin ulkosuodattimen kakkaiset (lievästi sanottuna) letkut. Kyllähän lähti töhnää... ja Hobbyn letkuharja oli hajotettava toisesta päästä, kun yritettiin putsata Eccon painepuolen ylimenoputkea (joka siis tekee melkoisen mutkan). No eikös se harja jäänyt sinne mutkaan, eikä tullut takaisin millään... oli pakko vetää koko harja läpi sen jälkeen, kun toisesta päästä oli "kahva" irrotettu. Tässä kohtaa saa ulkosuodatinten kokeneet käyttäjät vapaasti repeillä ;). Mutta tulipahan ainakin letkut puhdistettua, olivat ihan vaan "hiukan" kirkkaampia operaation jälkeen. No, tämän jälkeen lyötiin Classic jalustan sisälle Eccon viereen muovilaatikkoon ja käynnistettiin. Kuulosteltiin ja ihmeteltiin. Vieläkin piti aika kovaa ääntä... No, ajateltiin, että kaipa siellä vielä on ilmaa. Mutta ääni kyllä jatkui koko ajan ja välillä suodatin hörppäsi itsestään ilmaa jostain välistä, kovaa korinaa oli tasaisin väliajoin (ehkä n. 5-10 minuutin välein). Ei tainnut suodatin olla paikallaan tuntiakaan, ennen kuin meni hermot. Revittiin koko systeemi seinästä ja päätettiin sen sijaan kokeilla, miten 2252 toimii imukuppien kanssa. Ja haa, sehän jopa on pysynyt niiden imukuppien kanssa lasissa, ei ole valunut alas, vaikka onkin todella painava mötikkä. Eikä ollut resonanssiääntä, hiukan hurisee mutta ihanan vähän. Ah, sentään jossain onnistuttiin! Ainoastaan se haittasi, että ko. kapistus lykkäsi edelleen aivan liian kovalla virtauksella vettä ulos. Ei muuta kuin suihkuputkea ostoslistalle... Ja tyytyväisyyttä lisäsi se, että nitriitti oli jo laskussa ja 2/3 vedenvaihdon jälkeen erittäin turvallisessa lukemassa.

Tänään sitten suunnattiin jo aikaisin aamulla Turkuun (piti tehdä hätäisiä synttärilahja- ja jouluostoksia Myllyssä ensin). Olimme akvaarioliikkeessä n. puolen päivän aikoihin. Pojat menivät katselemaan kaloja, minä aloin luettelemaan listaltani tarvikkeita... suihkuputkesta aloitin ja ihmettelin, kun sain käteeni samanlaisen suihkuputken kuin tuossa Classicissa on. Kuvittelin jotenkin, että tuohon sisäsuodattimeen on tehty erikseen omanlaisensa suihkuputki. No, eipä siinä sitten mitään, pääasia että jollain saa virtausta vaimennettua. Ja ei kun lisää shoppailua... myös pakasteruokia tuli hommattua paria sorttia, lisää surviaista sekä jonkinlainen "merivesikvintetti", jossa oli neljää eri sorttia ötökkää tms., en muista enää mitä. Pääasia, että kalat saavat vaihtelevaa ruokaa (ostin myös harlekiineille JBL:n Novo-sarjan yleisruokatabletteja). No, tarvikkeiden ostamisen jälkeen valitsin muutaman kasvin, jonkun melalehden, suikeroalpin (hehheh, tätähän suunnittelin saareeni mutten ostaessani muistanut että kyse on samasta kasvista),  sekä jonkun toisen nopeakasvuisen lajin. Älkää kysykö tarkempaa, en kerta kaikkiaan muista kasvien nimiä... ehkä pitäisi ostaa Varjon Akvaariokasvit-kirja :D.

Ja sitten kalojen onkiminen kävi niin nopeasti, etten ehtinyt oikein edes tajuamaan. Tähän kohtaan onkin hyvä kirjoittaa pieni pätkä aiheesta "katso mitä ostat/tarkista tuotteen laatu". Kukakohan muka ehtii oikeasti kaikki kalat tsekkaamaan läpi, kun ostaa enemmän kuin kaksi kalaa kerralla? En minä ainakaan. Myyjä kouhii kalat altaasta pussiin max. 5 minuutissa ja pussi on paketissa puolen minuutin päästä. Sitten kun vielä alkaa tulemaan seuraavia asiakkaita ovesta sisään (kuten tänäänkin), niin eipä siinä kehtaa jäädäkään tuijottelemaan yli 20 kalaa vartiksi. Että se siitä hyvästä teoriasta. Mutta otin nyt mukaani 16 neonsateenkaarikalaa, 3 leväbarbia ja 3 harlekiinia. Harlekiinien osalta tilanne meni niin nopeasti, että kun kävin vielä pikaisesti kalojen oston jälkeen Forexilla vaihtamassa loput forinttini euroiksi, aloin kauhuissani matkalla miettiä, pyydystikö myyjä tosiaan harlekiinit johonkin pussiin. Mielestäni näin 3 kalapussia kylmälaukussa, mutten ollut ihan varma kuitenkaan tässä kohtaa :D. No, kyllähän ne harlekiinit siellä sitten oli ;).

Kotona vasta tuli ostoksiin paremmin tutustuttua. Oi että mutta levikset ja harlekiinit oli pieniä! Eivät ole varmaan 3 senttiä enempää, ihan vauvoja ja minejä. Herttaisia kylläkin. Valitettavasti sitten yksi levis ei kestänyt siirtoa, ja jouduin lopettamaan sen. Samoin kävi yhdelle neonsateenkaarikalalle ja varmaan vielä toinenkin niistä tippuu, on vähän surkean näköinen :(. Sitten ihmettelin kovasti, kun olin kalat vapauttanut altaaseen, että miksi timanttikirjoahven käy sen heikon sattarin kimppuun ja ihan tosissaan. Samoin myös ajoi muita takaa kovin äksysti. Tässä kohtaa ehdin myös ihmettelemään, missä hitossa se toinen ahven taas on, ei ole pariin päivään pyörinyt kuin toinen (naaras) näkyvillä. Mies on pari kertaa sanonut, että se toinen möllöttää oikeassa takanurkassa. Kurkkasin sinne eilen, mutten katsonut kyllä mitenkään kovin tarkkaan. Tänään se kuulemma oli taas siellä ja aloin aavistelemaan pahaa. Ajattelin, että tekee kuolemaa. Hehheh, löytyikin aivan toisenlainen yllätys. Liuskekiven päällinen oli täynnä epämääräistä "röhnää", joka lähemmin tarkasteltuna osoittautui kuduksi! Olin silmät pyöreinä asian vuoksi, kun kalat eivät ole lähellekään täysikasvuisia vielä. Mutta sittenpä selittyi naaraankin vahva raidoitus (ja sukupuoli varmistui) sekä kiukkuinen käyttäytyminen. Tuskinpa tuosta kudusta mitään elävää syntyy, mutta innolla odottelen  seuraavaa yritystä. Taidan lopultakin päästä seuraamaan kirjoahventen perhe-elämää. Minulle kun ei ole ennen osunut kutevaa paria, lähinnä "avioero-/toivottomia" tapauksia.

Miniharlekiinit ja loput kaksi minileväbarbia vaikuttaisivat olevan pirteitä ainakin toistaiseksi, samoin neonsateenkaaret, paitsi ehkä se yksi. Saa nähdä... mutta kun kalat ovat noin pieniä, niin suurin lisäkuormitus bakteereille tulee noista sattareista, en kyllä usko että nitriitin osalta tulee tapahtumaan ainakaan mitään ihan katastrofaalista. Ja mieskin on jo päässyt mukaan akvaariopuuhiin :D. Mutisi jotain jossain vaiheessa, että näköjään hänetkin on vedetty touhuihin mukaan. Hän viritteli suihkuputken suodattimeen ja kokeili, miten se olisi paras altaassa. Koska se on niin pitkä, hän keksi oikeastaan tosi käyttökelpoisen ratkaisun. Suihkuputki yhdistettiin jonkinmoisella pätkällä letkua suodattimeen ja sen jälkeen parilla imukupilla laitettiin suodatinputki päätylasiin kiinni vaakasuunnassa. Tämäkin asettelu hidasti virtausta jonkin verran, joskin voin sanoa että kyllä edelleen tuulee.

Niin ja onko mielipiteitä tuohon Classic-asiaan? Uudessa Akvaariossa epäili, että surina (siis mielestämme se oli häiritsevän kova) johtuisi roottorista. Se kyllä pyöri mielestäni hieman huonosti, mutta en tiedä, haluanko silti vanhaan suodattimeen panostaa enää penniäkään (taikka senttiäkään) :(. Ja sitten on vielä se ilmanottojuttu. Harmittaa niin vietävästi ja roottori maksaa taas ihan kivasti. Olisi tullut halvemmaksi ostaa heti vaan uusi suodatin. Ja rahaa on palanut jo niin paljon tähän projektiin, etten uskalla edes laskea. Joten se roottori alkaa kyllä tuntua kynnyskysymykseltä tässä kohtaa...

Kuulumisia ennen katastrofia

Kirjoitellaanpa hiukan kuulumisia nyt tänne blogiinkin. Kalat olivat hyvin hengissä, kun palasin kotiin Budapestista :). Miehelle tuotti ennen reissulle lähtöä tuskaa tuo ruokapurkkien määrä :D, mutta rajoitin niiden määrän sitten "vain kahteen-kolmeen" per akvaario eli isomman osalta perushiutaleeseen, katkarapupelletteihin ja kasvistabletteihin, pienempään tuli Tetran Discusia, Wardleyn (?) pohjakalanappuloita ja kasvistabletteja. Reissun aikana jopa leväbarbeista isompikin oli oppinut tulemaan murkinalle. Ja näkyipä niilläkin olevan arvojärjestys, pienempi levis sai aika kyytiä ruoka-aikaan eilen. Täytyy vähän jaotella jatkossa sapuskaa eri puolille pohjaa, kun tuntuu olevan kaikista lajeista ne tietyt yksilöt, jotka valloittavat sapuskan. Täytyy tehdä "A-luokalle" ja "B-luokalle" (eli pomoille ja alempiarvoisille) ilmeisesti omat "ruokintapisteensä". 

Nitriitti oli reissuni jälkeen koholla, n. 0,1 tai vähän päälle. Pistin heti maanantaina vettä vaihtoon n. 2/3 ja pidin paastopäivän. Vaikka tiedänkin, ettei 0,1 ole nyt ihan katastrofi vielä, mutta joka tapauksessa vettä olisi pitänyt vaihtaa (kun oli todella ruskeaa) ja vähän se oli mun sielulleni liikaa. En kuitenkaan sentään nyt vauhkoa ihan niin noista arvoista kuin pienempää allasta perustaessani, jolloin vaihdoin paniikissa melkein päivittäin vettä, kun arvo oli  jota kuinkin 0,05 (ja taisi sielläkin muuten kohota tuohon 0,1:een alkuun vaikka oli ihan kalattomasti kypsytetty). Jossain vaiheessa sitten tajusin, että se arvo on ja pysyy siinä 0,05:n paikkeilla, alemmas ei laske (silloinen testi saattoi kyllä hiukan valehdellakin, kun uudet tippapullot saivat tuossa muutamia kuukausia sitten täysin puhtaan 0,0 arvon, kun vanhat pullot näyttivät edelleen lähes 0,05:ttä). Mutta eiköhän se siitä tämän isonkin altaan osalta, kunhan ei kauheasti yli 0,1:n mene tuo nitriitti. Otsikolla tarkoitan sitä, että kun haen lauantaina seuraavan kalakuorman Turusta, niin sitten varmaan olen taas sopan keittänyt ja vaihtelen 300-400 litraa vettä parin päivän välein :-P. Toivon mukaan en, yritetään sitten paastottamalla pitää vesiarvot kurissa. Nyt eilisen ruokinnan seurauksena, joka ei ollut ihan niukka muttei överiksikään vedetty, nitriitti oli siinä 0,05:n ja 0,1:n välillä. Varmaan hiukan laskenut tässä päivän aikana lähemmäs 0,5:ttä, uskoisin.

Kasvisruokaa pitäisi yrittää lisätä, joku nimittäin on rei'ittänyt aika hyvin tammenlehväruohojen lehdet (eikä muuten ole levää sitten yhtään missään, paitsi pikkualtaasta ottamissani pistioissa sinilevää hiukan vaikka yritinkin kasveja huuhdella). Vaikka olen kyllä tähänkin asti joka päivä koittanut noita kasvistabletteja tarjota. Mutta kun ei ole vielä tarpeeksi pitkää "kurkkutelinettä", jolla saisi sen kurkun sinne pohjaan tökättyä. Lusikkaa en ala kyllä 65 cm syvään altaaseen parin päivän välein tunkemaan ja ottamaan pois. Mahtaisikohan puinen kukkakeppi ajaa asiaa? Ehdotuksia otetaan vastaan. 

Timanteilla on edelleen omat tohinansa, uskoisin kyllä edelleen, että mulla on naaras ja uros. Toisella kun on jatkuvasti vahva pystyraidoitus, toisella enemmänkin täplät. Naaras kyllä käyttäytyy eri tavalla kuin vanha naaras toisessa altaassa, yrittää välillä ukolle pullistellakin. Ja poskessa on tummanpunainen "timantti" (vanhalla naaraalla ei tällaista näy) + vatsan takaosassa ollut jo havaittavissa aavistuksen vaaleaa violettia. Olisikohan tästä nyt tulossa kutuhalukas yksilö? Äijä kyllä on yhtä äksy kuin tuo edellinenkin ainakin ruoka-aikaan, mutta katsotaan kun lyön kaikki ahvenet samaan tankkiin. Saavat sitten jakaa aggressioitaan keskenään ja toivon mukaan saavat naaraatkin välillä hengähtää ukkojen kiukuttelulta ;).

Lauantaina olisi tosiaan tarkoitus hakea Turusta parvi neonsateenkaarikaloja (ellei sitten viime metreillä nämä vaihdu pikkukirsikkatetroihin), leväbarbeja muutama sekä harlekiineja pari lisää. 175-litraiseen ehkä myös jotain, katsotaan. Vähän täällä olen sydän syrjälläni, miten vesiarvot kestävät, mutta kun ajallisesti on ehdottomasti paras viikonloppu mulle hakea noita kaloja nyt... ja olen tilannut 5 litran pönikän vedenparannusainetta, joten sitä on ainakin riittävästi tiheisiin vedenvaihtoihin :D. Niin ja samalla tuli sitten tilattua uusi akseli, imukupit 2252:een, puhdistusharja letkujen yms. putsaamiseen (ovat todella ryönäisiä ja meinasin ensin uusia ne kaikki nyt, mutta pihiys iski), kasviravinnetta (Satekin PMDD-liuosta, tuntuu olevan riittoisaa ja hyvää tavaraa) ja varmaan jotain muutakin pikkusälää. Tuntuu, että mulla ei ole ikinä kaikkea tarvittavaa :-S. Turusta pitäisi kalojen lisäksi muistaa ostaa jotain yleisbakteerilääkettä varoiksi, pakasteruokaa lisää sekä ehkä jotain kasvispitoisempaa hiutaletta. Onneksi tulee kunnon veronpalautus, muuten olisin totaalisen konkurssissa. Kolmas erä kaloja tulee sitten varmaan joskus kun tulee, varmastikin menee tammikuun puolelle.

Niin ja tosiaan, kasvejakin pitäisi ostaa! Niitä kun on nyt aika vähän, lumme on muuten kasvanut todella hienosti. Jotain matalaa etualan kasvia pitäisi hankkia ja katotaan nyt sitten, mitä liikkeestä löytyykään. Monimetallitkin ovat tulleet, jippii! Ainoa vaan, että en tiedä, milloin isäni ehtii ne asentamaan. Toivottavasti pian. Tulipa muuten mieleeni, että jos ne tulee suoraan kattokytkennällä (? en edelleenkään tiedä, millaiset valaisimet kyseessä, tulee varmaan olemaan kiva yllätys), niin mitenkähän niiden ajastus onnistuu... äh, pitää kysellä onnistuuko se. Toisaalta harmi luopua vanhoista väliaikaisvaloista siinä mielessä, että pieni 15W:n kasviputki oli todella kiva "iltavalo" toisessa päässä akvaariota. Ja poika tuossa viime viikollakin joka aamu paineli innoissaan väliaikaisvalaisimet päälle. Tykkää muuten myös katsella kaloja mun sylissäni, jos istuskelen akvaarion edessä. Taitaa tulla pojasta akvaarioharrastaja... :D ja onneksi on jotain, jota katsella, alkaa taas stressikierrokset nousta monen asian vuoksi. Akvaariota katsellessa pystyy onneksi rauhottumaan ja unohtamaan murheensa...

Sen verran vielä akvaariosta, että harmittaa tuo veden samentuminen aina parin tunnin päästä vedenvaihdosta. Johtunee varmaankin hiekasta, ärsyttävää. No toivotaan, että joskus kirkastuu... veden värjäytyminenkään ei häiritse niin paljon kuin tämä. Mutta eiköhän tässä jo tullut aika lailla jaariteltuakin. Budapestin reissulta tuli myös mukavia akvaarioihin ja kaloihin liittyviä kokemuksia, niistä kertoilen sitten erikseen, jos saan erillisen matkakertomussivun pystyyn.

Pikkualtaan kuulumisia

Sen verran pikkualtaasta, että sinne olisi lauantaina mahdollisesti tulossa muutama perhoskirjoahven, mutta katsotaan nyt, uskallanko ottaa. Monnisilla on repaleita edelleen pyrstöissä, en tiedä miksi. Toisaalta muilla kaloilla ei ole mitään, joten varma en ole, onko lievää bakteeritulehdusta vai vaan tappelua partamonnin kanssa. Ja ovat tähän asti kyllä parantuneet itsekseen. Seuraan nyt tässä nämä päivät tilannetta ja katson sitten, uskallanko sinne herkkiä perhosia ottaa tässä vaiheessa. Jotain parvikalaa myös sinne tarvittaisiin, mutta ne otan sitten myöhemmin.

Ja olen nyt sopinut hiilidioksidilevitinjärjestelmäkaupoista (magneettiventtiileineen yms. vermeineen kaikkineen), pitäisi sellainenkin hakea tässä lähiaikoina. Jos vihdoin saisi sen pH:n nousun kuriin. Olenpa sitten sen saatuani varmaan palstalla kyselemässä, että "miten tällaista käytetään??" Vaikka saankin toivoakseni myyjältä opastusta, mutta arvatkaapa vaan, muistaako lahopää mitään kahta sekuntia kauempaa.

Kalatko persoonattomia?

No niin, pitää nopeasti kirjoitella kuulumisia ennen reissua. Tankissa kaikki ihan jees, nitriittikään ei ole tosiaan noussut ainakaan vielä, vaikka mulla tuppaa olemaan tapa antaa liian ronskisti ruokaa, kun pelkään kuollakseni ettei pohjakalat saa murentakaan ;). Siksipä annankin vain kerran päivässä sapuskaa ja olen koittanut nyt hillitä itseäni sen suhteen. Saapi nähdä sitten, miten tuo miehen koulutus tuohon hommaan sujuu, ainakin kuulemma pitää merkintälaput tehdä kaikkiin ruokapurkkeihin. Pitää vielä tänään jatkaa "koulutusta", eilen oli alustava katselmus :). Tänään myös pitää vaihtaa vedet kumpaankin altaaseen (hohhoijaa, onneksi iso allas on olkkarissa, voi samalla katsella telkkaria) ja muutenkin tsekata, että kaikki on ok.

Ja alkaa kaloilta jo luonnetta löytymään. Helmirihmoista yksi on ottamassa pientä ylivaltaa, nyppi siihen malliin toista naarasta otsasta, että taitaa arvojärjestys olla selkiytymässä. Isot helmet ottavat aika lunkisti, tosin nirsoilevat hiukan ruuan suhteen, vaikka olen tarjonnut Tetran Discusia (menee kuin häkä kaupaksi toisessa altaassa), Tetran perushiutaletta ja New Life Spectrumin värejä voimistavaa perusraetta. Mutta eiköhän se makuaisti näihin ruokiin totu jossain kohtaa... syytä olisi ainakin. Pienemmät ovat kyllä käyneet pohjakalojenkin tableteilla ja rakeilla ruokailemassa, eli niille kyllä kelpaa. 

Pikkutimantti (ukko ihan varmasti käyttäytymisestä päätellen) on ottanut jo vahvan raidoituksen itselleen ja vallannut vasemman puoleisen kanto-/kivirykelmän reviirikseen. Jopa pikkurihmikset saa kyytiä. Harrikat, muut isommat kalat ja partis (vaikka on pieni, niin tuntuu silti jo omaavan tietynlaisen partisauktoriteetin :D) ovat kyllä liian kova pala. Ja (oletettavasti) naarastimantti saa tietysti kyytiä. Eli aivan samaan malliin mennään kuin vanhojenkin ahventen kanssa. Ja timanttikirjoahvenetko muka lällyjä? Säikkyvät kyllä helposti ohikulkevia ihmisiä, mutta toisiinsa nähden tuntuvat omistavan melko kipakan luonteen, ainakin nuo ukot. Tosin itselläni kaikki kirjoahvenet ovat olleet samaa sarjaa, ukot antaa akoille kyytiä eli ovat tyypillisiä kirjoahvenia. Alan ymmärtää, miksi pitäisi ensin ottaa porukka ahvenia (sanoisin oman kokemukseni perusteella, että melkein mitä tahansa ahvenia) ja antaa parin/parit muodostua itsekseen ja sitten lahjoittaa/kaupata loput toisille harrastajille. Toivotaan nyt, että nuo 4 timanttia muodostaisivat edes yhden parin. Ja kun toisaalta sitten ainakin timantit kaipaavat lajitovereitaan siten, että voisivat kohdentaa aggressioitaan muitakin kuin sitä naaraspariaan kohtaan. Eli itse olen päätynyt tulokseen, että ahvenia saisi aina olla pieni porukka. Ainakin punatimanttikin rauhoitti kummasti pienemmän altaan tilannetta. En ole vielä isoja ahvenia siirtänyt altaaseen, antaa nyt pienten ensin kasvaa vähän aikaa (tosin vain vähän, jos puolentoista viikon päästä aion hakea perhoskirjoahvenia pienempään altaaseen). Saavat sitten selvitellä keskenään pohjaosaston herruutta.

Harrikoista ainoastaan pienin on jollain asteella ollut ruuasta kiinnostunut. Kaksi isompaa senkun koheltaa ympäri ämpäri. Ja eilen illalla kuului ihan selvää naksutusta! Ei voinut tulla muualta kuin harlekiineista se ääni, koska ääni kuului muutaman sekunnin ja sitten loppui. Jotkut ihmiset sanovat, että kalat ovat persoonattomia lemmikkejä, kun ei niitä voi edes ottaa syliin ja silittää tms. mutta eivät ne kyllä ole. Ainakaan näiden lajien edustajat. :)

Tällaisia havaintoja tähän asti, katsotaan miten tilanteet jatkuvat. Ja pitää myös raportoida reissun jälkeen, millainen Budapestin eläintarha oli sekä mahdollisesti myös Tropicarium, jos vaan sinne ehditään.

Mielenrauha katkenneesta akselista huolimatta

Tänään kalahommat jatkuivat uusin voimin. Hyvin nukuttu yö auttoi asiaa ja hermoihinkin oli taas tullut lisää pituutta. Ensi töikseni aamupalan jälkeen sammutin ulkosuodattimen (sen Classicin, jonka kanssa eilen tapeltiin), vein pesuhuoneeseen ja avasin. No eipä ihme, että surisi... sieltähän oli roottorin akseli poikki! Että harmitti. Akvaarioon.fistä kyllä saisi tilattua uuden akselin, mutta kun vähimmäissumma tilauksessa on 20 e ja postikulut 7,5 e, niin päädyin laittamaan ostoilmoitusta palstalle, jos jollakin sattuisi vaikka olemaan sellainen jemmassa. Kun nyt ei tosiaankaan ole varaa ostaa enää yhtään mitään ennen joulukuun alkua, vaikka vedenparannusainetta yms. taas jo tarvittaisiinkin. Onneksi nyt pärjäillään kyllä ihan hyvin yhdelläkin ulkosuodattimella ja sisäsuodattimella. Kaivelin myös akvaarion mukana tulleita romppeita ja löysin sieltä toimivan ilmapumpunkin. Nyt siis on ilmastinkin käytössä, kun veden pintaliike on kumminkin aika rauhallista eikä happea liukene ehkä tarpeeksi.

Kaveri toi aamulla oman partiksensa meille ja pulautin sen altaaseen. Kyseessä siis aika pieni sintti vielä, mutta partahaituvat jo kasvavat, joten ehkä se tosiaan on uros. Se on viilettänyt pitkin allasta reippaasti koko päivän, mutta eiköhän se siitä laiskistu kun kasvaa :D. Ja harlekiinit... ne olivat eilen ihan adhd-tapauksia. Vetivät altaassa sellaista rundia, että apua. Ihan koko altaan pituudelta ja leveydeltä sekä taukoamatta. Tänään on hieman rauhallisempi meininki ollut, mutta naurulta ei voinut välttyä, kun kaverit jyräsivät toisen pikkutimantin ja partamonninkin jossain vaiheessa alleen tohkeissaan (nämä tosiaan jäivät kirjaimellisesti harrikoiden alle, kun harrikat viilettivät pitkin pohjaa etulasin tuntumassa). Ja niillä on melkoinen kokoero, yksi on todella reippaan kokoinen jötkäle, yksi on todella minimaalinen ja yksi on siltä väliltä. Näistä siis ainakin tunnistaa, kuka on kukakin. Pienin on kuulemma jäänyt vähälle ruualle, kun isommat ovat vieneet sapuskat. Tänään näytti kuitenkin ainoastaan pienin olevan kiinnostunut ruuasta ja sai vetää katkarapupellettiä mahansa täyteen :). Toivottavasti nitriitti ei kohonnut ruokinnan seurauksena, pitää vielä mittailla.

Eilen ennen ruokintaa se oli edelleen 0,05 ja se on ihan ok. Ei ole ihan se ihanteellisin arvo, mutta tuossa se keikkui pienemmässäkin altaassani monta kuukautta, ennen kuin painui ihan nollille. Joten jos vaan tuossa pysyy, niin hyvin menee. PH oli nyt 6,9 eli hanasta on tullut perjantaina (vaihdoin silloin puolet vedestä) hiukan vähemmän hapanta vettä kuin viimeksi. Mutta pääasia, että pH ei ainakaan nouse!

Nyt ovat alkaneet leväbarbitkin rohkaistua ja tulevat hiukan paremmin esille, samoin rihmakalat. Tänään tuntui, että työ alkaa vihdoin kantaa hedelmää. Ensin katselin aikani pienempää allasta, kun ruokin kaloja. Uudet monniset eivät tulleet vielä syömään mutta nyt illemmalla ne jo painelivat muiden mukana pitkin lasia (kaverillani nämä olivat jo kuteneet etulasin täyteen, ja yksi hänen monnisistaan on niin läski etten voi edes sanoin kuvailla!), joten lieneekö kutua pian odotettavissa...? Sitten ihastelinkin uuden altaan asukkeja, kun annoin niillekin sapuskaa (yritin olla maltillinen, mutta voi olla että siltikin meni hiukan liikaa). Tähän ihasteluun meni varmaan tunti yhteensä. Mutta nyt tuli tunne, että kyllä se tästä! Istuttelin myös lisää kasveja ja alkaa jopa allas näyttämään jonkinlaiselta. Nyt vaan toivoisin, että vesi alkaisi kirkastumaan, jotta näkisin kauniit rihmakalatkin paremmin. No, vedenvaihto kerrallaan. Seuraava vaihto pitääkin tehdä jo tiistaina, kun torstaina lähden Budapestiin muutamaksi päiväksi. Saa tuo mieskin opetella alkuviikosta ruokkimaan kaloja ;). Kunhan ei ruokkisi liikaa... 

No niin, tässä taas paljon löpinää tälle erää. Lisäksi vielä muutama kuva, olkaapa hyvä. Taisi tunti mennä, kun oli kerta kaikkiaan pakko käsitellä noita hiukan, kameralla kun ei saa hyviä kuvia lainkaan... eikä noitakaan kuvia ole viimeiseen asti hiottu (kun saan kuvankäsittelyä tehdä enemmän kuin tarpeeksi töissä) ja käsitelty on kalibroimattomalla kannettavan näytöllä, mutta jos ne nyt olisi hiukan siedettävämpiä.

Vasen reuna

 Oikea reuna

 Harlekiinit, isoin ja pienin

 Helmirihmat, naaras on todella pulskassa kutukunnossa

Lumme tuolla keskellä kuvaa kannon alla, näkyy juuri ja juuri...

Akvaarion keskiosaa. Tästä nyt näkee tuon yhden pahan silikoniraidan tuossa lasin keskellä.

Vasen takanurkka on tuntunut olevan kovin ruuhkainen. Siellä on välillä lähes koko altaan kalasto...

Kalakierroksella Kangasala-Tampere-Vesilahti

No niin, aika kertoilla hiukan viikonlopun kuulumisia. Nyt allas on saanut ensimmäiset asukkaansa. Lauantaina lähdettiin heti aamulla yhdeksän maissa kohti Kangasalaa, josta ensimmäiseen ämpäriin napattiin mukaan 3 harlekiininuoliaista, 2 isoa leväbarbia ja 2 intiaaninsulkaa (tarkoitus oli viedä inkkarit kaverin altaaseen). Sieltä porhallettiin Tampereelle Akvaariokalaan, paikalla oltiin 8 yli 11 ja oli omistaja hiukan myöhässä, menimme samalla oven avauksella sisään. Olimme siis varmasti ensimmäiset asiakkaat :). Ja mitä bongasinkaan ensimmäisestä altaasta, joka osui silmiini... timanttikirjoahvenia koko allas täynnä! Vieläpä punasilmäistä värimuotoa. Siinähän se tuli, ensimmäinen "heräteostos". Tai eipä sitä oikeastaan sellaiseksikaan ihan puhtaasti voi sanoa, kun olin jo ajatellut että otan timanteilleni kavereita, kun en ole saanut niitä myytyä. Huomasin nimittäin punatimanttiahvenen myötä, että ukko suhtautuu nyt jonkin verran suopeammin myös naaraaseen, kun on joutunut toteamaan, että ei olekaan koko altaan kunkku enää. Toisin sanottuna kaverit tekevät timanteille hyvää ja 500 litraan mahtuu takuulla 4 timanttikirjoahventa. Punatimantillekin olisi tiedossa uusi koti Riihimäellä, en vaan tiedä, miten tuon kalan sinne saisi kun en itse siellä päin liiku. No, ehkä jossain vaiheessa saan kyydin kalalle. Mutta takaisin aiheeseen. Mukaan tarttui Akvaariokalasta sitten ne helmirihmat, joita menin hakemaan eli 3 naarasta ja yksi uros. Lisäksi huomasin pikkuruisen lumpeen taimen kasvialtaassa, ostin sitten senkin kun olen tiikerilummetta havitellut. Tämä lumme ei kuitenkaan ole tiikerilumme, vaan "joku uutuus". Todella kivan näköinen, kirjava lehti ko. kasvissa (näkyy tuossa   toisen tämän päivän tekstin kuvassa joten kuten). Saa nähdä, millainen siitä tulee, jos vaan saan pidettyä sen hengissä. Enpä sitten muuta enää ostanut kuin katkarapupellettejä uusille rakkaille harrikoilleni (ja meinasin sitten pyörtyä kassalla, kun summaksi tuli kuusikymppiä). Ne ovat kyllä jo täysin vieneet sydämeni ja jopa mies on niistä innoissaan :).

Liikkeestä lähdimme kohti Vesilahtea. Siellä olikin aika onginta edessä, kun piti saada "noin" 10 kpl kuparimonnisia (lopulta taisi olla 12 kpl), intiaaninsulkia jonkinlainen parvi, partamonni ja muistaakseni 15 kardinaalitetraa pyydystettyä. Sekä tietysti pääkohteeni, kuteva helmirihmapariskunta, joka nyt oli helpoin nakki. Lopulta olivat kaikki kalat kolmessa ämpärissä ja matka kohti kotia saattoi alkaa. Huomautettakoon tässä välissä, että itselleni noista kaloista tuli vain helmirihmat ja 4 monnista, loput menivät kaverille. Naaraspartamonnin piti alun perin tulla mulle, mutta tehtiin kaverin kanssa vaihtarit, kun hänellä oli jo ennestään naaraita altaassa ja halusin päästä uroksesta eroon... piti sitä sitten kaveria jeesata, ettei ole 100 partista hetken päästä altaassa :D. Ja sanottakoon näistä kaloista vielä, että kaikki ovat todella mahtavassa, isossa ja paksussa kunnossa! Ilkalta ostamani helmirihmapoikaset on ihan rääpäleitä näihin verrattuna. Samoin monniset olivat todella ison kokoisia. On selvästi kaloja hoidettu isolla sydämellä.

Kalat tulivat kotiin hyvässä kunnossa, ainoastaan Kangasalta saamani kaksi inkkaria olivat heittäneet henkensä :(. Olivat kyllä ilmeisesti aika ikääntyneitä, joten ei ihme, jos eivät kestäneet kuljetusta. Annoin kalojen olla ämpäreissä jonkin aikaa, lisäilin välillä vettä ja samaan aikaan istuttelin lummetta ja Kangasalta saamiani kasveja akvaarioon. Ja säädin yhtä sun toista muutakin, taas. Sitten jossain vaiheessa vapautin kalat altaisiin (monnisethan menivät tuohon pienempään joukon jatkoksi) ja aloin pelaamaan tuon toisen ulkosuodattimen kanssa. Kokosin Installation Settiä, vaihdoin uutta letkua vanhan ryönäisen tilalle (kaikki noista letkuista pitäisi kyllä vaihtaa kumpaankin suodattimeen kun ei niitä ole viitsitty putsata, mutta nyt juuri se ei ole mahdollista) ja sitten yritettiin käynnistellä. Aloin kiristellä hampaita, kun ei ollut yhtä helppoa kuin Eccon. No, oma mokahan oli jättää suihkuputken päähän se nasta, joka olisi pitänyt ottaa suodatinta ilmatessa pois. Se kun napattiin veks, niin alkoi sujuakin paremmin hommat. Paitsi että suodatin alkoi pitämään melkoista surinaa! Olin jo muutenkin tässä vaiheessa ihan loppu, kello oli jo suunnilleen puoli seitsemän ja pinnani oli taas kerran katketa. Alkoi tuntumaan, että onko tämä enää mikään harrastus, kun vetää itsensä ihan piippuun kalojen takia. Stressikäyrät olivat lievästi sanottuna tapissa. Annettiin kuitenkin suodattimen surista. Painelin itse kuuntelemaan Nightwishin Storytimea, se sai rauhoittumaan sen verran, että jaksoin mennä saunaan. Lauteella makaaminen helpotti kummasti oloa!

Enpä sitten ehtoolla mitään enää tehnyt akvaarion hyväksi, vaan koitin lähinnä rentouttaa itseni parilla viinilasillisella, sipseillä ja leffalla. 

Sauna, viina ja terva (sekä elämää akvaarioon) - tai tauti on kuolemaksi

No niin, jos pari sanaa ehtisi tässä kirjoittelemaan viikon tapahtumista. Tai tapahtumista ja tapahtumista, lähinnä ollut pientä nyppimistä. Sunnuntain kiukkuisen täyttämisen jälkeen on joka päivä tullut jotain puljailua tullut tehtyä. Alkuviikosta uitin itseäni puoliksi altaassa, kun istuttelin kasveja. Voin sanoa, että lienee maailman surkuhupaisin näky, kun tällainen n.156 cm pitkä naisihminen yrittää istuttaa 65 cm korkeassa altaassa kasveja takanurkkaan, etenkin kun allas on TÄYNNÄ. Samoin tuli muljailtua kiviä vähän edes tyylitellymmän näköiseksi, vaikka eihän tuosta tyyliteltyä saa ennen kuin nuo pyöreät kivet saa tuolta veks. Kaadoin tänään myös vasemman puoleisen kannon lappeelleen, kuten alun perin on tarkoitus. Saa sitten kalat enemmän piilopaikkoja. Ei se ole tuolla pohjassa vielä siten kuten oli alun perin tarkoitus, mutta siirrellään niitä kantoja sitten, kun pysyvät ilman painoja pohjassa.

Aika surkean näköinen allas oli kaiken kaikkiaan viikolla, aivan samea ja sitten vielä vesi värjääntyi, kiitos kantojen, ruskeaksi. Äsken vaihdoin n. 50 % vedestä ja nyt näyttää taas hiukan paremmalta. Josko se siitä kirkastuisi viikko viikolta. Kannot tietysti värjäävät vettä vielä pitkään, mutta pH on, LUOJAN KIITOS, pysynyt vakaasti n. 6,7:ssä. Ihanaa, kun pH on ja tanittaa samassa lukemassa, eikä nouse päivä päivältä kuten toisessa altaassa. Tai että kannot olisivat laskeneet sen liian alas. 

Vaihdoin vettä jo senkin takia reippaasti, että olen tainnut hieman runsaalla kädellä heitellä hirvensarvisuolaa altaaseen. Nitriitti on kyllä pysynyt kiltisti alle 0,05:n koko ajan mutta ammonium näytti hiukan liikaa, tosin oli todella vaikeaa tulkita sitä testiä, kun testiveden värin sävy oli paljon kirkkaampi kuin mittaliuskan. Olenkin tässä taas mittaillut joka päivä ammoniumia, nitriittiä ja välillä nitraattiakin. Nitraattia on ihan aavistuksen verran, sen verran että sitä voi sanoa syntyneen, mutta taitaa tuo parit kasvit imaista senkin vähän itseensä saman tien. Kannoissa on nyt ihme höttökerros päällä, mutta sehän tietääkseni kuuluu uuden akvaarion kuvioihin. Suren, etten saa tuonne nyt huomenna kuin kaksi leväbarbia hankittua, kun hiukan on tuota levääkin kertynyt, mutta onneksi ei sentään ole valoisin vuodenaika menossa. Ehkä siis pärjään kahden miehityksellä hetken ;). 

Kasveja ei edelleenkään ole kovin paljoa, kun ei ole juuri kukaan tarjonnut vaikka on ostoilmoitusta A-W:ssä :(. Luulisi sentään jotain peruskasveja joltain irtoavan ja kun voisin niitä hakeakin tässä Turun ja Tampereen suunnalta, kun muutenkin on niille nurkille asiaa. No, pitää kaiketi sitten ostaa joulukuussa joku kauppa tyhjäksi, että saisi vähän eloa maisemaan. Vaikka en samanlaista viidakkoa aiokaan altaasta tehdä kuin tuo pienempi on. Monimetallivalaisinten pitäisi tulla jossain vaiheessa, ei oikein ole tarkkaa tietoa, että milloin. Ehkä ensi viikolla tai seuraavalla.

Huomenna tosiaan olisi suunta ensin Kangasalle hakemaan paria leväbarbia ja harlekiininuoliaisia (näistä olen niin innoissani), sitten akvaariokauppaan Tampereelle hakemaan parit helmirihmat (katotaan vaan, niin tyhjätaskulta alkaa löytyä rahaa kun näkee kaikkea kivaa ;), onneks ihan mahdottomiin heräteostoksiin ei pysty) ja sitten Vesilahdelta tulee myös hiukan kaloja. Kivaa saada altaaseen jotain elämää. Seuraavan satsin haen sitten joulukuun alussa ihan kaupasta. Katsotaan että mitä silloin sitten tulee, ehkä pari harrikkaa (eli harlekiinia) lisää ja sitten tetroja (kumpaan nyt sitten päädynkään), sekä ainakin niitä leväbarbeja.

Kalaston osalta olen pysymässä suunnitelmassa. Ainoastaan ajattelin sitten, kun saan siirrettyä nuo timanttikirjoahvenet tuolta pienemmästä isoon, että otan sitten lisää noita timantteja, kun eivät kerran käy kaupaksi. Saa sitten ukkokin purkaa aggressioitaan tasaisemmin (sen olen nimittäin huomannut, kun punatimantti tuli tuonne, on saanut naaras olla paremmin rauhassa). Pieneen altaaseen otan sitten tilalle perhoskirjoahvenia ja varmaan joko juovakardinaalikaloja, rubiinitetroja tai kardinaalitetroja. Saisi ne nitraatitkin siellä vähän nousuun, kun nyt on lukemat koko ajan liian alhaalla. Senpä takia altaassa onkin (näin luulisin) ihan hieman sinilevää (?), ei paljoa mutta hiukan.

Viikonlopun askareissa kalojen hakemisen lisäksi olisi myös käynnistää toinen ulkosuodatin (nyt kun hain tänään isomman vadin, johon molemmat pöntöt mahtuvat) sekä äidin lasinsulatus-/leikkausvermeillä koitetaan sunnuntaina ottaa hiukan kansilaseista pois, niin saadaan kaikki lasit käyttöön. Nyt menee sähköjohtoa, ulkosuodatinletkua yms. niin, ettei voi pitää kaikkia kansia.  Kuvia koitan ottaa sitten taas viikonloppuna. Ja huilatakin pitäisi, kun flunssa perkule meinaa tulla takaisin! Ehdin mä viikon olemaankin kunnossa antibioottikuurin ja 3 viikon sitkeän flunssan/jälkitautien jälkeen... Ja on muutenkin ollut ihan puhki tämän viikon tuon jatkuvan puljailun takia. Toivon mukaan tämä raataminen altaan kanssa tulee vielä palkituksi...:-P Huomenehtoolla ehtii sitten (ehkä) huilaamaan. Ei muuta kuin saunaa, viinaa ja tervaa ja akvaarion elämä ihailua... ;) sekä Nightwishin uuden sinkun Storytimen kuuntelua!

Raskas isänpäivä

Kyllä meni isänpäivä vähän toisella tavalla kuin olin ajatellut... piti parissa tunnissa laittaa altaaseen vettä ja alkaa kypsyttelemään sitä BioDigest-bakteerivalmisteella ja hirvensarvisuolalla, mutta eihän se nyt tietenkään niin mennyt. Perjantai-illalla lopetin yhdentoista aikaan illalla kivien ja kantojen nypläämisen, kun tuntui ettei ne vaan menneet hyvin. Ennen perjantai-iltaa olin jo myöskin koittanut löytää järkevää sisustusratkaisua siinä onnistumatta. Perjantai-illallakin homma jäi kivien osalta kesken ja päätin jatkaa "nopeasti" loppuun sunnuntaina.

Ja sun pah. Kymmenen jälkeen aloitin ja vähintäänkin tunnin verran tuli taas pyöriteltyä kantoja ja kiviä. Alkoi jo tässä kohtaa pinna kiristymään. Lopulta päätin, että nyt saa olla, olin jopa saanut suht hyvän liuskekiviluolan rakenneltua tuon oksamaisen kannon alle, ja yleensäkin kannot olin saanut nyt niin, että pohjalle jäi myös tyhjää, vapaata tilaa ja toisaalta sijoitettua ne niin, etteivät olisi liian symmetrisesti. No mutta, sittenhän se varsinainen ilo alkoi, altaan täyttö! Tiesin kyllä, että kannoista ainakin 2/3:sta kelluu, mutta kuvittelin jotenkin saavani tilkittyä ne pohjaan liuskekivillä. Hahahhahah, niin varmaan... kun vettä oli noin 1/3, alkoi ensimmäinen kanto kellua. No, sen sain vielä pysymään joten kuten liuskekivien kanssa pohjassa. Mutta sitten kun oli taas muutama kymmenen litraa valutettu lisää ja vedenpinta noussut taas muutaman sentin, lähti seuraava kanto liikkeelle. Sitten alkoikin jo tulla hiki (tuskasta). Piti lähteä takapihalle kukkapenkistä hakemaan kiviä. Hain yhden. Hetken päästä hain toisen. Ja kolmannen. Lopulta mies haki vielä 3 tai 4 siihen lisää. Jossain vaiheessa taisi suurin piirtein kaikki kannot olla nousseet irti pohjasta. Sitten kun samaan aikaan (3-vuotias) poika oli ihan mahdoton, puhua pölpötti koko ajan ja taukoamatonta kyselyä "MIKSI" ja "MIKSI teet sitä ja tätä", sääti omiaan ja koko ajan teki jotain, alkoi pahasti leikkaamaan kiinni. 

Allas täytettiin varmaan 5 osassa, kiitos noiden helvatun kantojen. Vaikka niitä olin uittanut jo saaveissa ja ovat luonnossakin jo vettyneet, ovat silti sen verran kuivia, että eivät pysy pohjassa ilman painoja. Nyt allas on sen näköinen, kuin dinosaurus olisi käynyt munimassa siellä pitkin poikin... isoja, pyöreitä kiviä hiukan joka puolella ja todella pöljissäkin paikoissa. No, ei auta. Pitää keksiä jotain parempaa jossain vaiheessa. Tähän osuuteen meni sitten varmaan kauheasti valehtelematta 3 tuntia. Rasittavaa kantojen kellumisen lisäksi oli myös se, että tuolta keittiön hanasta tulee aina 2 ekaa minuuttia ihan minkä lämpöistä vettä tahansa. Eli aina kun hanan sulkee välillä ja aloittaa täytön uudelleen, niin saa taas 5 minuuttia säätää että saa sopivan lämpöistä vettä. 

Hermot olivat iltapäivällä täysin loppu ja karjuin välillä melkein kuin leijona perheen miesjäsenille. Miestä juoksutin poraamaan ulkosuodattimen imuputkeen reikää, laittamaan kosteusvahtia kuntoon, hakemaan kiviä, pitämään letkusta kun itse tein jotain muuta, jne. jne. Taisi koko perheellä olla hermot riekaleina siinä vaiheessa, kun lähdettiin mummolassa käymään puoli viiden aikoihin :-P. Ihan sanoinkuvaamaton päivä... sitten vielä sisäsuodatin piiputti alkuunsa. Oli kyllä varmaan oma vikani kun huuhtaisin sitä ennen altaan täyttöä eikä varmaan moottoriosasta olleet kaikki osat ihan paikallaan... alkoihan se sitten illalla mummolareissun jälkeen pelittämään, kun kokosin uudelleen. Mutta se oli kyllä viimeinen pisara kaiken säätämisen jälkeen ja kun sitten alkoi olla kiire jo isänpäivän vierailulle. Ja minua kun harmittaa, että joku ongelmanratkaisu jää kesken... 

Eräs ongelma kyllä on vielä, vaikka suodatin nyt hyvin toimii muuten (vähän liiankin hyvin, puhaltaa todella reippaasti vettä): erittäin rasittava resonanssiääni. Tuo sisäsuodatin roikkuu akvaarion laitaan kiinnitettävissä pidikkeissä ja se aiheuttaa sitten tuollaisen rasittavan surinan. Olen koittanut vääntää ruuveja kireämmälle (pidikkeestä, en päästäni, muuten olisi ruuvi jo katkennut), löysemmälle yms., mutta mikään ei auta. Mikäli en saa tuota korjattua, niin todennäköisesti suodatin vaihtuu Fluvaliin. Ei hermot kerta kaikkiaan kestä tuota ääntä. Että jos jollakulla on tuohon joku niksi, saa ehdottaa.

Että rankkaa on akvaarion kuntoon laittaminen. Ennen mummolaan lähtöä heitin vielä altaaseen muutamia kasveja nykyisestä akvaariosta sekä BioDigest-ampulleja ja hirvensarvisuolaa siten, että ammoniumia olisi n. 2-3 mg/l (en kyllä mitannut silloin, että mitä tuli arvoksi). Arvioin, että se ehkä riittää, kun ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea eräältä harrastajalta muutama kala. Tai parista paikasta, saa nyt nähdä. Ei kuitenkaan tulossa heti mitään tungosta. Illalla ammoniumin pitoisuus oli jo 0,1 ja tänään mitattuna lähellä pienintä arvoa, 0,05:ttä. Nitriitti oli tänään alkuillasta aavistuksen koholla (0,05:n alapuolella hiukan) ja nitraattiakin oli ihan aavistuksen verran.

 Heitin nyt tänään suunnilleen samanlaisen ammoniumsatsin (hss:ää ja vähän kalanruokaa) menemään ja arvoksi tuli sen jälkeen 0,2. Nyt sitten katsotaan, nouseeko nitriitti vielä ja päätetään sitten sen mukaan, miten toimitaan. Kirjoittelen siitä sitten taas enemmän myöhemmin. Nyt en jaksa... olen täysin loppu tänäänkin, kun ensin vaihdoin vedet pikkualtaaseen ja sitten pluttasin vielä tuolla isossa ja istuttelin muutaman kasvin lisää ja yritin järjestellä kiviä hiukan. Kas tässä jotain kuvia (kuten taas näette, Canonin uudella pokkarilla ei todellakaan saa edes välttäviä kuvia, vähän koitin käsitellä mutta energia ei riittänyt kovin suureen peukalointiin).

Nyt on loputkin rahat mänt!

Sydän itkee verta. Taas meni neljäkymppiä... loppuuko tämä rahanmeno koskaan? Nyt kyllä ei oo varaa ostaa kerta kaikkiaan enää yhtään mitään. Tämä rahantuhlaus johtui tänään saapuneesta lähetyksestä. Zooplussasta tilatut tavarat olivat tulleet päivällä. Ei kun innolla laittamaan suodattimia kuntoon...

Ulkosuodatinten TÄYTTÖ uusilla suodatinmateriaaleilla olikin varsin helppo nakki, mutta annas olla kun piti letkupuolelle mennä... olihan mulla kummankin ulkosuodattimen käyttöohjeet tulostettuna, ja Eccon osalta kaikki meni suht hienosti (mitä nyt vahingossa liitin ensin Classicin (2215) toisen letkun siihen), mutta Classic... AAAARGH. Sinänsähän vaikeuksia ei varmaan olisi tullut, JOS mulla olisi ollut kaikki tarvittavat osat eikä yhtään mitään ylimääräistä. Mutta kun sain akvaarion mukana vielä Classic 2217:n, josta on kuulemma ainoastaan kannen pidikkeet rikki, niin alkoi arpominen letkuissa. Olihan toki tuossa 2217:ssa paksumpaa letkua, mutta kun kolme ulkosuodatinta, irrallisia letkuja läjä (joista osa ei tuntunut sopivan minnekään pituutensa tms. puolesta), alkoi pään raapiminen ja hermojen kiristyminen. Jossain vaiheessa oli pakko todeta, että joko olen hukannut jotain osia tai sitten en ole niitä saanutkaan. Ongelmia tuli siis 2215:n imuletkun kanssa. Mulla oli jäljellä kaksi letkun pätkää, joista toisessa oli kyllä imuputken näköinen kaari, mutta kun letku oli liian lyhyt ylettyäkseen edes altaan reunalle asti, siivilä puuttui ja toisaalta hanat eivät sopineet toisiinsa, niin oletettavasti joku letkun pätkä nyt sitten puuttui välistä. Ehkä. Toinen jäljellä olevista letkuista oli OLETETTAVASTI joku vanha Installation Set, mutta oli niin törkyisen näköinen, että huh. Vai olikos se sitten tässä letkussa, jossa oli hana yhteensopimaton ulkosuodattimen imuputken pään kanssa? Niin se taisi olla... olen jo täysin sekaisin itsekin. Voin kertoa, että jossain kohtaa teki mieli heittää ulkosuodattimet ikkunasta pihalle. Tai sitten mä vaan olen liian vähällä aivokapasiteetilla varustettu.Käyttöohjeessa vielä sekoitti se, että yhdessä kuvassa oli normaalin näköinen imuputki siivilöineen, mutta toisessa sitten taas tällainen Installation Setin tyyppinen putki. Ja kun mulla oli molemmat, jotka eivät täysin sopineet suodattimeen... WHAT???? Kyllä siinä mieskin jo sitten totesi, että jotain taitaa puuttua. + tuli todettua, että yksi o-rengas (eli tiiviste hanoissa) oli poikki. 

Sitten tämän episodin jälkeen, koko olohuone täynnä rojua, pahvilaatikkoja sun muuta, asentamaan sisäsuodatinta. Vähän aikaa kirosin sitäkin raskaasti (mielessäni pääasiassa), kun oli tuhannen nippeliä ja nappelia askarreltavana ja liitettävänä johonkin toiseen nippeliin. Mietin, että kauanko mahtaa mennä, että joku osa on hukassa, kun pojan piti tietysti tulla uteliaana katsomaan, mitä se äiti häärää... No, tämä meni nyt sentään huomattavasti vaivattomammin ja suodatin killuu nyt mallin vuoksi akvaariossa. Pitää kyllä vielä huuhtaista siitä pölyt pois... tuli aika massiivinen (kyseessä siis Eheimin 2252 ja siihen lisämoduuli), mutta jos nyt ei suodatustehot riitä, niin saa olla riittämättä. Räpellyksien jälkeen askartelin vielä taustan bitumipaperista. Hermot oli taas mennä, kun tuo meidän ainut läpinäkyvä teippi on todella surkeaa. Mutta nyt on niin paljon teippiä vedettyä, että toivottavasti kestää siihen asti, että saa hommattua kunnon Scotchia.

Ja vielä tuosta sydämen vuotamasta verestä... akvaarioon.fistä tilasin nyt sitten Installation Set 1:n (uusi imuputki imukuppeineen ja siivilöineen olisi tullut maksamaan melkein saman verran), letkua pari metriä, imukupit Eccon suihkuputkeen (olivat kovettuneet) sekä o-renkaita 2 pakettia. Totesin vaan, että olipahan hintaa o-renkailla! 2 pientä tiivistettä maksoi 3,60! Akvaarioon.fi on kyllä muuten hyvin kohtuuhintainen ja toisinaan hyvinkin edullinen kauppa, joten mahtaneeko valmistaja pikkuisen ottaa tässä kohtaa itselleen katetta??? Ja pakko ottaa varalle 1 paketti, sen verran tärkeitä pikku osasia nämä... 

Kannen tiivisteet ja ehjät o-renkaat rasvasin vaseliinilla, toivon mukaan pitävät nyt sitten vettä... muuten tulee itkupotkuraivari!

Tässä vielä huonolaatuinen kuva tämän päivän aikaansaannoksista:

Vasemmassa takanurkassa lämppärit, oikealla 2252 ja ulkosuodatinten letkut...

Seuraavaksi homma jatkuu luolien askartelulla... ja mikäpä estäisi kokeilemasta, että pitääkö allas vettä??? ;-P Tosin sen taidan jättää siihen asti, kunnes saan loput ulkosuodattimen osat.