Jospa kirjoittelisi pitkästä aikaa tännekin. Ei ole ollut oikein mitään tapahtumia viime aikoina akvaarioiden suhteen, mutta nyt sitten olis varmaan taas uuden pienimuotoisen projektin aika. Kyllästyin nimittäin lopultakin katselemaan noita mun riutuvia miekkakasvejani tuossa isossa altaassa (muut kasvit kasvaa ees joten kuten mutta nämä ei sitten yhtään). Ja toisaalta nurkassa on kierinyt monta kuukautta hiilidioksidipainepullo. Piti sillä alkaa laskemaan 175-litraisen pH:ta, joka tuppasi aina vaan nousemaan. No, nyt nousu näyttäisi jostain syystä tasaantuneen. Tosin, en ole nyt hetkeen mittaillut mutta koska kasvit kasvavat kivasti tuolla ilmankin mitään lisiä (ja esim. pantterimiekkakasvi alkaa olemaan niin iso, että hyvä kun suosiolla mahtuu altaaseen), niin otan kyllä pullon tarpeellisempaan käyttöön.
Kaiken kaikkiaan homma on jäänyt roikkumaan monesta syystä tähän asti: a) en A-W:tä edes takaisin selaamallakaan löytänyt mistään yksinkertaista, tiivistettyä ohjeistusta painepullon, magneettiventtiilin yms. härpäkkeiden käytöstä ja englantiahan minä en tekniikan osalta suostu kovin äkkiä lukemaan b) patalaiskuus c) kuvien ottaminenkin on joskus niin työlästä. Viimeisen seikan pointtina se, että koska ohjeita ei mistään löytynyt, niin tarkoitus oli avata itse uusi ketju aiheesta kuvineen kaikkineen. Mutta kun... aina muka jotain olevinaan.
Vaan kyllä sitä vaan patalaiskakin ihminen alkaa toimimaan, kun lopulta kyllästyy levien kasvuun ja kasvien kasvamattomuuteen :-p. Tosin pari muuta asiaa on myöskin altaan osalta korjattu: valaistusaikaa lyhensin reippaasti ja laitoin monen tunnin päivätauon (monimetallit sen verran vahvat valaistusteholtaan että levät väkisinkin hyötyvät siitä, kun taas kasvit eivät, ainakaan ilman sitä hiilidioksidia) sekä aloin lisäämään tymäkämpiä nestemäisiä kasvilannoitteita. Ostin paljon kehuttuja Seachemin Flourish -tuotteita, joista toinen perusravinne ja toinen nitraattiliuos, nitraattiarvotkin kun ovat olleet ja ovat edelleenkin suht matalat. Alhainen nitraattiarvokin muuten vaikuttaa levien, ainakin sinilevän, menestymiseen. Joten siksikin tärkeää lisätä nitraattia ja onhan se olennainen kasvien hyödyntämä ravinne.
Viimeisimpänä kikkana ajattelin ennen hiilaripullon käyttöönottoa kokeilla Easy Carboa, joka on siis nestemäistä hiiltä. Ajattelin että jos se edes hiukan potkisi kasveja kasvuun ja torjuisi leviä. No, en vielä varmaksi osaa sanoa vaikutusta (käytössä ollut n. 1,5 viikkoa). Ehkä saattaa olla vähemmän levää ja tiikerilumme on yhtäkkiä päättänyt lykätä kelluslehden, kun muuten on pysynyt todella matalana. Ja ihan tajutonta vauhtia sen kasvattikin. Samoin hentorotala ja karttulehti ovat lähteneet kasvamaan paremmin. Mutta ei kyllä vielä riitä tämä mulle.
Koska muita tekijöitä on nyt yritetty korjata, niin edelleen ainoaksi järkeväksi syyksi kasvien kasvamattomuuteen tulee hiilidioksidin puute. Se on tällä hetkellä erittäin todennäköisesti minimitekijä, jonka takia kasvit ei kasva, vaikka kaikkea muuta (valoa, ravinteita jne.) olisi tarjolla yllin kyllin. Mutta jos ei ole hiilidioksidia riittävästi, niin ei ole. Tätä sotkee vielä ehkä sekin, että teen melkoisen isoja vedenvaihtoja (koska kannot värjäävät vettä jonkun verran) ja pintavesi kiertää suht hyvin toisessa päässä allasta. Eli vähäinenkin hiilidiksidi taitaa haihtua tuolta purkista taivaan tuuliin. Jännää kuitenkin, että miten akvaariot ja niiden tasapainotilanteet ovat niin erilaisia. Pojan rapulassa/omppulassa (54-litrainen purkki, jossa siis kirsikkasukarapuja muutama sekä omenakotiloita) kun nimittäin isossa altaassa riutunut miekkakasvi alkaa olemaan sen kokoinen, että tulee kohta ulos koko purkista. Ja tosiaan tuo pantterimiekka tuolla 175:ssa... niissä valon suhde (loisteputkivalaistus) onkin varmaan tasapainossa hiilidioksidin määrään nähden.
Mutta en ala tässä nyt selostamaan kaikkia asioita uudelleen, laitan linkin Aqua-Webin ketjuun, jonka aiheesta perustin: Palikkaohjeet hiilidioksidilevitinjärjestelmän käytöstä. Tuon keskustelun jälkeen jopa ehkä tiedän, miten painepulloa käytetään, ja mikä on mikäkin nappeli/mittari ja mitä paineiden pitäisi olla edes noin suunnilleen. Taidan kyllä joka tapauksessa lukaista ekan sivun uudelleen ennen laitteiston käyttöönottoa... pää kun nimittäin on kuin pärekori.
Tänään pitäisi tulla loput tarvitsemani romppeet, jos hyvin käy. Postin pitäisi tuoda mm. uusi kiertovesipumppu aktiivilevittimeen. Ja munhan ei pitänyt missään nimessä ruveta hifistelemään (mitä tämä sitten on, painepullot magneettiventtiileineen kaikkineen???) ja ainakaan enää hankkia yhtään mitään tuohon lisäksi. pH-kontrollerikin on jo ihan TÄYTTÄ hifistelyä. Paitsi että sellainenkin lähtee tilaukseen Ebaysta. Kun vaan veljeni saisi aikaiseksi sen sieltä tilata. Täytyy nyt siis aloitella järjestelmän käyttöönotto ihan perinteisesti eli manuaalisesti ja toivoa varpaatkin ristissä, että kellokytkin toimii ja katkaisee hiilidioksidin syötön yöksi. Muuten mulla on aika kiva kasa raatoja altaassa aamulla >.<. Tämänkin takia olen ehkä vähän pelännyt ottaa järjestelmää käyttöön: pelkään tappavani kaikki kalat hiilarimyrkytykseen tunaroinnillani.
Mutta jospa nyt aloitettaisiin tooosi varovasti ja päästeltäisiin vaan 1 kupla/sekunti altaaseen. Tosin ei mulla ole nyt tähän hätään kuplalaskuria, silmämääräinen arvio toivottavasti riittää... ja kellokytkinkin (digitaalinen) on ainakin toistaiseksi pelittänyt pojan purkissa. Kuitenkin pitää ihmisiä muistuttaa siitä, että mekaaniset kellot tuntuvat hajoavan kovinkin heppoisesti, lattialle putoaminen saattaa riittää. Ja halpiskellot eivät välttämättä tarvitse edes putoamista, hajoavat ihan muuten vaan pari viikkoa oston jälkeen :-S. Grässlerin kelloihin luotan parin hajoamisen jälkeen kuitenkin vielä eniten. Mutta halpisliikkeiden kelloja en kyllä enää aio ostaa, vaikka olisi miten.
Nyt sitten pitäisi muistaa seurailla karbonaattikovuutta ja pH:ta (kH, pH ja hiilidioksidi kytkeytyvät toisiinsa). Kontrollerihan syöttää kaasua siten, että pH pysyy kontrolleriin syötetyssä halutussa arvossa. Manuaalisessa pitää seurailla itse, että pH pysyy vakaana (johon karbonaattikovuus taas vaikuttaa) eikä romahda liian äkkiä. Hiilidioksidi siis laskee pH:ta ja karbonaattikovuuden taas täytyy olla mieluiten yli 3, jolloin se puskuroi pH:n muutoksia vastaan. KH on nyt itselläni ollut n. 2, joten sitä pitää ensin nostaa ruokasoodalla 3-4:ään (samalla kyllä pH nousee) ja sitten taas laskea pH:ta tuolla hiilarilla. Yksinkertaista vai mitä ;)?
Katsotaan nyt sitten, miten ämmän käy. Huvittavaa on se, että olen taas toteuttamassa yhtä niistä asioista, joista olen vannonut, etten ikinäkoskaanmilloinkaan tee. Olenko nyt sitten hifistelijä vai onko tämä välttämättömyys? Riippuu varmaan näkökulmasta. Jollekin olisi tuo kasvien kasvaminen riittänyt, mulle se ei piisaa. Mutta sen olen jo ainakin oppinut, ettei ikinä enää parane sanoa "EN IKINÄ..." Näin olen ehkä lehtikaloistakin joskus todennut ja nyt niitäkin on sitten jo tulossa altaaseen (vaikka onkin jo aika täynnä tuo pohjaosasto). Surkuhupaisaa vai mitä? Joten enpä aio jatkossa ääneen sanoa mitään esimerkiksi siitä, minkä väriseksi en halua ikinä hiuksiani värjätä... muuten voi tapahtua kauheuksia :-p.
Kuvia koitan saada tänne ennen ja jälkeen (2 vkoa tai enemmän aloituksesta) hiilidioksidijärjestelmän toteuttamisen.
