Vielä vika yritys...

Nyt voisi varmaan varovasti antaa sellaista väliaikatietoa, että viimeisestä kultapäämonnisten kudusta kuoriutui ihan kiva määrä poikasia (toistakymmentä) ja ainakin vielä niistä iso osa on hengissä. Jokusia kyllä on tipahtanut joka kerta heti kuoriutumisen jälkeen jo poikashäkissä. Epäilen suuresti poikasaltaassa olleen muovikoristeen olleen poikasille aiemmin surmanloukku. Luultavasti olen huuhtonut homeisia ruokia ym. töhnää siivotessani myös poikasia viemäriin, vaikka tarkkana koitinkin olla. Ja kun koriste on ontto ja pohjassa reikä, jotta se täyttyisi vedellä, niin sinne niitä poikasia on saattanut hyvinkin eksyä.

Nyt altaassa ei ole tuota koristetta kuitenkaan enää. Suojana poikasille on pari kiveä ja nokkiksille levänsyöntiin tarkoitetut lehdet. Vaihdan vettä myös 2 kertaa päivässä, aamupäivällä/päivällä imuroin pohjan (hyvin varovaisesti ja tarkkaan) ja illalla vaihdan vielä ämpärillisen. Koitan huolehtia veden puhtaudesta, että saisin nyt nämä edes kasvatettua isoksi. Mikäli tällä kertaa onnistun, niin voin harkita monnisten kudettamista myöhemmin uudelleen, nyt kun opin edes välttäviä toimintatapoja. Kudunkin osalta totesin Fluvalin diffuusorin olevan parempi ratkaisu ilmastamiseen kuin ilmastinkivi. Homehtui huomattavasti vähemmän mätimunia tällä kertaa, kun kokeilin diffuusoria ilmapumppujen ollessa muualla käytössä.

Nokkamonnit porskuttavat hyvin kummassakin altaassa. Uudestakaan kudusta ei juurikaan ole poikasia vielä tipahtanut. Yksi isompi nokkis oli 120-litraisessa kipannut, syytä en tiedä mutta loput tuntuvat jaksavan mainiosti. Yhteensä nokkamonneja on nyt noin 60-70 kpl.

Välillä kyllä tuntuu siltä, että tämä on täysin tolkutonta puuhaa. Joka päivä vaihdan vettä 25-litraiseen sekä 120-litraiseen. Alkaa tuntua jo vähän työläältä tämä homma, kun koko ajan saa olla pluttaamassa vesiämpäreiden kanssa :-p (vedenvaihtoletkua ei tietysti voi 120-litraiseenkaan käyttää, kun joka kerta saan poikasia onkia ämpäristäkin takaisin tankkiin). No jaa, ehkä tämä on vielä lastenleikkiä siihen  verrattuna, kun pitäisi alkaa tuota olohuoneen akvaariota vaihtamaan isompaan. Jo se pestävän hiekan määrä.... aaaaagh! Onneksi kuitenkin on kevät jo ovella ja sen voi tehdä sitten pihallakin, mikä helpottanee tuskaa edes hieman. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, katsotaan nyt ensin että allaskaupat toteutuvat...

Lähteekö homma lapasista?

Niin, siinäpä se. Mikään ei riitä, nälkä kasvaa syödessä jne. Ja kuulin tässä hiljattain jälleen kerran ihmetyksiä siitä, että onkohan mulla karkaamassa homma täysin hanskasta tämän harrastukseni suhteen. Tähän voisi varmaan vastata siten, että asiahan riippuu katsojan näkökulmasta. Jos aktiiviakvaristin mittapuulla verrataan, olen vielä aika lailla noviisi näissä touhuissa. Jos taas asiaa tarkastellaan niin sanotun "normaalin Suomen kansalaisen" näkökulmasta, olen totaalisen kajahtanut, hullu ja höyrähtänyt. Vain siksi, että aion hankkia olohuoneeseen vielä hiukan isomman kuin 530-litraisen altaan....huomautettakoon tähän kuitenkin vielä myös se tosiasia, että altaiden määrä ei lisäänny, ainoastaan koko ;)...

Ajatus isommasta altaasta lähti liikkeelle, kun mies ehdotti altaan siirtoa toiselle seinälle. Olihan mielessä kyllä jonkin aikaa kutkuttanut mielikuva oikeasti isosta akvaariosta (toki onhan tuo 530-litrainenkin ollut joskus ihan hervoton ;)), mutta vasta akvaarion siirtoa mietittäessä asia "roihahti liekkeihin". Mieskin oli yllättäen suostuvainen isompaan altaaseen, kunhan tosiaan seinä vaihtuisi. Ja nykyinenhän onkin laitettu huonoon paikkaan, kun siitä kuljetaan jatkuvasti ohitse ja epäilen, että etenkin reippaampi meno (lue: lapset) tuntunee akvaariossa lattian kautta, eli allas tärisee tms. Mutta mikäs sen kätevämpi väli vaihtaa isompaan tankkiin kuin tällainen siirtotilanne?

Oikeastaan hamusin jo jossain vaiheessa 800-900-litraista, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Mies kun laittoi senkin vielä asian ehdoksi, että jalustan on oltava oikeasti olohuonekelpoinen. Tokihan itsekin katselen mieluusti siistiä jalustaa (kaapistoa), jonne saa tekniikan piiloon. Lecaharkot eivät tässä tapauksessa olleet mikään vaihtoehto, eikä myöskään alumiinijalat. Sepäs sitten rajoittikin jonkin verran valikoimaa ja kaapistollakin olevista monia olisi pitänyt "tuunata". Toisaalta valikoimaa rajoitti myöskin hinta. Itse kun on ikuinen persaukinen, niin budjetti on suhteellisen pieni. Jossain kohtaa alkoi kyllä kärsivällisyys mennä, kun tunnetusti olen "mullekaikkihetinyt"-tyyppiä ja mikään ei tuntunut tolle nirsolle miehekkeelle kelpaavan :-p. Toki myönnän, että mikään vaihtoehdoista ei ollut omastakaan mielestäni täydellinen. Kunnes...

Pari päivää sitten löysin sen THE altaan A-W:n ilmoituksista. Kyseessä on JuTan 720-litrainen Design-allas pähkinänvärisellä kaapistolla. Siitä kun näin kuvan, niin totesin heti, että "TOI MEILLE!" Ja tämä kelpasi kyllä miehellekin sitten jo. Hintakin oli hyvin kohtuullinen ja allas kohtuuikäinen. Vähän kaukana allas kyllä on, mutta ilmeisesti myyjän puolesta kulkeutuu hieman lähemmäs. Ja kyllä sitä sopivan setin sitten hiukan kauempaakin hakee ;-). En kerro tässä kohtaa kuinka kaukaa, ettei taas tarvitse lähipiirin sitäkin kauhistella.

Sovimme kaupat toukokuulle. Toivon mukaan kaikki menee hyvin, kaupat toteutuu ja pääsen toteuttamaan teema-allassuunnitelmiani...

Pettymyksiä

Taas on ehtinyt muutama viikko vierähtää viime kirjoituksesta. On taas hyvin riittänyt ohjelmaa, eikä juuri mitään raportoitavaakaan ole ollut. Mitä nyt kultapäämonnislasten kasvatus ei ole oikein onnistunut :(.

Parisenkymmentä monnisen poikasta mielestäni kaiken kaikkiaan kuoriutui, mutta niistäkin muutamia tipahti jo ennen kuin ehdin siirtämään 25-litraiseen poikasaltaaseen. Loput sitten hävisivät poikaslaarissa. Jokusia kertoja niitä poimin ämpäristä ja siirsin takaisin tankkiin, mutta vaikka kuinka kovasti koitin vahtia, jonnekin poikaset hävisivät. Olen tässä miettinyt ja surrut asiaa, että olenko vain ollut niin törppö että ovat menneet viemäriin siivotessani muovikoristeita tai imuroidessani ruuanjämiä pohjalta, mutta vaikea uskoa, että kaikki niistä olisin onnistunut viemäriin (elävinä) kippaamaan. Ehkä vesiarvot sitten eivät pysyneet vaan tarpeeksi hyvänä tms., kun nokkamonnejahan oli jo aika lauma altaassa ja kuormitus on ollut melkoinen päivittäisistä vedenvaihdoista huolimatta.

Poikashäkissä on nyt viimeisin monnisten kutu vielä tallessa, ehkä sen osalta vielä yritän erilaisia toimintatapoja, mikäli siitä nyt jotain kuoriutuu. Toistaiseksi saa monnisten kasvatus olla sitten tältä erää tässä. Ehkä sitten joskus myöhemmin kokeilen uudestaan, toivottavasti paljon paremmalla menestyksellä. Toisaalta kyllä ihmetyttää, ettei Juwelissakaan ole poikasia selvinnyt (monniset kun ovat varmasti siellä useaan otteeseen kuteneet, kun kutulassakin kutivat 5 päivän välein). Onhan siellä muitakin kaloja, mutta luulisi edes jonkun jossain kolossa selviävän. Tiedä häntä.

Nokkamonnien osalta kaikki on mennyt ihan ok. Otin viime viikolla talteen kolmannen kudun, josta sain ehjänä 58 mätimunaa talteen. Niistä kuitenkin tuntui tällä kertaa homehtuvan aika paljon ja vajaa puolet on nyt kuoriutumassa, ensimmäiset siirsin jo poikasaltaaseen tänään. Vanhemmat poikaset siirsin 120-litraiseen, jossa kudetin monnisia. Ne puolestaan siirsin takaisin Juweliin ja taitavat nyt kutea sielläkin, sen verran riemuissaan näyttivät olevan.

Olen nyt ollut lievästi sanoen turhautunut ja kiukkuinen, kun nokkistenkin kudusta homehtui yllättävän iso osa ja monnisten kasvatus meni täysin penkin alle. Ehkä ko. syystä en ole saanut aikaiseksi otettua edelleenkään niitä kuvia (joskin on ollut kyllä yhtä matalalentoa elämä muutenkin). No jaa, aina ei suju kuin tanssi... siltikin uutta allasprojektia olisi taas pukkaamassa ;). Toivottavasti se sentään sujuu.