Kohta riittää eheimit!

Olen näköjään alkamassa laiskistua kirjoittamisen suhteen, kun ei ole tullut vähään aikaan tarinoitua mitään. Tosin, eipä ole niin kauheasti ollut kirjoitettavaakaan. 

Eilen oli aika myräkkä, kotoamme lähti sähköt lopullisesti aamulla klo 9.20. Kaksi tuntia pidin suodattimia akvaarioissa, sen jälkeen aloin niitä nyppimään irti, tuskissani kun ei saanutkaan vaan laiskotella. Olin nimittäin perjantaina juuri pitänyt aika siivoustalkoot 530-litraisen suodatinten kanssa. Toisaalta totesin niitä suodattimia availlessani, että turhaanpa niitä sen enempää pesen. Hiukan huuhtelin ja laitoin sitten vaahtomuovipatruunat ämpärin pohjalle tilkkaan vettä. Myös timanttivauvalan suodatin oli lähes puhdas. 175-litraisen suodattimet sitten olivatkin täynnä jaskaa. Ja sitten kun sähköt palasivat iltapäivällä kolmen aikaan takaisin, niin arvatkaapa kuka idiootti unohti sukkahousun (tai oikeastaan peruukkisukan) timanttivauvalan suodattimesta? Onneksi ei ehtinyt olemaan käynnissä kuin 10 minuuttia, mutta silti pelkästin kuollakseni, että nyt on puolet poikasista suodattimessa. Onneksi ei ollut ainutkaan mennyt sinne, vaikka olivat pörränneet ihan suodattimen vieressä. Säikähdyksellä selvittiin.

Ja kivasti kävi myös aatonaattona 2252:n kanssa, kun pesin ison altaan suodattimia -.-. Olen ilmeisesti hirveän kovakourainen... kun lyötiin masiina takaisin altaaseen, niin eipä se lähtenytkään käyntiin. Ajattelin, että nyt ei ole tullut taas laitettua sitä roottoria oikein paikoilleen. Mutta kun mies avasi sen, niin tulikin toteamus, että akseli on poikki! Olin varovasti pessyt ko. osastoa hammasharjan kanssa, mutta en näköjään tarpeeksi varovasti... Arvatkaapa, nyppäisikö hermosta ja iskikö paniikki kun joulu tulossa ja akvaarion suodatinasiat taas ihan sekaisin. No, onneksi keksin että kokeillaanpa sen virkaheiton 2215:n akselia tuohon. Mikä onni ja autuus, se sopi 2252:een ja ei kun masiina taas käyntiin! Mutta sen sanon, että nyt alkaa kyllä hermot loppumaan eheimien kanssa. Onpa tosi hyvin kestävät akselit noissa! Ja sitten kun tuo 2252 puhaltaa aivan liikaa vettä, altaassa on taas kauhea myräkkä. Rihmakalaparat, sopisivat paremmin tuonne pienempään altaaseeni, siellä on aika rauhallinen virtaus.

Olenkin tässä nyt arponut, mitä ihmettä teen suodatusasioiden kanssa. Rahat on muutenkin kohta mennyt tekniikkaan, mutta nykyiselläkään kalustolla ei oikein tulla hyvin toimeen... harkitsemani JBL:n ulkosuodatinkin kun taitaa puhaltaa aika reippaasti. Tietysti pakkoko sitä suurinta suodatinta on ostaa... mietin että jos myisi tuon 2252:en pois ja jättäisi vaan raa'asti Fluvalin roskankerääjäksi eli ainoaksi sisäsuodattimeksi ja hommaisi sitten sen toisen ulkosuodattimen (toivon mukaan jonkun muun kuin Eheimin) Eccon kaveriksi. Harmittaa toisaalta että myisin tuon 2252:en eteenpäin tappiolla, kun on sen muuten juuri saanut viriteltyä kuntoon suihkuputkineen kaikkineen, mutta kun kerran puhaltaa liikaa, niin puhaltaa liikaa. 175-litraisessa on nyt Aquaball (180 vai mikä olikaan) lisämoduulilla ja uusi Biopower 200. Kummassakaan ei ole suihkuputkea ja virtaus on mielestäni mukavan "rento". Vesi liikkuu muttei kuitenkaan tuhatta ja sataa.

Muiden altaiden tilanteista sen verran tähän samaan, että 175-litraisesta muutti punatimantti kaverilleni taistelemaan marmoriravun  kanssa ruokapaloista ja muut timantit siirsin tuonne isoon pyttyyn. Aika pian alkoi uroilla pullistelu toisilleen, mitään jahtausmeininkiä ei kyllä onneksi ole. Tosin se vanha naaras kyllä saa edelleen kyytiä kummaltakin äijältä... pitääpä varmaan tuo äitiahven pyydystää tällä viikolla tuolta pikkualtaasta ja siirtää takaisin isoon, katsotaan millaisia tilanteita sitten syntyy. Eiköhän vauvat ala jo pärjäämään, ovat hienosti kasvaneet ehkä n. 7-8 mm pitkiksi ja muutenkin isommiksi. Ja artemiankin kasvatus on sujunut hienosti, vaikka olin ihan varma alkuunsa etten saa yhtään mitään kuoriutumaan. Mutta kyllä niin vaan alkoi liikkuvia öttiäisiä löytymään muovipullosta.

Samalla tähän voisi pistää tuosta pähkäilystäni 175-litraisen kalaston kanssa. Monniset ovat nyt näyttäneet hyvältä, ei ole näkynyt hinkkailujakaan yhtään ja kaikki on sinänsä ok. Alan siis suunnittelemaan, mitä muuta tuonne altaaseen pistäisi kun näyttää lähinnä viidakolta tällä hetkellä, kun robertsit ja monniset hyökkää aina akvaarion takaosiin piiloon kun edes vilkaisee akvaarioon päin. Rasittavaa, kun ovat niin säikkyjä. No, eilenhän kyllä sitten hain tuonne 15 kardinaalitetraa, näyttävät muuten tosi hyvältä tuolla! Otin myös samalla pari omppua (eli omenakotiloa), katsotaan jos pysyisivät hengissä vaikka vesi onkin pehmeää. Olen kierteisillekin (joita nyt muuten löysin lopulta hengissäkin, vaikka olin varma että kaikki ovat kuolleet, jes) heittänyt tuonne pienen palan lomaruokaa kalkinsaannin turvaamiseksi. 

Ja kalastosta. Niitä perhoskirjoahveniahan olen hinkunut siitä asti, kun olen tuon 175-litraisen pistänyt pystyyn, mutta kun toisaalta mietin, että tuleeko sitten pohjaosastolle ruuhkaa ja saavatko monniset kyytiä (vaikka sen verran on kasvia ja kantoa että luulisin yhteiselonkin onnistuvan). Ja yläosassa akvaariota olisi kuitenkin tyhjää tilaa vaikka kuinka ja rihmakaloille sopivan rauhallinen pintavirtaus... ja olen miettinyt myös maalaismiljoonakalojen (=pehmeään veteen tottuneita) ottamista, vaikka tästä varmasti ollaan montaa mieltä, onko sellaisia. Selasin eilenkin tohkeissani raamattua eli Akvaariokalat-kirjaa ja se viirikirjokalakin (Iriathenina werneri) kyllä kiehtoisi, ei kyllä ole kai helpoimmasta päästä... mutta näytäisi löytyvän Uuden Akvaarionkin listoilta... aijai. Hintakaan ei olisi kuin 4,90 euroa. Pitää nyt tässä pohtia samalla kun seuraa, että allas on tosiaan muuten kunnossa tautien osalta. Jos mitään hälyttävää ei näy, niin tammikuussa voisi, jos rahatilanne yhtään antaa periksi, hankkia tuonne jotain uutta.

Ja anteeksi, ei ole vieläkään niitä kuvia. Ei vaan mielenkiinto riitä kuvaamaan tuolla surkealla pokkarilla. Nyt voisi kyllä ehkä olla kiikarissa käytetty järjestelmäkamerasetti, mutta katsotaan nyt... kamerakuume joka tapauksessa on nyt aika paha. 

Hankintoja, hankintoja aina vaan

Vähän taas päivittelyä tankin tilaan. Nyt alkaa jopa näyttämään ihan hyvältä, viimeisimmän vedenvaihdon jälkeen vesi on pysynyt suht kirkkaana. Ja tuntuisi jopa värjäytyvän hiukan hitaammin eikä kahden tunnin kuluttua. Tokihan se kohta on taas ruskean sävyistä, mutta se ei niin haittaa. Ja eilen tuli postissa pari kasvipakettia, toisessa iiiiiso kasa süsswassertangia (vaikka mulla oli sitä pikkuisen jo ennestäänkin) ja toisessa kellustähtisammalta. Istuttelin näitä sitten eilen, laitoin myös pienempään akvaarioon hiukan kun epäilin että tuo kellussammal pysyy ehkä suuremmalla todennäköisyydellä siellä hengissä pienemmän virtauksen vuoksi. Ja toista lajia oli vaan niin paljon. Nyt sitten kasviostokset saakin riittää hetkeksi. Isoon altaaseen tein melkoisen viritelmän tuolle kellussammaleelle. Löysin pojan lelulaatikosta turvaistuimen mukitelineen, jota ei ole ikinä käytetty. Se sopi erinomaisesti väliaikaiseksi "koriksi" sammaleelle, kun se on rei'ällistä mallia eikä ole umpinainen. Pointtina tässä oli se, että sammal ei joudu virtauksen pyöritykseen, kun intianvesitähdikit ja muut eivät ole vielä ihan kasvaneet pintaan niin, että ne saisivat pidettyä sammalta tuolla toisessa päässä akvaariota (lyhensin jossain vaiheessa niitä vähän liikaa). Joten, nyt sitten kelluu tuollainen hupaisa "kori" keskituen vieressä vähän aikaa. Toivotaan, että kasvi pysyy nyt muuten hengissä, olisi niin hyvä noille rihmakaloille. Oikeastaan tuollainen korijuttu isompana mallina olisi ihan kiva pysyvänäkin ratkaisuna vähän rauhoittamassa toisen pään pintavirtausta. Ja yritän jatkossa pitää näppini irti tähdikeistä yms. enkä lyhentele niitä niin reippaasti... :) Nostimme eilen myös monimetalleja ylemmäs, nyt tulee vähän paremmin reunoillekin valoa. Voi olla, että saa nostaa vielä myöhemmin lisääkin. Ja halusin kirkkaammat polttimot, eli nekin pitäisi vielä vaihtaa. Ovat kirkkaimmat, mitä tukkurilla oli varastossa, joten saavat sitten kelvata (vaikka nythän nuo nykyisetkin näyttävät paremmalta kun vesi on kirkkaampaa). Muuten joutuisi ottamaan kokonaisen laatikon, ja monimetallipolttimoiden hinnalla... ei kiitos.  

Ja poikaset ovat, mikä nyt ei ole mikään yllätys, hävinneet isosta altaasta. Ei ole isä varmastikaan pystynyt tai jaksanut hoitaa yksinään mukuloita etenkään yöaikaan. Mutta kyllä noita ihan riittävästi vielä on tuolla 50-litraisessa äiskänsä hoivissa. En oo jaksanut yrittääkään laskea, on aika mahdoton tehtävä. Mutta varmaankin joku kolmisenkymmentä. Saa sitten nähdä, saanko yhtään isoksi asti. Olen kyllä seurannut lämpötilaa, vaihtanut vettä ämpärillisen/pari parin päivän välein (eilen pari ämpärillistä) ja samalla imuroinut pohjan varovaisesti ja eri puolelta akvaa missä poikaset ovat. Nitriittiä olen myös mitannut, muita vesiarvoja en ole jaksanut (tai oikeastaan ehtinyt) seurailemaan ja kun tiedän suunnilleen, mitä ne ovat. pH varmaan 6,8-7 ja kH 3 ja GH 4. Tokihan nämäkin voisi tarkistaa, kun nyt vaan jossain välissä olisi sen verran aikaa. Menee muutenkin ehtoot näiden kanssa lutatessa. Toivottavasti tuota nitriittiä ei kauheasti syntyisi (oli ihan aavistuksen enemmän kuin 0,025 eilen kun mittasin ennen vedenvaihtoa), tosin onhan siellä nyt kyllä varmasti kypsä suodatin. Jotenkin olen edelleen ihmeissäni, että poikaset on elävien kirjoissa. Kun tuntuu, ettei tuolla likoeläinviljelmässä (kuivattua banaaninkuorta pieni palanen keitetyssä, jäähtyneessä vedessä ja pikkaisen maitoa ravinnoksi) VOI olla mitään elävää :D. Nyt on kaksi eri viljelyä käynnissä siltä varalta, että kämmään toisen. Mutta kai siinä vedessä sitten jotain on (kyllähän siinä jotain näkyy hiukan lilluvan mutta näyttävät mun nähdäkseni lähinnä roskilta eikä miltään elävältä), kun poikaset kerran ovat vielä hengissä. Olen antanut kyllä ihan pieneksi hienonnettua hiutaletta (varmasti tarpeeksi pientä, sen voin taata), mutta ei oikein mun mielestä tahdo kelvata. Olen myös ruokinnan ajaksi pysäyttänyt suodattimen, että poikaset saavat rauhassa nyppiä pintoja. Riski tietty tässäkin, että unohdan laittaa sen suodattimen takaisin pistorasiaan...

Niin ja tosiaan, mun ei pitänyt ostaa yhtään mitään akvaarioromua enää tässä kuussa. No justiinsa joo... eikö sitten ikivanha Fluval 3 (sellanen laatikon mallinen) päätti sitten hajota just tässä kohtaa. Roottorista pari lapaa poikki, eikä noin vanhaan jaksanut edes lähteä yrittämään hankkia uutta roottoria. Olin kyllä kiukkuinen, kun piti senkin sitten tähän väliin hajota, mulla ei ole kyllä yhtään tuuria. Pakko oli sitten ottaa tilalle saavista 175-litraisen toinen suodatin, myöskin Fluval 3 (vähän uudempaa mallia). Oli saavissa pyörimässä altaan bakteerilääkityksen takia. Kauhuissani mietin, että nyt poikaset sitten heittää henkensä vieraan bakteerikannan takia, mutta toisaalta ovathan ne jo "rokotuksen" saaneet, kun samoja bakuja on kasvien mukana siirtynyt synnyinaltaaseenkin. Ajattelin kuitenkin peruspessimistinä, että suodattimen myötä tulee niin iso bakteeripommi kerralla, että eivät poikaset kestä. No, porskuttavat näköjään ainakin vielä ihan hyvin. 

Mutta nyt sitten olen ihmeissäni noiden suodatinten kanssa. Yksi ulkosuodatin on poissa pelistä, sen vuoksi 530-litraisessa on nyt kaksi sisäsuodatinta ja pienempään altaaseen piti ottaa yksi varasuodattimista Aquaballin kaveriksi, eli juuri se, mikä nyt on tuolla poikasaltaassa. Aikani asiaa pähkin ja totesin, että pakko mun on tilata uusi sisäsuodatin tuonne 175-litraiseen. Vaikkei siellä tällä hetkellä ole kovin raskas kalasto, mutta yksi suodatin on silti liian vähän. Tilasin sitten Eheimin Biopower 200:n sinne. Saa siihen sitten lisämoduulin tarvittaessa vielä lisäksi myöhemmin, jos tarvitsee. Samalla tuli tilattua myös ihan virallista likoeläinymppiä (kun kerran luotan niin kovasti itseeni noiden kasvatuksessa!), artemia-suolasekoitusta lisää (muutama valmis Seran sekoitepussi löytyy, mutteivät ne pitkälle riitä) sekä New Life Spectrumin Growta (siihen vaiheeseen, kun ovat jo tarpeeksi isoja tätä syömään). Hiukset nousi pystyyn taas loppusummasta, vaikka edelleen akvaarioon.fi on edullisin ostospaikka ehdottomasti. Toivotaan, että paketti tulee huomenna perille jouluruuhkasta huolimatta. Ja ainakin tuli tuettua taas suomalaista akvaariokauppatoimintaa... kohta kyllä varmaan pitää pistää itse liike pystyyn, kun koko ajan tarvii jotain! :D

Ja yksi synnintunnustus... isossa altaassa on nyt sitten myös yksi leväbarbi lisää, kaveri toi Tampereelta tässä hiljattain kun oli hakemassa sieltä itselleen kaloja yms. "Pakko" se sitten oli ottaa vastaan, vaikkei pitänyt tehdä nyt mitään hankintoja... mutta kun maksoi euron ja oli ollut yksinään 80-litraisessa akvaariossa (keskenkasvuinen onneksi mutta silti). Näyttää kaveri porskuttavan ihan hyvin ja on pyörinyt sekä isojen että pienten levisten kanssa, kun on pienempi kuin nuo isot jötkäleet, mutta jonkin verran isompi kuin nuo kaupasta ostamani. Ja tällä hetkellähän on isojen ja pienten "porukat" erikseen, isot möllöttävät missä möllöttävät ja pienet puuhastelevat kantojen kimpussa.

Yhdestä asiasta vielä. En todellakaan nyt tiedä, mitä sen Classicin kanssa tekisin. Myisinkö varaosiksi, pitäisinkö sen vai mitä. Joka tapauksessa suunnittelen nyt ihan uuden ulkosuodattimen hankkimista (siis ensi vuoden puolella!), olen miettinyt JBL:n Cristal Profia, eli tällaista (isoin malli): http://www.zooplus.fi/shop/akvaario/suodattimet/ulkosuodattimet/jbl_ulkosuo/173330. Monella ne ovat olleet ihan hyvin toimivia ja etenkin hiljaisia. Tosin kai äänekkäämpiäkin yksilöitä löytyy näistäkin. Mutta asia on siis vielä mietintämyssyn alla. Kuitenkin sellainen pitäisi hankkia, jos vielä otan lisää kaloja altaaseen. Käärmekalat ja kongot lähinnä mielessä lisäkalaston osalta tällä hetkellä, muuten näyttäisi jo olevan sen verran elämää altaassa etten taida enempää sitten ottaa ainakaan heti. Ne kultapäämonnisetkin kiinnostaisivat todella paljon, mutta niitä ei taida löytyä mistään...

Kuvaa tulee taas jossain vaiheessa, kunhan ehdin niitä ottamaan ja viitsin käsitellä. Täytyy siitä oletuksesta lähteä että en saa kovin hyvälaatuisia otoksia, toisikohan Joulupukki mulle uuden kameran?? Epäilen, taitaa silläkin olla matti kukkarossa.

Yhteishuoltajuudesta yksinhuoltajaksi

Kirjoitellaanpa täällä nyt vähän taustaa, vaikka tätä olen joka paikassa jo mainostanutkin. Eli 8.12. huomasin akvaariossani uutta elämää. Ensin luulin nähneeni yhdellä liuskekivellä uuden kirjoahventen kudun jäänteet, mutta se asia kyllä unohtui äkkiä kun seurailin ahventen touhua akvaarion takaosassa. Jotain pöllähti yhtäkkiä ilmaan, kun ukko hääti muita kaloja kauemmas. Siellähän oli aika läjä kalanpoikasia! Meinasin takapuolelleni lentää, kun olin ihan varma ettei siitä ahventen kudusta nyt mitään elävää vielä synny, että harjoittelevat varmaan useampaan otteeseen ennen kuin jotain elävää saadaan aikaiseksi. Eipäs sitten ihan mennytkään niin :D.

Ja nämä vanhemmat ovat todella huolehtivaisia. Ei kovin suurta katoa ole poikasparvessa käynyt, edelleen on yhteensä varmaan 50 poikasta. Ihmettelen asiaa, kun olin juuri imuroinut ison kasan jaskaa juuri tuosta kohtaa, mihin ahvenet olivat parkkeeranneet poikastensa kanssa. Eivät varmaan olleet sitten vielä kuoriutuneet. Ehkä. 

Miesparalla on kestämistä. Joutuu katselemaan, kun kuivaan banaaninkuorta patterin päällä (likoeläinviljelmää varten, tiedoksi niille jotka eivät harrasta akvaarioita ;)) ja pistän suodattimen pörisemään saaviin (toisessa altaassa bakteerilääkitys ja yritän sääilyttää hyviä bakteereja tuossa siirretyssä suodattimessa). Ja kohta leikkelen muovipulloja ja virittelen niistä artemiakasvattamon yhdessä ilmapumpun kanssa. Eli jos meille on tulossa kylään, niin tervetuloa hullujen huoneelle, kaikki hiukan oudommat projektit liittyvät ihan varmasti tavalla tai toisella akvaarioihin. Mahdankohan jaksaa ollenkaan keskittyä tulevaan käytävän/makuuhuoneen remontointiin, kun päähän ei ole viime aikoina mahtunut kuin vettä (tai metsästystä)?

On ollut kyllä kivaa seurata poikasparvea, joka näyttää kauempaa katsottuna lähinnä leijuvalta roskakasalta. Tarkemmin katsottuna kuitenkin näkee muutaman millin mittaisia poikasia, jotka ovat väriltään vaalean keltaisia ja muutama pienen pieni raidan alku on jo kyljistä havaittavissa. Vanhemmat ovat kuljetelleet porukkaa pitkin allasta ja siitä kohdasta on sitten muuten muiden syytä väistyä. Kyllä lähtee isoin harlekiinikin, kun ahvenet tulevat tökkimään ja nyppimään. Ja hauskaa oli katsoa, kun toinen vanhemmista kokosi liian kauas eksyneitä poikasin, nappasi suuhunsa ja sylkäisi pihalle samaan läjään muiden kanssa :). 

Eilen sitten yritettiin siirtää ahvenperhe omaan kaksioon, tyhjillä olleeseen n. 50-litraiseen altaaseen. Ei ollut kovin helppo homma. A-W-palstalla sain onneksi erittäin hyvät ohjeet ja pyydystelin poikaset lapolla eli imuroin ne sillä ämpäriin ja siitä sitten vekslattiin ne pikkualtaaseen. Aika lutraamista, kun kaikki vesi ei tietystikään mahtunut altaaseen, vaan sitten piti ensin ylimääräisiä kaadella toiseen ämpäriin ja sitten poikaset pienessä vesitipassa altaaseen (ja "huuhdella" siihen päälle ämpäri vielä uudelleen, kun aina joku pieni jäi pohjalle). Lopulta oltiin saatu suurin osa talteen, katsottiin ison altaan tilannetta, että "taisi sinne joku viisi jäädä, mutta olkoot, siirretään nyt vanhemmat". Ei hittolainen, mikä homma. Ensi kerralla saavat hoitaa alusta loppuun touhunsa isossa tankissa, mulla kun ei ole yhtään lahjoja tuohon pyydystämiseen. Ensin sain jomman kumman haaviin, mutta se rontti onnistui ponkaisemaan itsensä siitä pois. Ei kun uutta yritystä. No sitten sain onneksi toisen pyydystettyä (äiskä jäi haaviin) ja vein pikkualtaaseen. Mutta isukkipa ei suostunutkaan tankista lähtemään. Oli pakko ottaa oikeanpuoleinen iso kanto veks mutta se onnistui aina pujahtamaan jostain kolosta pois. Meni kyllä aina takaisin poikasten luo vallisnerian juureen, mutta ei kun ei... Itse pienessä kohmelossa ja päänsäryn kera koitin ukkoa aikani pyydystää ja sitten meni sekä minulta että mieheltä hermot. Kirosin kuin turkkilainen (kärsivällisyys ei ole hyveeni ja vihaan kalojan pyydystämistä muutenkin yli kaiken), onneksi ei poika ollut kotona niin sai rauhassa pärrätä. Äyskittiin sitten jo toisillemme loppuvaiheessa ja pakko oli luovuttaa, kun suodattimet olivat olleet jo jonkin aikaa pysähdyksissä (altaan pintahan oli vajaantunut huomattavasti kun otin pikkaltaaseen vedet siitä ja tietysti suodattimia ei voinut sitten pitää käynnissä). Ja näihin vesileikkeihin meni siis valehtelematta koko iltapäivä.

Toivon mukaan tämä pikku "avioero" ei nyt sitten ota ahvenia kovasti kupoliin. Hyvin näyttää yksinhuoltajaäiti lastensa kanssa pärjäävän pikkualtaassa ja yh-isä loppujen kanssa isossa. Tosin isällekin taisi jäädä "pari" enemmän kuin 5 hoidettavaksi... veikkaisin että siellä on edelleen 10-15 poikasta mutta hyvin on ahven yksinäänkin pärjännyt. Saa vaan nähdä, heittävätkö poikaset henkensä, kun joudun tänään laittamaan sinne loislääkkeen 2. annoksen. Toivotaan, että kestävät sen.

Yritin aamulla vahdata hienoa "likoeläinviljelmääni" (banaaninkuori lilluu keitetyssä vedessä muoviastiassa keittiössä), mutta minä en kyllä nähnyt mitään liikkuvaa. Katotaan, näkyykö huomenna mitään sen enempää. Laitoin kyllä pikkualtaaseen aamulla todella hienoksi murustettua hiutaletta ja mielestäni muutamat poikaset nappailivat hienoimpia hiukkasia vedestä. Nyt vielä täytyy yrittää sitä artemiaa kasvattaa... toivon mukaan videolinkki yksinkertaiseen ohjeeseen on vielä tallella kotikoneella! 

Toisesta akvaariosta sen verran, että sinne laitoin tosiaan nyt Baktopur-kuurin, kun ei Myxazin tehonnut. Tiesin kyllä entuudestaan, että niin voi käydä, muinoin tuli saatua erittäin huonoja kokemuksia evärutosta... on todella sitkeä bakteeri, toivotaan nyt kuitenkin että tämä lääke tehoa. Sitten ei jää vaihtoehdoksi enää kuin Furanol, joka sisältää antibioottia. Sen jälkeen ainakin saa aloittaa altaan käynnistämisen uudelleen, bakteeriymppeineen kaikkineen. Huoh. Evärutto on kyllä mun akilleen kantapääni, että vihaan sitä tautia. Vaikka liialla jahkailullani sain sen nyt taas tankkiini, että oma vikani, taas kerran. Nyt koko ajan pelkään, että tästä alkaa taas loputon lääkityskierre... toivottavasti ei!!

Mutta kuvia poikasista tulee myöhemmin, mikäli surkealla kameravarustuksellani vaan saan jonkinlaisia otoksia otettua.

Itkun ja hampaiden kiristymisen itsenäisyyspäivä

Jokohan alkaisi taas olla energiaa kirjoittamiseen? Piti tuota matkablogiakin kirjoitella, mutta laiskistuin. Ehkä saan sen jossain vaiheessa aikaiseksi... kirjoitellaan sillä välin, mitä akvaarioille kuuluu. Aloitetaan pienemmästä, alla kuva uudesta "sisustuksesta". Mylläsin tankin maanantai-iltana ympäri ja asettelin kantoja uudelleen (sillä silmällä että jos vaikka joskus saan sinne niitä perhoskirjoahvenia). Tuli aika hyvä, vaikka vielä voisi ainakin noita melalehtiä vasemmasta nurkasta karsia, että saisi vähän tyhjääkin tilaa tuonne viidakkoon. Timo-kala on nyt varmaan kyrsiintynyt, kun ei mahdu yhtä hyvin ison kannon alle piiloon kuin ennen :). Ja taitaa se muuten sittenkin olla uros eikä naaras (?), on nyt yhtäkkiä kehittänyt pitempiä viiksihaituvia... mutta onhan tuolla edelleen piiloja, monnisista ei näy välillä yhtään ainoaa, vaikka niitä on 14 kappaletta. Robertsintetrat on edelleen suosikkejani, todella komeita kun ovat välillä hyvinkin tummanpunaisia ja mustat evät levällään pullistelevat. Näistä en ihan heti luovukaan.

Tähän tuli haettua eilen hiilidioksidinlevitysjärjestelmä, ihan kunnollisine pulloineen, magneetti- ja neulaventtiileineen ja paineenalentimineen. Löytyy myös aktiivi- ja passiivilevitin. Nyt vaan pitäisi ymmärtää, miten niitä käytetään :-O? Kyllähän sain hiukan opastusta noihin, mutta lisää kaivattaisiin. Kenelläkään antaa vinkkiä hyvästä suomenkielisestä sivustosta aiheeseen liittyen?

Ja sitten yleensäkin akvaariotouhuista... eilen tosiaan iski aika itkupotkuraivarimasennusvitutus-kohtaus. Päivä oli kokonaisuudessaan huono muutamaa hetkeä lukuun ottamatta ja koko maailma näytti mustaakin mustemmalta. Eräät kasvihommat ei menneet ihan kuin odotin (tosin sainpa uusia rehuja tuonne isoon, nyt kyllä sitten jo riittääkin kasvihankinnat vähäksi aikaa) ja perheenjäsenten välillä oli kitkaa, loppuehtoosta otettiinkin sitten matsia lapsi vs. kaksi aikuista (ja taisi välillä päivällä olla yksi ottelu aikuinen vs. aikuinen). Jäi sitten Linnan juhlatkin näkemättä... onneksi sentään Frendien jakso (jossa Ross yritti saada uutta sohvaa kämppäänsä) pelasti päivän ja tuli naurettua vedet silmissä. Mutta akvaarioiden osalta iski mieleen synkät kauhukuvat, miten taas alkaa jumalaton tautikierre siitä hyvästä, etten lääkinnyt Turusta ostettuja monnisia kidusloislääkkeellä heti alkuunsa karanteenissa. Ja otti myös pannuun, kun ison altaan vesi on edelleen sameaa ja värjääntyy ruskeaksi heti päivän perästä. Kaiken kruunasi vielä henkihieverissä oleva pikkuharlekiini, joka makasi ajoittain kyljellään liikkumatta virran vietävänä pohjan tuntumassa. Se näky melkein särki sydämeni. Jonkun mielestä nämä on vaan kaloja, mutta kun on uhrannut niille näin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, suree etenkin persoonallisten kalojen kohdalla, kun niille käy kalpaten. 

Mietin hiljaa mielessäni, teenkö aina kaiken väärin? Tiedän kyllä, että kalat pitäisi karanteenata, mutta kun sekään asia ei ole niin mustavalkoinen. Minä en ainakaan selviä karanteenauksesta ilman pienoista nitriittipitoisuutta ja varaa ei ole toisaalta myöskään ostaa joka kerralle jotain Prodibion Start up-settiä (en kyllä edes tiedä, miten ne ammoniumia sitovat kapselit toimivat, onko niistä hyötyä). Pienessä purkissa (n. 54 litraa) tuo tämänkertainen kalastohankintani olisi ainakin ollut lähinnä vain stressaantunutta pienessä karussa altaassa. Siis neonsateenkaarikaloja 15 kpl kaahaamassa pikku allasta ympäri... olisi muut voineet saada levottomuudesta sydänkohtauksen. Ja veikkaan, että noin pieninä myydyt leväbarbit ja harlekiinit eivät muutenkaan kestä siirtostressiä kovin hyvin. Tästä oppineena en kyllä noin pienenä niitä enää halua ostaa.

Ja karanteenasin tosiaan nuo taudintuojamonnisetkin aikoinaan. Silloin kyselin myös palstalta pitäisikö jotain tehdä, kun kidukset punoittivat ja hieroivat itseään. Pääpointiksi tuntui muodostuvan ajatus, että "älä lääkitse, jollet ole varma". Ja näinhän sanotaan myös monessa kirjallisessakin lähteessä... mutta eipä mulla ole aikaa (eikä enää oikein varaakaan) ruveta tutkimaan mahdollisia loisia mikroskoopilla. Mutta ai että olen katunut sitä päivää, jolloin en noita monnisia lääkinnyt "varmuuden varoiksi" tuolloin karanteenissa, kun nyt olen jo varma, että niillä tosiaan oli niitä loisia ja olin silloinkin... opin kuitenkin sen, että PITÄISI VAAN KUUNNELLA OMAA JÄRKEÄÄN (vaikka sitä toisinaan tunteekin itsensä todella tyhmäksi). 

Ei ole enää Seran Tremazolin (ja isommassa HS:n Camacell-lääkityksen) aloittamisen jälkeen näkynyt hierontaa. Ja surkeimman näköinen monninen on selvästi kohentunut. Evät ovat vielä monella monnisella sekundäärisen bakteeritulehduksen jäljiltä repaleiset, mutta mielestäni ovat kuitenkin ainakin lähes kaikilla olleet paranemaan päin. Olen myös pari Myxazin-kuuria antanut, vaikka se nyt ei ehkä tehokkain lääke olekaan mutta ei myöskään tapa hyviä bakteereja altaasta. Ja kaikki muut altaan kalat ovat kyllä pysyneet terveinä koko ajan. Joten ehkä nyt ei vielä kannata repiä pelihousujaan... toivottavasti.

Isossa altaassa tosiaan myös loislääkityskuuri menossa, mutta sen ainakin aloitin tarpeeksi aikaisin, kun näin pari hinkkausta (kun tosiaan taas tein virheen ja siirsin pikkualtaasta tänne kasveja). Kaloista sen verran, että yksi pieni harlekiini viipottaa pitkin allasta, samoin kaksi jäljelle jäänyttä leväbarbia. Timanttinaaras oli tänään taas ruokailemassa käydessään todella tumman värinen, pää oli lähes kokonaan mustan sävyinen ja poskessa loistavat "timantit" erottuivat hienosti. Ahvenet ovat vallanneet jostain tuon isomman kannon takaa reviirin, kun ei niitä juuri näy... ja ovat alkaneet isommatkin kalat väistää näitä tuittupäitä ;). Neonsateenkaarikalat rallaavat ympäri ämpäri allasta, uroksilla on jo kovat kosioyritykset menossa, kun otsat ovat välillä muuttuneet vaaleankeltaisiksi ja niitä esitellään vähemmistönä oleville naaraille. Yksi naaras on jotenkin "rähjäisen" oloinen, mutta pirteä ja liikkuu hyvin, joten olen sen antanut olla. Toivottavasti ei kupsahda. Täytyy muuten harkita vielä sitä kongontetrojen määrää, voi olla että 15 on liikaa.

Ja tässä jaaritusten perään vielä kuvia, altaan päällä nyt miehen kovalla pärräämisellä ja työllä asentamat monimetallit (2x70W) :D.

Elämää ja kuolemaa - sekä loputonta taistelua suodatinten kanssa

No niin, tänään sitten käytiin hakemassa erä 2 kaloja altaaseen. Haimme koko perheen voimin kalat Turun Uudesta Akvaariosta. Onneksi sisäänmenohetkellä ei ollut muita asiakkaita, kun tuntui että oli taas kilometrin mittainen ostoslista ja kyseltävää yms. Ennen tässä tarinassa etenemistä kerron eilisestä suodatinepisodista.

Eilen kokeilimme, miten toinen ulkosuodatin toimii nyt, kun tilasin siihen uuden akselin holkkeineen. Samalla myös putsasimme kummankin ulkosuodattimen kakkaiset (lievästi sanottuna) letkut. Kyllähän lähti töhnää... ja Hobbyn letkuharja oli hajotettava toisesta päästä, kun yritettiin putsata Eccon painepuolen ylimenoputkea (joka siis tekee melkoisen mutkan). No eikös se harja jäänyt sinne mutkaan, eikä tullut takaisin millään... oli pakko vetää koko harja läpi sen jälkeen, kun toisesta päästä oli "kahva" irrotettu. Tässä kohtaa saa ulkosuodatinten kokeneet käyttäjät vapaasti repeillä ;). Mutta tulipahan ainakin letkut puhdistettua, olivat ihan vaan "hiukan" kirkkaampia operaation jälkeen. No, tämän jälkeen lyötiin Classic jalustan sisälle Eccon viereen muovilaatikkoon ja käynnistettiin. Kuulosteltiin ja ihmeteltiin. Vieläkin piti aika kovaa ääntä... No, ajateltiin, että kaipa siellä vielä on ilmaa. Mutta ääni kyllä jatkui koko ajan ja välillä suodatin hörppäsi itsestään ilmaa jostain välistä, kovaa korinaa oli tasaisin väliajoin (ehkä n. 5-10 minuutin välein). Ei tainnut suodatin olla paikallaan tuntiakaan, ennen kuin meni hermot. Revittiin koko systeemi seinästä ja päätettiin sen sijaan kokeilla, miten 2252 toimii imukuppien kanssa. Ja haa, sehän jopa on pysynyt niiden imukuppien kanssa lasissa, ei ole valunut alas, vaikka onkin todella painava mötikkä. Eikä ollut resonanssiääntä, hiukan hurisee mutta ihanan vähän. Ah, sentään jossain onnistuttiin! Ainoastaan se haittasi, että ko. kapistus lykkäsi edelleen aivan liian kovalla virtauksella vettä ulos. Ei muuta kuin suihkuputkea ostoslistalle... Ja tyytyväisyyttä lisäsi se, että nitriitti oli jo laskussa ja 2/3 vedenvaihdon jälkeen erittäin turvallisessa lukemassa.

Tänään sitten suunnattiin jo aikaisin aamulla Turkuun (piti tehdä hätäisiä synttärilahja- ja jouluostoksia Myllyssä ensin). Olimme akvaarioliikkeessä n. puolen päivän aikoihin. Pojat menivät katselemaan kaloja, minä aloin luettelemaan listaltani tarvikkeita... suihkuputkesta aloitin ja ihmettelin, kun sain käteeni samanlaisen suihkuputken kuin tuossa Classicissa on. Kuvittelin jotenkin, että tuohon sisäsuodattimeen on tehty erikseen omanlaisensa suihkuputki. No, eipä siinä sitten mitään, pääasia että jollain saa virtausta vaimennettua. Ja ei kun lisää shoppailua... myös pakasteruokia tuli hommattua paria sorttia, lisää surviaista sekä jonkinlainen "merivesikvintetti", jossa oli neljää eri sorttia ötökkää tms., en muista enää mitä. Pääasia, että kalat saavat vaihtelevaa ruokaa (ostin myös harlekiineille JBL:n Novo-sarjan yleisruokatabletteja). No, tarvikkeiden ostamisen jälkeen valitsin muutaman kasvin, jonkun melalehden, suikeroalpin (hehheh, tätähän suunnittelin saareeni mutten ostaessani muistanut että kyse on samasta kasvista),  sekä jonkun toisen nopeakasvuisen lajin. Älkää kysykö tarkempaa, en kerta kaikkiaan muista kasvien nimiä... ehkä pitäisi ostaa Varjon Akvaariokasvit-kirja :D.

Ja sitten kalojen onkiminen kävi niin nopeasti, etten ehtinyt oikein edes tajuamaan. Tähän kohtaan onkin hyvä kirjoittaa pieni pätkä aiheesta "katso mitä ostat/tarkista tuotteen laatu". Kukakohan muka ehtii oikeasti kaikki kalat tsekkaamaan läpi, kun ostaa enemmän kuin kaksi kalaa kerralla? En minä ainakaan. Myyjä kouhii kalat altaasta pussiin max. 5 minuutissa ja pussi on paketissa puolen minuutin päästä. Sitten kun vielä alkaa tulemaan seuraavia asiakkaita ovesta sisään (kuten tänäänkin), niin eipä siinä kehtaa jäädäkään tuijottelemaan yli 20 kalaa vartiksi. Että se siitä hyvästä teoriasta. Mutta otin nyt mukaani 16 neonsateenkaarikalaa, 3 leväbarbia ja 3 harlekiinia. Harlekiinien osalta tilanne meni niin nopeasti, että kun kävin vielä pikaisesti kalojen oston jälkeen Forexilla vaihtamassa loput forinttini euroiksi, aloin kauhuissani matkalla miettiä, pyydystikö myyjä tosiaan harlekiinit johonkin pussiin. Mielestäni näin 3 kalapussia kylmälaukussa, mutten ollut ihan varma kuitenkaan tässä kohtaa :D. No, kyllähän ne harlekiinit siellä sitten oli ;).

Kotona vasta tuli ostoksiin paremmin tutustuttua. Oi että mutta levikset ja harlekiinit oli pieniä! Eivät ole varmaan 3 senttiä enempää, ihan vauvoja ja minejä. Herttaisia kylläkin. Valitettavasti sitten yksi levis ei kestänyt siirtoa, ja jouduin lopettamaan sen. Samoin kävi yhdelle neonsateenkaarikalalle ja varmaan vielä toinenkin niistä tippuu, on vähän surkean näköinen :(. Sitten ihmettelin kovasti, kun olin kalat vapauttanut altaaseen, että miksi timanttikirjoahven käy sen heikon sattarin kimppuun ja ihan tosissaan. Samoin myös ajoi muita takaa kovin äksysti. Tässä kohtaa ehdin myös ihmettelemään, missä hitossa se toinen ahven taas on, ei ole pariin päivään pyörinyt kuin toinen (naaras) näkyvillä. Mies on pari kertaa sanonut, että se toinen möllöttää oikeassa takanurkassa. Kurkkasin sinne eilen, mutten katsonut kyllä mitenkään kovin tarkkaan. Tänään se kuulemma oli taas siellä ja aloin aavistelemaan pahaa. Ajattelin, että tekee kuolemaa. Hehheh, löytyikin aivan toisenlainen yllätys. Liuskekiven päällinen oli täynnä epämääräistä "röhnää", joka lähemmin tarkasteltuna osoittautui kuduksi! Olin silmät pyöreinä asian vuoksi, kun kalat eivät ole lähellekään täysikasvuisia vielä. Mutta sittenpä selittyi naaraankin vahva raidoitus (ja sukupuoli varmistui) sekä kiukkuinen käyttäytyminen. Tuskinpa tuosta kudusta mitään elävää syntyy, mutta innolla odottelen  seuraavaa yritystä. Taidan lopultakin päästä seuraamaan kirjoahventen perhe-elämää. Minulle kun ei ole ennen osunut kutevaa paria, lähinnä "avioero-/toivottomia" tapauksia.

Miniharlekiinit ja loput kaksi minileväbarbia vaikuttaisivat olevan pirteitä ainakin toistaiseksi, samoin neonsateenkaaret, paitsi ehkä se yksi. Saa nähdä... mutta kun kalat ovat noin pieniä, niin suurin lisäkuormitus bakteereille tulee noista sattareista, en kyllä usko että nitriitin osalta tulee tapahtumaan ainakaan mitään ihan katastrofaalista. Ja mieskin on jo päässyt mukaan akvaariopuuhiin :D. Mutisi jotain jossain vaiheessa, että näköjään hänetkin on vedetty touhuihin mukaan. Hän viritteli suihkuputken suodattimeen ja kokeili, miten se olisi paras altaassa. Koska se on niin pitkä, hän keksi oikeastaan tosi käyttökelpoisen ratkaisun. Suihkuputki yhdistettiin jonkinmoisella pätkällä letkua suodattimeen ja sen jälkeen parilla imukupilla laitettiin suodatinputki päätylasiin kiinni vaakasuunnassa. Tämäkin asettelu hidasti virtausta jonkin verran, joskin voin sanoa että kyllä edelleen tuulee.

Niin ja onko mielipiteitä tuohon Classic-asiaan? Uudessa Akvaariossa epäili, että surina (siis mielestämme se oli häiritsevän kova) johtuisi roottorista. Se kyllä pyöri mielestäni hieman huonosti, mutta en tiedä, haluanko silti vanhaan suodattimeen panostaa enää penniäkään (taikka senttiäkään) :(. Ja sitten on vielä se ilmanottojuttu. Harmittaa niin vietävästi ja roottori maksaa taas ihan kivasti. Olisi tullut halvemmaksi ostaa heti vaan uusi suodatin. Ja rahaa on palanut jo niin paljon tähän projektiin, etten uskalla edes laskea. Joten se roottori alkaa kyllä tuntua kynnyskysymykseltä tässä kohtaa...