Kirjoitellaanpa täällä nyt vähän taustaa, vaikka tätä olen joka paikassa jo mainostanutkin. Eli 8.12. huomasin akvaariossani uutta elämää. Ensin luulin nähneeni yhdellä liuskekivellä uuden kirjoahventen kudun jäänteet, mutta se asia kyllä unohtui äkkiä kun seurailin ahventen touhua akvaarion takaosassa. Jotain pöllähti yhtäkkiä ilmaan, kun ukko hääti muita kaloja kauemmas. Siellähän oli aika läjä kalanpoikasia! Meinasin takapuolelleni lentää, kun olin ihan varma ettei siitä ahventen kudusta nyt mitään elävää vielä synny, että harjoittelevat varmaan useampaan otteeseen ennen kuin jotain elävää saadaan aikaiseksi. Eipäs sitten ihan mennytkään niin :D.
Ja nämä vanhemmat ovat todella huolehtivaisia. Ei kovin suurta katoa ole poikasparvessa käynyt, edelleen on yhteensä varmaan 50 poikasta. Ihmettelen asiaa, kun olin juuri imuroinut ison kasan jaskaa juuri tuosta kohtaa, mihin ahvenet olivat parkkeeranneet poikastensa kanssa. Eivät varmaan olleet sitten vielä kuoriutuneet. Ehkä.
Miesparalla on kestämistä. Joutuu katselemaan, kun kuivaan banaaninkuorta patterin päällä (likoeläinviljelmää varten, tiedoksi niille jotka eivät harrasta akvaarioita ;)) ja pistän suodattimen pörisemään saaviin (toisessa altaassa bakteerilääkitys ja yritän sääilyttää hyviä bakteereja tuossa siirretyssä suodattimessa). Ja kohta leikkelen muovipulloja ja virittelen niistä artemiakasvattamon yhdessä ilmapumpun kanssa. Eli jos meille on tulossa kylään, niin tervetuloa hullujen huoneelle, kaikki hiukan oudommat projektit liittyvät ihan varmasti tavalla tai toisella akvaarioihin. Mahdankohan jaksaa ollenkaan keskittyä tulevaan käytävän/makuuhuoneen remontointiin, kun päähän ei ole viime aikoina mahtunut kuin vettä (tai metsästystä)?
On ollut kyllä kivaa seurata poikasparvea, joka näyttää kauempaa katsottuna lähinnä leijuvalta roskakasalta. Tarkemmin katsottuna kuitenkin näkee muutaman millin mittaisia poikasia, jotka ovat väriltään vaalean keltaisia ja muutama pienen pieni raidan alku on jo kyljistä havaittavissa. Vanhemmat ovat kuljetelleet porukkaa pitkin allasta ja siitä kohdasta on sitten muuten muiden syytä väistyä. Kyllä lähtee isoin harlekiinikin, kun ahvenet tulevat tökkimään ja nyppimään. Ja hauskaa oli katsoa, kun toinen vanhemmista kokosi liian kauas eksyneitä poikasin, nappasi suuhunsa ja sylkäisi pihalle samaan läjään muiden kanssa :).
Eilen sitten yritettiin siirtää ahvenperhe omaan kaksioon, tyhjillä olleeseen n. 50-litraiseen altaaseen. Ei ollut kovin helppo homma. A-W-palstalla sain onneksi erittäin hyvät ohjeet ja pyydystelin poikaset lapolla eli imuroin ne sillä ämpäriin ja siitä sitten vekslattiin ne pikkualtaaseen. Aika lutraamista, kun kaikki vesi ei tietystikään mahtunut altaaseen, vaan sitten piti ensin ylimääräisiä kaadella toiseen ämpäriin ja sitten poikaset pienessä vesitipassa altaaseen (ja "huuhdella" siihen päälle ämpäri vielä uudelleen, kun aina joku pieni jäi pohjalle). Lopulta oltiin saatu suurin osa talteen, katsottiin ison altaan tilannetta, että "taisi sinne joku viisi jäädä, mutta olkoot, siirretään nyt vanhemmat". Ei hittolainen, mikä homma. Ensi kerralla saavat hoitaa alusta loppuun touhunsa isossa tankissa, mulla kun ei ole yhtään lahjoja tuohon pyydystämiseen. Ensin sain jomman kumman haaviin, mutta se rontti onnistui ponkaisemaan itsensä siitä pois. Ei kun uutta yritystä. No sitten sain onneksi toisen pyydystettyä (äiskä jäi haaviin) ja vein pikkualtaaseen. Mutta isukkipa ei suostunutkaan tankista lähtemään. Oli pakko ottaa oikeanpuoleinen iso kanto veks mutta se onnistui aina pujahtamaan jostain kolosta pois. Meni kyllä aina takaisin poikasten luo vallisnerian juureen, mutta ei kun ei... Itse pienessä kohmelossa ja päänsäryn kera koitin ukkoa aikani pyydystää ja sitten meni sekä minulta että mieheltä hermot. Kirosin kuin turkkilainen (kärsivällisyys ei ole hyveeni ja vihaan kalojan pyydystämistä muutenkin yli kaiken), onneksi ei poika ollut kotona niin sai rauhassa pärrätä. Äyskittiin sitten jo toisillemme loppuvaiheessa ja pakko oli luovuttaa, kun suodattimet olivat olleet jo jonkin aikaa pysähdyksissä (altaan pintahan oli vajaantunut huomattavasti kun otin pikkaltaaseen vedet siitä ja tietysti suodattimia ei voinut sitten pitää käynnissä). Ja näihin vesileikkeihin meni siis valehtelematta koko iltapäivä.
Toivon mukaan tämä pikku "avioero" ei nyt sitten ota ahvenia kovasti kupoliin. Hyvin näyttää yksinhuoltajaäiti lastensa kanssa pärjäävän pikkualtaassa ja yh-isä loppujen kanssa isossa. Tosin isällekin taisi jäädä "pari" enemmän kuin 5 hoidettavaksi... veikkaisin että siellä on edelleen 10-15 poikasta mutta hyvin on ahven yksinäänkin pärjännyt. Saa vaan nähdä, heittävätkö poikaset henkensä, kun joudun tänään laittamaan sinne loislääkkeen 2. annoksen. Toivotaan, että kestävät sen.
Yritin aamulla vahdata hienoa "likoeläinviljelmääni" (banaaninkuori lilluu keitetyssä vedessä muoviastiassa keittiössä), mutta minä en kyllä nähnyt mitään liikkuvaa. Katotaan, näkyykö huomenna mitään sen enempää. Laitoin kyllä pikkualtaaseen aamulla todella hienoksi murustettua hiutaletta ja mielestäni muutamat poikaset nappailivat hienoimpia hiukkasia vedestä. Nyt vielä täytyy yrittää sitä artemiaa kasvattaa... toivon mukaan videolinkki yksinkertaiseen ohjeeseen on vielä tallella kotikoneella!
Toisesta akvaariosta sen verran, että sinne laitoin tosiaan nyt Baktopur-kuurin, kun ei Myxazin tehonnut. Tiesin kyllä entuudestaan, että niin voi käydä, muinoin tuli saatua erittäin huonoja kokemuksia evärutosta... on todella sitkeä bakteeri, toivotaan nyt kuitenkin että tämä lääke tehoa. Sitten ei jää vaihtoehdoksi enää kuin Furanol, joka sisältää antibioottia. Sen jälkeen ainakin saa aloittaa altaan käynnistämisen uudelleen, bakteeriymppeineen kaikkineen. Huoh. Evärutto on kyllä mun akilleen kantapääni, että vihaan sitä tautia. Vaikka liialla jahkailullani sain sen nyt taas tankkiini, että oma vikani, taas kerran. Nyt koko ajan pelkään, että tästä alkaa taas loputon lääkityskierre... toivottavasti ei!!
Mutta kuvia poikasista tulee myöhemmin, mikäli surkealla kameravarustuksellani vaan saan jonkinlaisia otoksia otettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti