No niin, aika kertoilla hiukan viikonlopun kuulumisia. Nyt allas on saanut ensimmäiset asukkaansa. Lauantaina lähdettiin heti aamulla yhdeksän maissa kohti Kangasalaa, josta ensimmäiseen ämpäriin napattiin mukaan 3 harlekiininuoliaista, 2 isoa leväbarbia ja 2 intiaaninsulkaa (tarkoitus oli viedä inkkarit kaverin altaaseen). Sieltä porhallettiin Tampereelle Akvaariokalaan, paikalla oltiin 8 yli 11 ja oli omistaja hiukan myöhässä, menimme samalla oven avauksella sisään. Olimme siis varmasti ensimmäiset asiakkaat :). Ja mitä bongasinkaan ensimmäisestä altaasta, joka osui silmiini... timanttikirjoahvenia koko allas täynnä! Vieläpä punasilmäistä värimuotoa. Siinähän se tuli, ensimmäinen "heräteostos". Tai eipä sitä oikeastaan sellaiseksikaan ihan puhtaasti voi sanoa, kun olin jo ajatellut että otan timanteilleni kavereita, kun en ole saanut niitä myytyä. Huomasin nimittäin punatimanttiahvenen myötä, että ukko suhtautuu nyt jonkin verran suopeammin myös naaraaseen, kun on joutunut toteamaan, että ei olekaan koko altaan kunkku enää. Toisin sanottuna kaverit tekevät timanteille hyvää ja 500 litraan mahtuu takuulla 4 timanttikirjoahventa. Punatimantillekin olisi tiedossa uusi koti Riihimäellä, en vaan tiedä, miten tuon kalan sinne saisi kun en itse siellä päin liiku. No, ehkä jossain vaiheessa saan kyydin kalalle. Mutta takaisin aiheeseen. Mukaan tarttui Akvaariokalasta sitten ne helmirihmat, joita menin hakemaan eli 3 naarasta ja yksi uros. Lisäksi huomasin pikkuruisen lumpeen taimen kasvialtaassa, ostin sitten senkin kun olen tiikerilummetta havitellut. Tämä lumme ei kuitenkaan ole tiikerilumme, vaan "joku uutuus". Todella kivan näköinen, kirjava lehti ko. kasvissa (näkyy tuossa toisen tämän päivän tekstin kuvassa joten kuten). Saa nähdä, millainen siitä tulee, jos vaan saan pidettyä sen hengissä. Enpä sitten muuta enää ostanut kuin katkarapupellettejä uusille rakkaille harrikoilleni (ja meinasin sitten pyörtyä kassalla, kun summaksi tuli kuusikymppiä). Ne ovat kyllä jo täysin vieneet sydämeni ja jopa mies on niistä innoissaan :).
Liikkeestä lähdimme kohti Vesilahtea. Siellä olikin aika onginta edessä, kun piti saada "noin" 10 kpl kuparimonnisia (lopulta taisi olla 12 kpl), intiaaninsulkia jonkinlainen parvi, partamonni ja muistaakseni 15 kardinaalitetraa pyydystettyä. Sekä tietysti pääkohteeni, kuteva helmirihmapariskunta, joka nyt oli helpoin nakki. Lopulta olivat kaikki kalat kolmessa ämpärissä ja matka kohti kotia saattoi alkaa. Huomautettakoon tässä välissä, että itselleni noista kaloista tuli vain helmirihmat ja 4 monnista, loput menivät kaverille. Naaraspartamonnin piti alun perin tulla mulle, mutta tehtiin kaverin kanssa vaihtarit, kun hänellä oli jo ennestään naaraita altaassa ja halusin päästä uroksesta eroon... piti sitä sitten kaveria jeesata, ettei ole 100 partista hetken päästä altaassa :D. Ja sanottakoon näistä kaloista vielä, että kaikki ovat todella mahtavassa, isossa ja paksussa kunnossa! Ilkalta ostamani helmirihmapoikaset on ihan rääpäleitä näihin verrattuna. Samoin monniset olivat todella ison kokoisia. On selvästi kaloja hoidettu isolla sydämellä.
Kalat tulivat kotiin hyvässä kunnossa, ainoastaan Kangasalta saamani kaksi inkkaria olivat heittäneet henkensä :(. Olivat kyllä ilmeisesti aika ikääntyneitä, joten ei ihme, jos eivät kestäneet kuljetusta. Annoin kalojen olla ämpäreissä jonkin aikaa, lisäilin välillä vettä ja samaan aikaan istuttelin lummetta ja Kangasalta saamiani kasveja akvaarioon. Ja säädin yhtä sun toista muutakin, taas. Sitten jossain vaiheessa vapautin kalat altaisiin (monnisethan menivät tuohon pienempään joukon jatkoksi) ja aloin pelaamaan tuon toisen ulkosuodattimen kanssa. Kokosin Installation Settiä, vaihdoin uutta letkua vanhan ryönäisen tilalle (kaikki noista letkuista pitäisi kyllä vaihtaa kumpaankin suodattimeen kun ei niitä ole viitsitty putsata, mutta nyt juuri se ei ole mahdollista) ja sitten yritettiin käynnistellä. Aloin kiristellä hampaita, kun ei ollut yhtä helppoa kuin Eccon. No, oma mokahan oli jättää suihkuputken päähän se nasta, joka olisi pitänyt ottaa suodatinta ilmatessa pois. Se kun napattiin veks, niin alkoi sujuakin paremmin hommat. Paitsi että suodatin alkoi pitämään melkoista surinaa! Olin jo muutenkin tässä vaiheessa ihan loppu, kello oli jo suunnilleen puoli seitsemän ja pinnani oli taas kerran katketa. Alkoi tuntumaan, että onko tämä enää mikään harrastus, kun vetää itsensä ihan piippuun kalojen takia. Stressikäyrät olivat lievästi sanottuna tapissa. Annettiin kuitenkin suodattimen surista. Painelin itse kuuntelemaan Nightwishin Storytimea, se sai rauhoittumaan sen verran, että jaksoin mennä saunaan. Lauteella makaaminen helpotti kummasti oloa!
Enpä sitten ehtoolla mitään enää tehnyt akvaarion hyväksi, vaan koitin lähinnä rentouttaa itseni parilla viinilasillisella, sipseillä ja leffalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti