Raskas isänpäivä

Kyllä meni isänpäivä vähän toisella tavalla kuin olin ajatellut... piti parissa tunnissa laittaa altaaseen vettä ja alkaa kypsyttelemään sitä BioDigest-bakteerivalmisteella ja hirvensarvisuolalla, mutta eihän se nyt tietenkään niin mennyt. Perjantai-illalla lopetin yhdentoista aikaan illalla kivien ja kantojen nypläämisen, kun tuntui ettei ne vaan menneet hyvin. Ennen perjantai-iltaa olin jo myöskin koittanut löytää järkevää sisustusratkaisua siinä onnistumatta. Perjantai-illallakin homma jäi kivien osalta kesken ja päätin jatkaa "nopeasti" loppuun sunnuntaina.

Ja sun pah. Kymmenen jälkeen aloitin ja vähintäänkin tunnin verran tuli taas pyöriteltyä kantoja ja kiviä. Alkoi jo tässä kohtaa pinna kiristymään. Lopulta päätin, että nyt saa olla, olin jopa saanut suht hyvän liuskekiviluolan rakenneltua tuon oksamaisen kannon alle, ja yleensäkin kannot olin saanut nyt niin, että pohjalle jäi myös tyhjää, vapaata tilaa ja toisaalta sijoitettua ne niin, etteivät olisi liian symmetrisesti. No mutta, sittenhän se varsinainen ilo alkoi, altaan täyttö! Tiesin kyllä, että kannoista ainakin 2/3:sta kelluu, mutta kuvittelin jotenkin saavani tilkittyä ne pohjaan liuskekivillä. Hahahhahah, niin varmaan... kun vettä oli noin 1/3, alkoi ensimmäinen kanto kellua. No, sen sain vielä pysymään joten kuten liuskekivien kanssa pohjassa. Mutta sitten kun oli taas muutama kymmenen litraa valutettu lisää ja vedenpinta noussut taas muutaman sentin, lähti seuraava kanto liikkeelle. Sitten alkoikin jo tulla hiki (tuskasta). Piti lähteä takapihalle kukkapenkistä hakemaan kiviä. Hain yhden. Hetken päästä hain toisen. Ja kolmannen. Lopulta mies haki vielä 3 tai 4 siihen lisää. Jossain vaiheessa taisi suurin piirtein kaikki kannot olla nousseet irti pohjasta. Sitten kun samaan aikaan (3-vuotias) poika oli ihan mahdoton, puhua pölpötti koko ajan ja taukoamatonta kyselyä "MIKSI" ja "MIKSI teet sitä ja tätä", sääti omiaan ja koko ajan teki jotain, alkoi pahasti leikkaamaan kiinni. 

Allas täytettiin varmaan 5 osassa, kiitos noiden helvatun kantojen. Vaikka niitä olin uittanut jo saaveissa ja ovat luonnossakin jo vettyneet, ovat silti sen verran kuivia, että eivät pysy pohjassa ilman painoja. Nyt allas on sen näköinen, kuin dinosaurus olisi käynyt munimassa siellä pitkin poikin... isoja, pyöreitä kiviä hiukan joka puolella ja todella pöljissäkin paikoissa. No, ei auta. Pitää keksiä jotain parempaa jossain vaiheessa. Tähän osuuteen meni sitten varmaan kauheasti valehtelematta 3 tuntia. Rasittavaa kantojen kellumisen lisäksi oli myös se, että tuolta keittiön hanasta tulee aina 2 ekaa minuuttia ihan minkä lämpöistä vettä tahansa. Eli aina kun hanan sulkee välillä ja aloittaa täytön uudelleen, niin saa taas 5 minuuttia säätää että saa sopivan lämpöistä vettä. 

Hermot olivat iltapäivällä täysin loppu ja karjuin välillä melkein kuin leijona perheen miesjäsenille. Miestä juoksutin poraamaan ulkosuodattimen imuputkeen reikää, laittamaan kosteusvahtia kuntoon, hakemaan kiviä, pitämään letkusta kun itse tein jotain muuta, jne. jne. Taisi koko perheellä olla hermot riekaleina siinä vaiheessa, kun lähdettiin mummolassa käymään puoli viiden aikoihin :-P. Ihan sanoinkuvaamaton päivä... sitten vielä sisäsuodatin piiputti alkuunsa. Oli kyllä varmaan oma vikani kun huuhtaisin sitä ennen altaan täyttöä eikä varmaan moottoriosasta olleet kaikki osat ihan paikallaan... alkoihan se sitten illalla mummolareissun jälkeen pelittämään, kun kokosin uudelleen. Mutta se oli kyllä viimeinen pisara kaiken säätämisen jälkeen ja kun sitten alkoi olla kiire jo isänpäivän vierailulle. Ja minua kun harmittaa, että joku ongelmanratkaisu jää kesken... 

Eräs ongelma kyllä on vielä, vaikka suodatin nyt hyvin toimii muuten (vähän liiankin hyvin, puhaltaa todella reippaasti vettä): erittäin rasittava resonanssiääni. Tuo sisäsuodatin roikkuu akvaarion laitaan kiinnitettävissä pidikkeissä ja se aiheuttaa sitten tuollaisen rasittavan surinan. Olen koittanut vääntää ruuveja kireämmälle (pidikkeestä, en päästäni, muuten olisi ruuvi jo katkennut), löysemmälle yms., mutta mikään ei auta. Mikäli en saa tuota korjattua, niin todennäköisesti suodatin vaihtuu Fluvaliin. Ei hermot kerta kaikkiaan kestä tuota ääntä. Että jos jollakulla on tuohon joku niksi, saa ehdottaa.

Että rankkaa on akvaarion kuntoon laittaminen. Ennen mummolaan lähtöä heitin vielä altaaseen muutamia kasveja nykyisestä akvaariosta sekä BioDigest-ampulleja ja hirvensarvisuolaa siten, että ammoniumia olisi n. 2-3 mg/l (en kyllä mitannut silloin, että mitä tuli arvoksi). Arvioin, että se ehkä riittää, kun ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea eräältä harrastajalta muutama kala. Tai parista paikasta, saa nyt nähdä. Ei kuitenkaan tulossa heti mitään tungosta. Illalla ammoniumin pitoisuus oli jo 0,1 ja tänään mitattuna lähellä pienintä arvoa, 0,05:ttä. Nitriitti oli tänään alkuillasta aavistuksen koholla (0,05:n alapuolella hiukan) ja nitraattiakin oli ihan aavistuksen verran.

 Heitin nyt tänään suunnilleen samanlaisen ammoniumsatsin (hss:ää ja vähän kalanruokaa) menemään ja arvoksi tuli sen jälkeen 0,2. Nyt sitten katsotaan, nouseeko nitriitti vielä ja päätetään sitten sen mukaan, miten toimitaan. Kirjoittelen siitä sitten taas enemmän myöhemmin. Nyt en jaksa... olen täysin loppu tänäänkin, kun ensin vaihdoin vedet pikkualtaaseen ja sitten pluttasin vielä tuolla isossa ja istuttelin muutaman kasvin lisää ja yritin järjestellä kiviä hiukan. Kas tässä jotain kuvia (kuten taas näette, Canonin uudella pokkarilla ei todellakaan saa edes välttäviä kuvia, vähän koitin käsitellä mutta energia ei riittänyt kovin suureen peukalointiin).