No niin, pitää nopeasti kirjoitella kuulumisia ennen reissua. Tankissa kaikki ihan jees, nitriittikään ei ole tosiaan noussut ainakaan vielä, vaikka mulla tuppaa olemaan tapa antaa liian ronskisti ruokaa, kun pelkään kuollakseni ettei pohjakalat saa murentakaan ;). Siksipä annankin vain kerran päivässä sapuskaa ja olen koittanut nyt hillitä itseäni sen suhteen. Saapi nähdä sitten, miten tuo miehen koulutus tuohon hommaan sujuu, ainakin kuulemma pitää merkintälaput tehdä kaikkiin ruokapurkkeihin. Pitää vielä tänään jatkaa "koulutusta", eilen oli alustava katselmus :). Tänään myös pitää vaihtaa vedet kumpaankin altaaseen (hohhoijaa, onneksi iso allas on olkkarissa, voi samalla katsella telkkaria) ja muutenkin tsekata, että kaikki on ok.
Ja alkaa kaloilta jo luonnetta löytymään. Helmirihmoista yksi on ottamassa pientä ylivaltaa, nyppi siihen malliin toista naarasta otsasta, että taitaa arvojärjestys olla selkiytymässä. Isot helmet ottavat aika lunkisti, tosin nirsoilevat hiukan ruuan suhteen, vaikka olen tarjonnut Tetran Discusia (menee kuin häkä kaupaksi toisessa altaassa), Tetran perushiutaletta ja New Life Spectrumin värejä voimistavaa perusraetta. Mutta eiköhän se makuaisti näihin ruokiin totu jossain kohtaa... syytä olisi ainakin. Pienemmät ovat kyllä käyneet pohjakalojenkin tableteilla ja rakeilla ruokailemassa, eli niille kyllä kelpaa.
Pikkutimantti (ukko ihan varmasti käyttäytymisestä päätellen) on ottanut jo vahvan raidoituksen itselleen ja vallannut vasemman puoleisen kanto-/kivirykelmän reviirikseen. Jopa pikkurihmikset saa kyytiä. Harrikat, muut isommat kalat ja partis (vaikka on pieni, niin tuntuu silti jo omaavan tietynlaisen partisauktoriteetin :D) ovat kyllä liian kova pala. Ja (oletettavasti) naarastimantti saa tietysti kyytiä. Eli aivan samaan malliin mennään kuin vanhojenkin ahventen kanssa. Ja timanttikirjoahvenetko muka lällyjä? Säikkyvät kyllä helposti ohikulkevia ihmisiä, mutta toisiinsa nähden tuntuvat omistavan melko kipakan luonteen, ainakin nuo ukot. Tosin itselläni kaikki kirjoahvenet ovat olleet samaa sarjaa, ukot antaa akoille kyytiä eli ovat tyypillisiä kirjoahvenia. Alan ymmärtää, miksi pitäisi ensin ottaa porukka ahvenia (sanoisin oman kokemukseni perusteella, että melkein mitä tahansa ahvenia) ja antaa parin/parit muodostua itsekseen ja sitten lahjoittaa/kaupata loput toisille harrastajille. Toivotaan nyt, että nuo 4 timanttia muodostaisivat edes yhden parin. Ja kun toisaalta sitten ainakin timantit kaipaavat lajitovereitaan siten, että voisivat kohdentaa aggressioitaan muitakin kuin sitä naaraspariaan kohtaan. Eli itse olen päätynyt tulokseen, että ahvenia saisi aina olla pieni porukka. Ainakin punatimanttikin rauhoitti kummasti pienemmän altaan tilannetta. En ole vielä isoja ahvenia siirtänyt altaaseen, antaa nyt pienten ensin kasvaa vähän aikaa (tosin vain vähän, jos puolentoista viikon päästä aion hakea perhoskirjoahvenia pienempään altaaseen). Saavat sitten selvitellä keskenään pohjaosaston herruutta.
Harrikoista ainoastaan pienin on jollain asteella ollut ruuasta kiinnostunut. Kaksi isompaa senkun koheltaa ympäri ämpäri. Ja eilen illalla kuului ihan selvää naksutusta! Ei voinut tulla muualta kuin harlekiineista se ääni, koska ääni kuului muutaman sekunnin ja sitten loppui. Jotkut ihmiset sanovat, että kalat ovat persoonattomia lemmikkejä, kun ei niitä voi edes ottaa syliin ja silittää tms. mutta eivät ne kyllä ole. Ainakaan näiden lajien edustajat. :)
Tällaisia havaintoja tähän asti, katsotaan miten tilanteet jatkuvat. Ja pitää myös raportoida reissun jälkeen, millainen Budapestin eläintarha oli sekä mahdollisesti myös Tropicarium, jos vaan sinne ehditään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti