Jokohan alkaisi taas olla energiaa kirjoittamiseen? Piti tuota matkablogiakin kirjoitella, mutta laiskistuin. Ehkä saan sen jossain vaiheessa aikaiseksi... kirjoitellaan sillä välin, mitä akvaarioille kuuluu. Aloitetaan pienemmästä, alla kuva uudesta "sisustuksesta". Mylläsin tankin maanantai-iltana ympäri ja asettelin kantoja uudelleen (sillä silmällä että jos vaikka joskus saan sinne niitä perhoskirjoahvenia). Tuli aika hyvä, vaikka vielä voisi ainakin noita melalehtiä vasemmasta nurkasta karsia, että saisi vähän tyhjääkin tilaa tuonne viidakkoon. Timo-kala on nyt varmaan kyrsiintynyt, kun ei mahdu yhtä hyvin ison kannon alle piiloon kuin ennen :). Ja taitaa se muuten sittenkin olla uros eikä naaras (?), on nyt yhtäkkiä kehittänyt pitempiä viiksihaituvia... mutta onhan tuolla edelleen piiloja, monnisista ei näy välillä yhtään ainoaa, vaikka niitä on 14 kappaletta. Robertsintetrat on edelleen suosikkejani, todella komeita kun ovat välillä hyvinkin tummanpunaisia ja mustat evät levällään pullistelevat. Näistä en ihan heti luovukaan.
Tähän tuli haettua eilen hiilidioksidinlevitysjärjestelmä, ihan kunnollisine pulloineen, magneetti- ja neulaventtiileineen ja paineenalentimineen. Löytyy myös aktiivi- ja passiivilevitin. Nyt vaan pitäisi ymmärtää, miten niitä käytetään :-O? Kyllähän sain hiukan opastusta noihin, mutta lisää kaivattaisiin. Kenelläkään antaa vinkkiä hyvästä suomenkielisestä sivustosta aiheeseen liittyen?
Ja sitten yleensäkin akvaariotouhuista... eilen tosiaan iski aika itkupotkuraivarimasennusvitutus-kohtaus. Päivä oli kokonaisuudessaan huono muutamaa hetkeä lukuun ottamatta ja koko maailma näytti mustaakin mustemmalta. Eräät kasvihommat ei menneet ihan kuin odotin (tosin sainpa uusia rehuja tuonne isoon, nyt kyllä sitten jo riittääkin kasvihankinnat vähäksi aikaa) ja perheenjäsenten välillä oli kitkaa, loppuehtoosta otettiinkin sitten matsia lapsi vs. kaksi aikuista (ja taisi välillä päivällä olla yksi ottelu aikuinen vs. aikuinen). Jäi sitten Linnan juhlatkin näkemättä... onneksi sentään Frendien jakso (jossa Ross yritti saada uutta sohvaa kämppäänsä) pelasti päivän ja tuli naurettua vedet silmissä. Mutta akvaarioiden osalta iski mieleen synkät kauhukuvat, miten taas alkaa jumalaton tautikierre siitä hyvästä, etten lääkinnyt Turusta ostettuja monnisia kidusloislääkkeellä heti alkuunsa karanteenissa. Ja otti myös pannuun, kun ison altaan vesi on edelleen sameaa ja värjääntyy ruskeaksi heti päivän perästä. Kaiken kruunasi vielä henkihieverissä oleva pikkuharlekiini, joka makasi ajoittain kyljellään liikkumatta virran vietävänä pohjan tuntumassa. Se näky melkein särki sydämeni. Jonkun mielestä nämä on vaan kaloja, mutta kun on uhrannut niille näin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, suree etenkin persoonallisten kalojen kohdalla, kun niille käy kalpaten.
Mietin hiljaa mielessäni, teenkö aina kaiken väärin? Tiedän kyllä, että kalat pitäisi karanteenata, mutta kun sekään asia ei ole niin mustavalkoinen. Minä en ainakaan selviä karanteenauksesta ilman pienoista nitriittipitoisuutta ja varaa ei ole toisaalta myöskään ostaa joka kerralle jotain Prodibion Start up-settiä (en kyllä edes tiedä, miten ne ammoniumia sitovat kapselit toimivat, onko niistä hyötyä). Pienessä purkissa (n. 54 litraa) tuo tämänkertainen kalastohankintani olisi ainakin ollut lähinnä vain stressaantunutta pienessä karussa altaassa. Siis neonsateenkaarikaloja 15 kpl kaahaamassa pikku allasta ympäri... olisi muut voineet saada levottomuudesta sydänkohtauksen. Ja veikkaan, että noin pieninä myydyt leväbarbit ja harlekiinit eivät muutenkaan kestä siirtostressiä kovin hyvin. Tästä oppineena en kyllä noin pienenä niitä enää halua ostaa.
Ja karanteenasin tosiaan nuo taudintuojamonnisetkin aikoinaan. Silloin kyselin myös palstalta pitäisikö jotain tehdä, kun kidukset punoittivat ja hieroivat itseään. Pääpointiksi tuntui muodostuvan ajatus, että "älä lääkitse, jollet ole varma". Ja näinhän sanotaan myös monessa kirjallisessakin lähteessä... mutta eipä mulla ole aikaa (eikä enää oikein varaakaan) ruveta tutkimaan mahdollisia loisia mikroskoopilla. Mutta ai että olen katunut sitä päivää, jolloin en noita monnisia lääkinnyt "varmuuden varoiksi" tuolloin karanteenissa, kun nyt olen jo varma, että niillä tosiaan oli niitä loisia ja olin silloinkin... opin kuitenkin sen, että PITÄISI VAAN KUUNNELLA OMAA JÄRKEÄÄN (vaikka sitä toisinaan tunteekin itsensä todella tyhmäksi).
Ei ole enää Seran Tremazolin (ja isommassa HS:n Camacell-lääkityksen) aloittamisen jälkeen näkynyt hierontaa. Ja surkeimman näköinen monninen on selvästi kohentunut. Evät ovat vielä monella monnisella sekundäärisen bakteeritulehduksen jäljiltä repaleiset, mutta mielestäni ovat kuitenkin ainakin lähes kaikilla olleet paranemaan päin. Olen myös pari Myxazin-kuuria antanut, vaikka se nyt ei ehkä tehokkain lääke olekaan mutta ei myöskään tapa hyviä bakteereja altaasta. Ja kaikki muut altaan kalat ovat kyllä pysyneet terveinä koko ajan. Joten ehkä nyt ei vielä kannata repiä pelihousujaan... toivottavasti.
Isossa altaassa tosiaan myös loislääkityskuuri menossa, mutta sen ainakin aloitin tarpeeksi aikaisin, kun näin pari hinkkausta (kun tosiaan taas tein virheen ja siirsin pikkualtaasta tänne kasveja). Kaloista sen verran, että yksi pieni harlekiini viipottaa pitkin allasta, samoin kaksi jäljelle jäänyttä leväbarbia. Timanttinaaras oli tänään taas ruokailemassa käydessään todella tumman värinen, pää oli lähes kokonaan mustan sävyinen ja poskessa loistavat "timantit" erottuivat hienosti. Ahvenet ovat vallanneet jostain tuon isomman kannon takaa reviirin, kun ei niitä juuri näy... ja ovat alkaneet isommatkin kalat väistää näitä tuittupäitä ;). Neonsateenkaarikalat rallaavat ympäri ämpäri allasta, uroksilla on jo kovat kosioyritykset menossa, kun otsat ovat välillä muuttuneet vaaleankeltaisiksi ja niitä esitellään vähemmistönä oleville naaraille. Yksi naaras on jotenkin "rähjäisen" oloinen, mutta pirteä ja liikkuu hyvin, joten olen sen antanut olla. Toivottavasti ei kupsahda. Täytyy muuten harkita vielä sitä kongontetrojen määrää, voi olla että 15 on liikaa.
Ja tässä jaaritusten perään vielä kuvia, altaan päällä nyt miehen kovalla pärräämisellä ja työllä asentamat monimetallit (2x70W) :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti