Alku aina hankalaa - tai ainakin työlästä

Nokkamonnit tuntuvat tekevän joka asian rauhalliseen tahtiin :). Perjantaina (1.3.) oli yksi poikanen ilmestynyt poikashäkkiin. Hieman nuijapäätä muistuttava, tummanruskea otus oli kuoriutunut yhdestä niistä neljästä munasta, jotka olin irrottanut kuturyppäästä. Irrottamisen olin tehnyt lähinnä homehtuneiden mätimunien poistamiseksi.

Tuo ensimmäinen kuoriutunut poikanen näytti mielestäni olevan mätimunaryppäässä jollain lailla jumissa, ilmeisesti takertuneena homeeseen (muut munat ryppäästä pilaantuneet) tms. Äärimmäisen varovasti yritin irrottaa sitä. Olin aivan varma, että tapan tuon ressukan, mutta sain sen kuitenkin irti. Poikanen jäi heikon oloisena leijumaan virtaukseen, ja tässäkin kohtaa epäilytti, että selviääköhän ollenkaan. Seuraavan päivän aamuna se oli kuitenkin kiinnittynyt poikashäkin reunaan ja minulla oli hyvin helpottunut ja hyvä olo.

Tämän yksinäisen hätähousun jälkeen rupesin kovin odottamaan isompaa joukkoa kuoriutuvaksi. Lauantaiaamuna ei kuitenkaan ollut mitään tapahtunut, eikä myöskään iltaan mennessä. Välillä jo kävi mielessä, että onkohan loppuporukka edes hengissä enää ;)... mutta kyllähän sieltä sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli kolme kuoriutunut lisää. Siirsin poikaset iltapäivällä poikasaltaaseen, koska ensimmäinen poikanen oli jo ollut 1,5 vuorokautta häkissä enkä oikein nähnyt, vieläkö ruskuaispussia oli jäljellä.

Ja kuten oli ennustettavissa, isoin satsi kuoriutui seuraavana, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ainoastaan kaksi mätimunaa oli maanantaina (4.3.) enää kuoriutumatta. Nokkamonnien poikaset selvästikin siis kuoriutuvat ainoastaan yöllä, mikä tietysti on luonnon lakien mukaisesti järkevää. Siirsin tässä vaiheessa nämäkin poikaset poikasaltaaseen ja jätin nuo kaksi munaa vielä häkkiin pääaltaaseen. Siirsin poikaset häkissä (täksi aikaa laitoin kuoriutumattomat munat haaviin) ja todella tarkkana sai olla, että kaikki menivät altaaseen eivätkä esim. ämpäriin tai lattialle. Osa takertui käteeni ja osa roikkui viimeiseen asti kiinni häkin verkossa tai kehikossa.

Nyt olen pari päivää seuraillut poikasia pikkualtaassa ja hyvin suurin osa vielä porskuttaa. Tuosta kelluvasta poikashäkistä löysin lopulta yhdestä verkon taitteesta kuolleen poikasen, liekö jäänyt sinne jumiin vai mitä oli tapahtunut, en tiedä. Tänään aamulla löysin yhden kuolleen altaasta. Maanantaina heitin ensimmäisen kerran reilulla kädellä sapuskaa altaaseen: mahdollisimman hienoksi murskattua New Life Spectrumin H2O-tablettia, saman valmistajan Growta sekä JBL:n Novofectiä. Siirsin poikaspurkkiin myös pääaltaasta siellä jo hetken aikaa olleen kesäkurpitsan palan, sekä muutaman edes jollain lailla leväisen (eipä kovin leväisiä löytynyt, aikuiset nokkamonnit hoitavat kyllä siivoustehtävänsä turhankin hyvin) pantterivesimiekan ja lumpeen lehden.

Ruokaa on nyt ihan kasoina altaan pohjalla. Minulle tuo tahallinen liikaruokinta ei ole vaikeaa, olen aina heittänyt kerran päivässä reilulla kädellä muihinkin altaisiin sapuskaa ;). Tuoreruoka saamieni vinkkien ja lukemani mukaan ilmeisesti kelpaa poikasille huonosti (kun muutenkin niiden pitää lähes "uida ruuassa", koska eivät oikein hae sitä), mutta ajattelin silti kokeilla jos keittelisin pari ohutta kesäkurpitsan viipaletta tuonne ja siirrän myös noita kasvin lehtiä, jos löydän sopivia. Eipä noista haittaakaan tuolla ole. Nitriitti nousee reilusti joka tapauksessa ja vettä olen nyt vaihdellut kaksi kertaa päivässä. Aivan aluksi otin veden pääaltaasta ja otin pari ensimmäistä kertaa osan vaihtovedestäkin sieltä, nyt menee jo täysin hanavettä (Aqua Safea joukkoon lorautettuna). Hanaveden arvot kun ovat lähes samat kuin akvaarioissa.

Suurin haaste tähän asti on ollut lämpötilan vakaaksi saaminen. Ostin tuon pikkualtaan mukana JBL:n 25-wattisen lämmittimen ja tuntuu olevan vaikeaa saada se lämmittämään tasan 26 astetta (olen mitannut lämmön tuollaisella perusvesilämpömittarilla, aluksi useammalla ja nyt sillä yhdellä ja samalla). Lämmitin on kalibroitukin ainakin 3 kertaa ja silti tuntuu, että lämpötila pääsee putoamaan välillä jopa alle 25:n ja välillä se nousee 27:ään (kerran jopa 28:aan). Onneksi poikaset ovat tämän tuntuneet kestävän. Ja mikäli tuo lämpötila ei tuosta vakiinnu, niin taidan hankkia toisen lämmittimen. Käyttäjässä on aika usein ja yleensä vika, mutta tämän kohdalla nyt tuntuisi, että termostaatti reagoi vasta aika suuriin lämpötilamuutoksiin (saa lämpötila-asteikkoa kiertää aika paljon, ennen kuin lämmitin sammuu/syttyy ja lämpötila olisi kuitenkin juuri sillä hetkellä se haluttu). Mutta katsotaan nyt, saadaanko tuo vielä tuosta pelittämään.

Poikaset tuntuvat viihtyvän aika hyvin vedenrajassa, suurimmassa suodattimen virtauksessa. Onneksi sentään välillä käyvät pohjallakin, jospa edes muutama saisi kupuunsa jotain ruokaa, ruskuaispussit ovat jo ainakin aika hyvin tyhjentyneet. Haastetta tässä hommassa riittää, saa nähdä kuinka käy.

Katsotaan, jos jossain vaiheessa ehdin ja kykenen ottamaan kuvia, nyt valitettavasti ei ole tarjota muuta kuin kuivahkoa tekstiä :).