Nenälapsosten kuulumisia

Kovin on taas tuntunut muu elämä painavan päälle, ei ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa. Tosin eipä mitään sen kummempaa ole tapahtunutkaan. Parin heti alussa pudonneen poikasen jälkeen yksikään ei ole kuollut! Olen ihmeissäni. Kaikki 21 kappaletta porskuttavat oikein mainiosti ja ovat kasvaneet reippaasti. Isoimmat ovat tällä hetkellä 2,5 cm:n luokkaa, osa sitten on lyhyempiä. Poikaset näyttävät myös jo mininokkiksilta :).

Ja korjaan aikaisempia haihatuksiani poikasaltaan koosta, se on 25 litraa eikä 40. Jonkinlainen ajatusvirhe käynyt tuon altaan tilavuuden kanssa. Eipä tuo nyt sinänsä mikään ihme, kun pääkin varmaan unohtuisi, jollei olisi kropassa kiinni. Tuo 25 litraa kuulostaa varmaan kovin pieneltä purkilta, mutta oikeastaan noiden nokkisvauvojen hoitaminen on käynyt siinä melko kätevästi. Ruokaa kun pitää olla reilusti, niin tuon kokoisen altaan pohja on äkkiä täynnä, isompaan altaaseen pitäisi siten heittää reilummin sapuskaa, joten tässä ei mene niin paljoa haaskuun. Mielestäni poikaset ovat jo jossain määrin oppineet hieman liikkumaan ja hakemaan ruokaa (ainakin monet niistä tuntuisivat aktivoituvan vedenvaihdon jälkeen, jolloin tiputan uudet ruuat), mutta en ole siltikään vähentänyt ruokintaa. Vettä toki pitää vaihtaa päivittäin ja imuroida nuo pilaantuvat ruuantähteet pois; haju on melko karmea aina vuorokauden päästä. Tässäkin suhteessa pieni allas on eduksi: ruoka kun pilaantuu samassa ajassa tankissa kuin tankissa, niin siivoaminen käy nopsasti ja suhteellisen helposti tällaisen pikkupurkin kanssa. Toki jossain vaiheessa poikaset on siirrettävä isompaan altaaseen.

Mielestäni poikaset ovat kasvaneet suhteellisen nopeasti, eivät ole kuitenkaan kuin 2,5 viikkoa vanhoja. Ehkä syy löytyy tuosta runsaasta ruuan tarjoamisesta ;). Muutamien poikasten kupu kun näyttäisi välillä pullottavan melkoisesti.

Ja lämmitinongelmakin on korjaantunut, kun hankin Jägerin lämmittimen. Tosin se on 50W eli vähän turhan iso, mutta toimii ainakin toistaiseksi kuin junan vessa. Ja termostaattikin reagoi jo 0,5 asteen lämpötilan laskuun, joten nyt pysyy lämpötila hyvin 26:ssa.

Ajattelin myös ottaa vielä ainakin toisen kudun talteen. Luultavasti nokkamonnit ovat jo jossain välissä kuteneet uudelleen, sillä naaras oli jo hyvin pulska ja seuraavana päivänä taas huomattavasti hoikempi, mutta kutua en nähnyt. Epäilen kutemisen tapahtuneen yöllä ja partamonnin syöneen kudun niin nopeasti, ettei siitä ole enää seuraavan päivän koittaessa ollut jälkeäkään. Nyt olen lähipäivät koittanut tiiviisti seurailla, josko jotain tapahtuisi piakkoin, sillä naaras on taas melko tukevahko. 

Olen erittäin iloinen, että ainakin toistaiseksi poikasten kasvattaminen on sujunut hienosti ja tappioitta. Kiitollinen olen edelleen saamistani kasvatusvinkeistä, niiden myötä opin heti ruokkimaan poikasia sopivalla tavalla.

Ja jottei vallan menisi nanoiluksi, niin seuraavaakin projektia pukkaa jo nurkan takaa. 530-litrainen (ja myös sen asukit) on alkanut tuntumaan kovin pieneltä, mielessä on siis hieman jotain isompaa sen tilalle ;). Tosin tämän asian edistymisessä saattaa mennä aikaa, pitää löytyä sopiva allas ja tietysti rahaakin sen altaan hankkimiseen. Mutta litroja tulee olemaan yli 700.