Kirjoitellaanpa taas kuulumisia. Nokkamonnilapset ovat kasvaneet huikeaa vauhtia. Isoimmat ovat varmasti jo nenän päästä pyrstön kärkeen 3,5-senttisiä. Taisivat olla viime blogikirjoitukseni aikaan jo lähempänä 3 senttiä kuin 2,5:ta. Kuvat varmasti olisivat mukavia, mutta ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa eikä energiaa yrittääkään. Ehkäpä pääsiäisenä olisi hyvää aikaa räpeltää järkkärin kanssa? Harmi, kun ei ole varaa makroputkeen tai muihin varusteisiin, olisi kuvaaminenkin paljon helpompaa.
Uusi erä mätimunia napattiin talteen viime viikon perjantaina (22.3.). Näin torstaina illalla (akvaariosta olivat valot olleet jo parisen tuntia pois), kun nokkamonnit painelivat pitkin lasia oikeassa etukulmassa, vähän sen oloisesti, että "joskos tässä hiukan lemmittäisiin". Paha kyllä partamonni näytti roikkuvan perässä. Aamulla kutu löytyikin sitten taas suihkuputken päältä. Ryöstin sen sieltä iltapäivällä, tunsin itseni pesärosvoksi mutta toisaalta joko minä tai partamonni. Valitettavasti munat olivat todella tiukasti kiinni (aika hyvä "luonnonliima" monneilla käytössä, täytyy sanoa!) ja muutama hajosi vaikka koitin varovasti niitä irrottaa. Mätirypäs oli nyt muutenkin pienempi kuin viimeksi, noin kolmisenkymmentä munaa, joista sain talteen yli 20. Ihan tarkkaan en ole niitä vielä laskenut. Lasketaan sitten, kun kuoriutuvat ;).
Munat ovat olleet nyt siis poikashäkissä ja tällä kertaa ei ole mielestäni edes yhtään homehtunut ja kaikissa on elämää. Pääsiäiseksi varmaankin sitten saadaan lisää kasvateltavaa. Myös muitakin kuin nokkamonneja, toivon mukaan. Siitä seuraavassa tekstissä lisää :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti