Kalojen kasvatus saanee alkua nyt myös kultapäämonnisten osalta. Siirsin viikonloppuna 120-litraisesta karanteenialtaasta kongonkuultomonnit ja helomonniset pääaltaaseen. Olin siinä jo mietiskellyt, että nyt kun olisi allas sopivasti kypsä, niin ei huvittaisi sitä heti ajaa alaskaan. Ja olen jo kauan suunnitellut yrittää monnisten kudettamista, en vaan ole saanut mitään aikaiseksi. Niinpä nyt tartuin härkää sarvista ja pyydystin 6 kappaletta ämpäriin odottelemaan, että 120-litrainen tyhjenee. En viitsinyt alkaa niitä pyydystämään uusien kalojen siirron jälkeen, etteivät stressaannu heti uudessa altaassa haavin kanssa heilumisesta. Yllättävän helposti sain kalat kiinni (altaassa kaiken kaikkiaan 10 kultapäämonnista), meniköhän aikaa joku parisenkymmentä minuuttia. Olin vähän odottanut, että saan repiä sisustukset ylös ja pyydystää pari tuntia niitä. Luullakseni tuossa kutuporukassa on 3 naarasta ja 3 koirasta. Joka tapauksessa sain sen naaraan onneksi kiinni, joka oli totaalisessa räjähtämispisteessä. Koiraita pitäisi kai olla enemmän kuin naaraita, mutta en jaksanut enää loppuja yrittää ottaa kiinni, siinä tapauksessa olisi joutunut varmaan nyppimään kasvit ja kannot ylös.
Olin lueskellut juuri Ian Fullerin Breeding Corydoradinae Catfish -kirjaa, etenkin C. gossein osalta. Ajattelin että tehdään nyt niin kuin joka paikassa neuvotaan, jäljittelen kuivaa kautta ensin ja sitten sen perään tulee "sadekausi". Vaikka tiesinkin, että kultapäät tuskin tarvitsevat kovin suurta stimulointia kuteakseen. Tein ennen monnisten siirtoa altaaseen vedenvaihdon ja jätin vedenpinnan normaalia alemmas. Suodattimena piti olla Fluval 3, joka oli ollut altaassa käytössä myös karanteeniajan, mutta sepäs tekikin tenät ja lakkasi vallan toimimasta puhdistuksen yhteydessä. Otin sitten 375:sta Fluval 4:n pyörimään, kun ko. allas pyörii kyllä hyvin yhdelläkin sisäsuodattimella (Eheimin 2248) ja ulkosuodattimella. Koska tuo Fluval on melko iso ja vaikka laitoin sen vinoon, niin aika korkealle tuo vedenpinta kuitenkin tuli.
Enpä minä mitään kausia ehtinyt jäljittelemään, kun monniset jo kutivat täyttä häkää kaksi päivää altaaseen siirron jälkeen, eli edellispäivänä. Kalat kutivat koko iltapäivän. Altaassa oli lopulta joka paikassa mätimunia. Laseissa, pohjassa, muovikoristeissa jne. Laskin niitä olevan n. 90 ja siitäkin luvusta puuttui osa.
Meni sen verran pasmat sekaisin tästä yllättävän nopeasta kutemisesta, etten oikein tiennyt, miten seuraavaksi toimia. Ainokainen poikashäkkikin oli jo käytössä. Mietin, että josko monniset kutisivat vielä lisää, enkä sitten siirtänyt niitä mihinkään, vaikka arvelinkin niiden mahdollisesti syövän kutunsa. Ja niinhän siinä kävi, että seuraavana aamuna noin puolet kudusta oli hävinnyt. Pyysin sitten miestä kipaisemaan ruokatunnillaan paikallisessa eläinliikkeessä, josko siellä olisi poikashäkkiä. Ja olihan siellä. Siirsin eilen mätimunat häkkiin ja olihan niitä edelleen useita kymmeniä, mutta suurin osa näyttäisi mielestäni hedelmöittymättömiltä (muuttuneet valkoisiksi osittain). Kirkkaita, nyt jo tummuneita mätimunia laskin olevan noin 14, joten toivon mukaan edes näistä syntyisi elämää. Kovin pelkäsin, että mätimunat homehtuvat, sillä Fuller kertoi kirjassaan sen olleen hänellä ongelma ja oli käyttänyt metyleenisineä. Hänellä oli myöskin ensimmäinen kutu ollut kokonaan hedelmöittymätöntä. Onneksi tässä tapauksessa homehtumiselta ollaan vältytty, joskin yhden häkkiin korjaamattoman homeisen munan poistin suodattimen kyljestä tänään.
Fullerin kirjan mukaan kuoriutuminen tapahtuu 3-4 päivässä, joten ehkäpä jo huomenissa on jotain odotettavissa :). Todennäköisesti siirrän poikaset nokkamonnien kanssa samaan altaaseen, ne tuskin ovat vaaraksi. Ja ruokintakin menee sitten samalla kertaa, artemiaa en nyt lähde kasvattelemaan kun kaikki ilmapumputkin ovat käytössä ja ohjelmaa piisaa jo kylliksi muutenkin. Toivon mukaan niille siis kelpaa tuo murskattu/hienonnettu New Life Spectrumin ja NovoFectin sekoitus. Jahka olen mahdolliset kuoriutuneet poikaset siirtänyt pois, niin katsotaan miten sen jälkeen toimin aikuisten kalojen kanssa. Toisen kerran ainakin koitan ne vielä saada kutemaan ennen pääaltaaseen palautusta. Tuntuu olevan sen verran kysyntää tällä lajilla, että oman parven kasvattamisen lisäksi voisi yrittää näitä saada ihan myyntiinkin asti.
Kalakasvattamoksi tässä siis ollaan melkein ryhdytty. Olen myös sitä isompaa allasta katsellut ja kysellyt tuon 530-litraisen tilalle, mutta ei oikein vielä ole löytynyt budjettiin tai muuten sopivaa allasta. Siis sellaista, joka miellyttäisi tämän perheen molempia päättäviä osapuolia. Mutta tästä aiheesta sitten lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti