Säheltämistä ja säätöä - sekä ensimmäiset C. gossein poikaset

Krääh. Nyt on syytä hetkeksi istahtaa ja huokaista syvään. Viimeisimpään vuorokauteen on mahtunut taas melkoisen paljon tekemistä kalankasvatukseen liittyen. C. gosseit (eli kultapäämonniset) päättivät sitten parin päivän tauon jälkeen kutea uudelleen. Joka päivähän ne rallia ovat menneet, mutta eivät ole kuteneet. Noina välipäivinä en tainnut antaa edes survaria tai muutakaan pakasteöttiäistä, vedenvaihdosta nyt puhumattakaan. Eilen (to 28.3.) sitten oli taas iltapäivällä kaloilla vauhti päällä. Käväisin tunnin kävelylenkillä ja palattuani oli koko pohja täynnä mätimunia. En jaksanut tarkalleen laskea, mutta sen verran, että totesin niitä olevan taas siinä vähintäänkin sadan paikkeilla. Vahingosta viisastuneena päätin kerätä munat tälllä kertaa mahdollisimman pian talteen, mutta ennen iltayhdeksää en ehtinyt tekemään asialle mitään. Suurin osa oli kyllä vielä silloin tallella. Melkoista sorminäppäryyttä saa harjoittaa, kun kerää kymmenittäin parin millimetrin kokoisia mätimunia pohjalta yksitellen (onneksi sentään jollain lailla takertuivat sormeen). Gosseit näyttävät "ripottelevan" munia pitkin poikin yksitellen tai pareittain, aika harvoin on mitään isompia ryppäitä näkynyt.

Tänään oli mukava aamu, kun kurkkasin poikashäkkiin ja siellä vilisti tummia pisteitä, olipa sentään edes jotain kuoriutunut! Siinäpä sitten raavin päätäni, että mitenkäs helkkarissa minä ne sieltä siirrän poikasaltaaseen. Loppujen lopuksi tein niin, että tyhjensin koko häkin verkkokankaan sisällön pieneen läpinäkyvään muovirasiaan. Tässä välissä päätin tehdä osittaisen vedenvaihdon kutualtaaseen, kun mätimunat ja poikaset olivat nyt erikseen. Muutenhan olisi pitänyt tehdä vedenvaihto niin, että muutama ämpärillinen pois ja sitten taas uutta tilalle ja sama uusiksi, jotta vedenpinta ei laske liikaa ja häkki jää kuiville. Siinäpä sitten ynnäilin poikasia ja päätin samalla tehdä myös karsinnan mätimunien osalta. Poimin sieltä mielestäni hedelmöittyneen näköiset ja laitoin takaisin häkkiin, joka jo roikkui altaan reunalla. Kuoriutuneita poikasia laskin kymmenen, ne sitten kippasin nokkamonnien seuraan poikasaltaaseen. Pilaantuneet mätimunat menivät mukana, mutta ne on sieltä sitten helppo imuroida pois, kun allasta on joka päivä siivottava muutenkin. Nyt on vaan oltava erityisen tarkkana vedenvaihtoja tehdessä, kun nuo monnislapset on kyllä aivan onnettomia sinttejä, joita ei meinaa nähdäkään. Nokkamonnejakin menee välillä edelleen ämpäriin, vaikka miten varovasti koittaa pohjaa siivota, mutta ne sentään erottaa hyvin. Nyt tarvitaan varmaan hetkeksi luuppia ja ämpärit on tarkistettava ainakin viiteen kertaan...

Tarkistin myös nokkamonnien kudun tilanteen, niitäkin oli nyt kuoriutunut kuusi kappaletta ja siirsin "vauvalaan". Ovat olevinaan ihan onnettoman pieniä nyt, vaikka siltikin monnisiin verrattuna 10 kertaa isompia. Aika pieneksi taitaa kuitenkin sitten näidenkin osalta saldo tällä erää jäädä, mutta onhan noita nyt jo tuolla kasvamassa kiva määrä. Poikasaltaassa alkaa olla kyllä kivasti vipinää.

Olen todennut, että eipä gosseiden kasvatus näytä olevan kovin helppoa. Etenkään kun ei ole monnisten kasvattamisesta yhtään mitään kokemusta. Suurin osa mätimunista oli tällä toisellakin kerralla "tyhjiä" ja varmaan hedelmöittyneistäkin osa vielä pilaantuu ennen kuoriutumista (muoks: minulla saattaa kyllä olla koiraita liian vähän suhteessa naaraisiin tuolla kutulassa?) Aika näyttää, miten nuo kuoriutuneet poikaset sitten selviytyvät. Ruokaa pitäisi olla, kun sitä kyllä lykkään varsin avokätisesti tarjolle. En laskenut, paljonko niitä hedelmöittyneen näköisiä munia oli tuossa toisessa kudussa, mutta veikkaisin että ihan maksimissaan parisenkymmentä. Joka tapauksessa voin ainakin itse todeta, ettei ihme jos gosseiden kutua ei ole kuin kerran löytynyt pääaltaasta ja miksi siellä ei ole poikasia selviytynyt. Tuntuu olevan kova hävikki. Ja gosseiden tapauksessa erillinen kudettaminen oli kyllä oikein mainio idea, kun mahdotontahan noita kutupalleroita olisi hiekan ja kasvien seasta löytää, kun eivät ole edes mitenkään ryppäinä yleensä. Eli kudun keräily pääaltaasta ei vaikuta ajatuksena kovin mielekkäältä :-p.

Aikamoista säätämistä, säheltämistä ja aikaavievää touhua tämä on ollut, mutta josko virheistään nyt oppisi jotain ja löytäisi hyviä toimintatapoja jatkoa ajatellen. Vähän jo välillä väsyttääkin tämä säätäminen... Mutta sitäkin hienompaa on, kun ja jos onnistuu vauvoja kasvattelemaan isommaksi. Olen niin kauan toivonut saavani 10-päiseen kultapäämonnisparveeni lisää porukkaa, että kyllähän se sitten vaivan arvoista on.
Ja jos jossain vaiheessa saa myyntiin asti kasvatettua, niin pääajatuksena siinäkään ei ole raha. Minusta on hienoa, jos pystyy tarjoamaan muille suomalaisille harrastajille mahdollisuutta hankkia tätä lajia itselleen.
Gosseita taitaa olla edelleenkin harvoin tukkulistoilla, vaikka kysyntää kyllä olisi (esimerkiksi joka ainoa akvaarioliike, jossa olen puhunut omistavani kultapäämonnisia, on ilmoittanut ottavansa erittäin mielellään poikasia vastaan). Itsekin jouduin gosseita etsiskelemään pitkän aikaa, mutta onneksi niitä sitten vihdoin löytyi Glaserilta (saksalainen tukkuri) ja sain CorydoradinaeFinlandin (epävirallinen monnisyhdistys) kautta niitä sieltä tilattua. Corydoras gossei on mielestäni edelleenkin yksi kauneimmista monnislajeista. Sen lisäksi ovat vähintäänkin yhtä eloisia, vilkkaita ja helppohoitoisia kuin kuparimonnisetkin.

Pitkän sepustukseni päätteeksi tässä teille vielä jonkinlainen kuva arkistojen kätköistä, olkaapa hyvät: