Nokkamonnien kuteminen

"Love is in the air"

Ensimmäinen nokkamonnien kutu meni siis penkin alle, mutta jo tuolloin aloin miettimään, että kovin kiinnostaisi yrittää kyseisten kalojen kasvatusta. Tähän asti olen ainoastaan timanttikirjoahvenien poikasia ottanut talteen. Pitkään oli muutenkin ollut mietinnässä poikasaltaan hankkiminen, nyt siihen tuli oikein pätevä syy. Miehen kanssa oli ollut puhetta, että kodinhoito”huoneen” (oikeastaan koppero paremminkin) pöytätasolle voisi joku pieni siisti allas mahtua. Ylimääräisenä on myös ollut 120-litrainen valokannellinen allas, mutta erinäisistä syistä olen jälleen alkanut karanteenaamaan (tämä on vähän kaksipiippuinen asia omasta mielestäni, mutta tästä ehkä sitten toiste lisää) uudet kalat ja ko. allas on nyt kyseisessä käytössä. Ja kun kävimme tutustumassa pk-seudun liikkeisiin tässä eräänä viikonloppuna, niin eikös sieltä tarttunut sellainen mukava kuution mallinen pikkuallas (40 l) mukaan. Tosin suurempi allas olisi ilmeisesti parempi nokkamonnien kohdalla erittäin raskaan ruokinnan vuoksi, mutta ainakin nyt alkuun sijoitan ne tuohon pienempään, katsotaan tilannetta sitten uudelleen, kun tuo 120-litrainen vapautuu.

Odottelin kärsivällisesti, milloin nokkikset päättäisivät kutea uudelleen. Naaraas pyöristyikin parin viikon aikana oikein mukavasti. ”Viimeisillään” oleva nokkamonninaaras on aika koominen näky, kun vatsa pullottaa reippaasti muuten niin linjakkaasta ruumiista.

Viime lauantaina (23.2.) iltapäivällä huomasin lopulta nokkamonnin etulasissa ja kas, sen alla oli jo pari kutupalleroa pyöräytettynä. Ei muuta kuin vauhdilla kaivamaan kameraa ja räpsimään kuvia. Samalla tietysti tuli seurailtua varsinaista kututapahtumaa.

Altaasta sen verran, että vesiarvoja ei ole nyt hetkeen mitannut (paitsi nitriittiä, joka on ollut lääkekuurin jälkeen aavistuksen koholla), mutta pH on yleensä ollut noin 6,7-7, kH 2-3, GH ehkä n. 2 ja lämpötila 25-26 astetta. Lisäksi altaassa on vajaan metrin mittainen ilmastinletku ja virtausta jonkin verran; JBL Greenline 1501:n suihkuputki ja Fluval 4 toisessa päässä, Eheimin 2248 toisessa päässä. Uskoisin että tuo ilmastinletku ja kohtuullinen virtaus ovat innostaneet nokkikset kutemaan. Ruokana on ollut ihan peruskuivaruokia. Pohja-asukeille olen tiputellut New Life Spectrumin H2O Stable Wafers -tabletteja, O.S.I.n katkarapupellettejä sekä JBL:n NovoFect –viherruokatabletteja. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen tarjoillut myös kesäkurpitsaa sekä kurkkua.

Kututapahtuma oli varsin jännä ja pitkäkestoinen. Naaras saattoi pitkään imutella lasia (kutualustan puhdistusta?), kunnes sitten ilmeisesti antoi jonkin salaisen signaalin koiraalle (joka roikkui yleensä alempana lasissa), jolloin tämä siirtyi naaraan viereen. Tämän jälkeen alkoi ruumiiden värisyttely, ensin naaras ja sitten koiras perässä. Tätä tapahtui hetkisen (ehkä 10-20 sekuntia), jonka jälkeen naaras purskautti noin 4-5 mätimunaa kerralla lasiin. Sitten koiras siirtyi kauemmas ja taas pidettiin taukoa. Tällä tavoin lasiin ilmestyi koko ajan lisää mätimunia tiiviiseen, pitkälinjaiseen ryppääseen. Kaiken kaikkiaan kututapahtuma taisi kestää jopa muutaman tunnin.

"Perusasento" kudun aikana. Naaras ylempänä ja koiras alempana odottamassa "tositoimiin" ryhtymistä.

Jossain vaiheessa oli ilmassa pientä kolmiodraamaakin, kun yksi muista nokkiksista koitti tunkea kutuparin läheisyyteen. Eipä kyllä kauaa viihtynyt samoilla nurkilla, sai tehokkaasti koiraalta lähtöpassit.

Häirikkö hätisteltynä kauemmaksi.

Lopuksi naaras kaikkosi paikalta ja koiras jäi vahtimaan kutua. Seurailin pitkin iltaa tilannetta ja koiras pysyi tiiviisti kudun vieressä lasissa. Mietin illan aikana, miten seuraavaksi pitäisi toimia, otanko kudun heti talteen vai en. Netissä kävin keskustelua asiasta ja kuten yleensä, tästäkin oltiin montaa mieltä; toisten mielestä kutu kannattaisi heti siirtää turvaan, toisten mielestä antaa koiraan hoitaa hommansa. Vaihtoehtoina siirron osalta oli ottaa kutu talteen altaan reunalle ripustettavaan poikashäkkiin tai suoraan siirtää poikasaltaaseen (vesi olisi tietysti pitänyt ottaa pääaltaasta). Päätin sitten antaa kudun olla yön yli koiraan vahdittavana ja tehdä asialle jotain seuraavana päivänä. Tähän vaikutti sekin, että kello oli jo yli yhdeksän illalla, kun olisi jotain pitänyt alkaa tekemään asian hyväksi eikä siinä vaiheessa ollut oikein energiaa ruvetakaan altaanperustamistalkoisiin.

Mutta kuinkas sattuikaan, kyseisenä iltana tuli valvottua hieman myöhempään kuin normaalisti televisiota katsellen ja omasta rauhasta nauttien. Kello taisi olla noin yksi, kun päätin silmät väsymyksestä ristissä hiippailla sänkyyn. Lähes sänkyyn jo päästyäni muistin, että piti vielä kerran tarkistaa kudun tilanne. Olen vieläkin erittäin kiitollinen muistilleni, joka tässä kohtaa kerrankin toimi niin kuin piti (nykyäänhän normaalisti hukkaisin päänikin, jos se ei olisi kropassa kiinni). Partamonni oli sitten kudun päällä koirasnokkiksen sijaan! Partis oli päättänyt ilmeisestikin hätistää koiraan tiehensä ja nauttia itse maittavasta yölounaasta. En ollut yhtään liian ajoissa, muutama mätimuna oli jo silmin nähden irronnut/rikkoutunut ja kenties syötykin, puolen tunnin kuluttua ei varmaankaan olisi kudusta ollut mitään enää jäljellä. Jotenkin olin tuudittautunut uskoon, että nokkisisä kyllä saa yhden yön vahdittua lapsosiaan. Akvaario kun ei ole lähellekään ylikansoitettu ja allastoverit ovat hyvinkin rauhallisia, pienehköjä ja kilttejä (myös akarat, jotka kiukkuavat lähinnä toisilleen). Olin vaan jostain syystä unohtanut kokonaan partiksen, vaikka tiedossani onkin, että ne voivat olla muutoinkin äkäisiä tapauksia. Nytpähän sitten opin tämänkin enkä enää myöskään ihmettele, miksi akaroidenkaan kudusta ei ikinä selviä ainuttakaan poikasta. On siis syytä kiinnittää asiaan huomiota, jos haluaa nokkamonnien (tai muun huonommin puolensa pitävän kalalajin) kudun selviävän akvaariossa, jossa on partamonni tai useampi.

Ei tarvinnut enää miettiä, ottaako kutu talteen vai ei, partamonni ratkaisi asian puolestani. Kovalla hädällä aloin kaivamaan poikashäkkiä kaapista, kun mielessäni totesin sen olevan nopein tapa ratkaista asia keskellä yötä. Onneksi olin tutustunut häkin kokoamiseen joskus aiemmin, joten sain häkin koottua puolessa minuutissa. Aiemmin illalla olin kysellyt netissä facebookin keskusteluryhmässä, miten saa parhaiten kudun irrotettua lasista. Minulla kun ei ollut näinkään yksinkertaisesta asiasta mitään kokemusta ennestään. Monenlaista tapaa on olemassa ja normaalitilanteessa olisin varmastikin jäänyt jahnaamaan, että ”mitenkäs päin minä nyt sitten toimisin”. Ilmeisesti kuitenkin olen parhaimmillani silloin, kun ei ole liiemmälti miettimisaikaa. Tokihan olin myös rättiväsynyt, jolloin liiallinen aivojen käyttö on mahdotonta. Lähes vaistonvaraisesti tuli napattua Handy (jolla yleensä rapsutan lasit puhtaaksi levästä vedenvaihdon yhteydessä) tiskipöydältä ja haavi kaapista. Suljin suodattimet ja ilmastimen virtauksen lopettamiseksi. Handylla varovasti irrotin munaryppään (oli melko tiukasti kiinni lasissa), joka putosi nätisti alla olevaan haaviin. Siitäpä sitten siirsin ryppään poikashäkkiin, jonka asetin 2248:n virtaukseen ja erään harrastajan vinkistä onkeeni ottaneena laitoin myös ilmastimen häkkiin.

Poikashäkkiin siirtämisen jälkeen olen päivittäin seurannut mätimunien kehittymistä. Pari ensimmäistä päivää munat olivat kellertäviä sisältä. Kolmantena päivänä niissä näkyi tummempaa keskellä ja neljäntenä päivänä oli jo selviä alkioita. Joka päivä mätimunat näyttävät erilaiselta, joten vuorokaudessakin alkiot selvästi kasvavat ja kehittyvät reippaasti. Kun pysäyttää virtauksen (suodattimen sekä hapettimen) hetkeksi, voi nähdä myös selvää liikettä. Kaiken kaikkiaan kehittyviä mätimunia on 27-28. Alun perin laskin mätimunia olleen 51. Muutama mätimuna homehtui jo heti alussa, enkä tyhmänä niitä heti poistanut vaikka asiaa harkitsin. Homeen levitessä yritin poistaa pilaantuneet munat ja kohtalaisen hyvin ne pois sainkin. Osa siis taisi jo ehtiä partamonnin kitaan, osa oli hedelmöittymättömiä (tai ainakin oli vain pelkät kuoret jäljellä) ja osa homehtui. Joka tapauksessa tämä on mielenkiintoisin akvaarioihini liittyvä tapahtuma pitkiin aikoihin. Jännityksessä eletään, miten tämä kasvatusprojektini etenee.

Pariskunta tuotti yhteensä n. 50 mätimunaa.