Niitä päiviä, kun tekisi mieli lopettaa. Kaikki. Kokonaan.

Joskus sitä vaan ihmettelee, minkä helvetin (käytän nyt suoria sanoja) takia ihmisen pitää tällaista touhua harrastaa, kun tuntuu että se ottaa enemmän kuin antaa? Kaikki näytti jo tosi hyvältä noiden poikasten kasvatuksenkin suhteen. Nyt ollaan sitten kuitenkin menty alamäkeä. Ja lujaa.

Siirsin tosiaankin noita isompia nokkamonnilapsia 120-litraiseen kasvamaan, jotta ei tulisi tuohon 25-litraiseen ylikuormitusta ja ruuhkaa. Hienostihan siinä 120-litraisessakin alkoi kaikki menemään. Nokkikset porskuttivat siellä hienosti muutaman viikon. Kunnes... ensin tippui muutama poikanen ihan satunnaisesti ja nyt tällä viikolla alkoi putoamaan oikein urakalla. Parin päivän aikana kuoli varmasti toistakymmentä poikasta. Olin hieman hämilläni. Rutiinit olivat pysyneet samoina: joka päivä pohjan huolellinen siivous pilaantuvista ruuanjämistä sekä vedenvaihto, joka on ollut 30-60 %: joskus enemmänkin kuin 60, mutta aina ehdottomasti vähintään tuo 30, monesti enemmän. Pari kertaa viikossa vähintään yli puolet vedestä tuli vaihdettua. Nyt sitten kaduttaa. Ja ihan simona. Ilmeisesti vedenvaihdot eivät ole kuitenkaan riittäneet, vaan raskas ruokinta on vaatinut veronsa (biologinen kantokyky ylittynyt) ja vettä vaihdettu liian vähän päivässä. Muuta syytä en keksi. Fluval on pyörittänyt vettä tehokkaasti altaassa ja diffuusori on ollut päällä. Ammoniumtesti näytti 0:aa kun mittasin. Nitriittiä oli 0,2 mg/l mutta sen ei pitäisi vielä tappaa. Vesi on kuitenkin välillä kärsinyt (bakteeri)samennuksesta ja haiskahtanut pilaantuvien ruuanjätteiden takia, joten vaikkei vesiarvoissa sinänsä ollut kovinkaan pahaa häiriötä havaittavissa, on kuormitus kuitenkin todennäköisesti käynyt liian suureksi. Ja kun minähän muutenkin ruokin kalojani melko runsaalla kädellä...

En voi muuta nyt kuin katsoa peiliin: olen ollut laiska. Saamaton vätys. Vetelä. Ehkä minun on kuitenkin puolustuksekseni sanottava, että 6 kk:n ikäinen neiti on valvottanut viime aikoina melko lailla reippaasti (katkaissut yöunia vähän väliä tutin puuttuessa) ja muutenkin koko muu elämä on painanut päälle (makuuhuoneremonttia menossa jne.). En ole vain yksinkertaisesti JAKSANUT tuota pakkopullaksi muodostunutta vedenvaihtorumbaa hoitaa koko ajan niin tehokkaasti kuin ehkä olisi pitänyt, ja ehkä tosiaan hieman laiskistuin ("ei siihen nyt tänään tarvitse niin paljoa vettä vaihtaa"-ajatuksella), kun olin jo muutenkin repimässä peliverkkareitani riekaleiksi väsymyksen, remontin ym. kaaoksen keskellä. Ja kun painaa päälle sellaisetkin olennaiset asiat, että mitä hittoa teen työkseni äitiyslomani jälkeen, vanhat hommat kun ei enää sellaisenaan jatku. Kyllähän siinä väkisin akvaariot jää toiseksi, kun pitäisi päättää, mitä elämällään tekee. Sivujuonteena kerrottakoon, että yrityksen perustamista olen suunnittelemassa, kouluihin olen hakenut, työpaikkoja olen hakenut jne. Kaikki on vaan tällä hetkellä yhtä levällään kuin avoin kirja. Se stressaa.

Kaikesta huolimatta on sanottava, että olen aina hoitanut lemmikkejäni (tällä hetkellä ainoastaan akvaarioita, koira on vielä joskus myös jälleen saatava!) mahdollisimman hyvin ottaen huomioon aika- ja jaksamisresurssini. Rahaakin on palanut kalojen laadukkaisiin ruokiin ym. enemmän kuin ehkä olisi tarvinnut. Siitäkin huolimatta käy näin! Omasta mielestäni olen panostanut niin paljon kuin pystyn näihin juttuihin. Pettymystäni lisäsi se surullinen tosiasia, että pienemmästä poikasaltaasta oli jälleen hävinneet kaikki kultapäämonnisten poikaset. Tällä kertaa ne ovat varmasti itsekseen kuolleet, vaihtovesiämpärit on katsottu luupilla ja taskulampulla läpi... Tosin tänään onneksi bongasin sentään yhden monnisen vielä altaasta, mutta se lohdutti vain vähän. Tämä asia oli jo ajamassa minua masennuksen partaalle. Todennäköisesti biologinen kantokyky tässäkin altaassa oli jo sen verran ylittynyt, että monniset tipahtivat (mutta nokkamonneja ei ole sieltä kuollut vielä yhtään). Alkuun vaihdoin vettä kaksi kertaa päivässä ja poikaset kasvoivat jo ihan kivan kokoisiksi. Nyt kun olen kerran taas LAISKISTUNUT ja vaihdan "vain" 80-90 % vedestä päivittäin, niin ilmeisesti sen takia monniset ovat jälleen kupsahtaneet. Ruokinta kun on edelleen aika raskas.

On tullut jälleen olo, että tekisi mieli heittää kaikki akvaariot ikkunasta pihalle. Hittoako minä harrastuksella teen, joka stressaa enemmän kuin antaa mielihyvää! Toisaalta sain ison nipun uusia kasveja (joista en puoliakaan edes muista nimeltään) käytyäni jälleen kerran Helsingissä huhtikuun lopulla ja sisustin koko purkin uudelleen (uusilla kannoilla). Ja itse olen tyytyväinen, vaikka onkin nyt tällä hetkellä hiukan sekamelska, mutta vanhaan verrattuna paljon parempi. Lisään kuvia, jahka ehdin.

Jos se Pohjanmaalta haettava 720-litrainen JuTan allassetti ei olisi niin halpa (HALPA? Teen sen takia suunnilleen henk.koht. konkurssin, koko ajan kärsin syyllisyydentuntoa siitäkin että ostelen tuollaisia kun muutakin käyttöä sillä 450 eurolla olisi!) ja niin paljoa silmää miellyttävä, harkitsisin varmaankin koko harrastuksen lopettamista. En kuitenkaan malta allaskauppoja peruuttaa, vaan toivon, että minä vielä kerran rämpisin tästä suosta ylös ja saisin harrastukseni taas kukoistamaan... toivoa sopii.